Nyt keskiviikkoaamuna suuntaamme nokkamme kohti Võsua ja palaamme linjoille taas maanantaina. Toki matkassa on pieni läppäri ja olen ymmärtänyt että Võsun O-kõrtsissä on mahdollista sitä käyttää. Mutta kuinka paljon minulla on aikaa istua O-kõrtsissä on sitten asia erikseen.
Latte jää talonvahdiksi. Ja Lattea tulee vahtimaan puolestaan Rummukainen perheineen. Joten tyhjäksi ei Ottiliakaan jää.
Remppaporukan lukumäärä on kasvanut viime päivinä vielä muutamaisella ja nyt meitä on sitten kaiken kaikkiaan paikalla parhaimmillaan kolmetoista henkeä eli seuraavat remppaajat:
Herra A
OnuKoo ja Marja p (tulevat yhtä matkaa)
Aimarii ja miehensä
Anna-Leena ja Reima
Suski
Maris ja Aki
Anne P.
Kimmo ja minä
Talkooryhmätkin ovat aika hyvin selkenemässä - löytyy joka porukkaan ilmoittautuneita, ja koska päiviä on useita ja hommia erilaisia voidaan tehtäviä vaihtaa lennossa.
Meillä on auto pakattu kattoa myöten siivous- ja remppatavaraa. On jos jonkinmoista tököttiä, puhdistusainetta, maalia ja pensseliä. On piha- ja puutarhamöyrimisvälineitä. Lakanoita, pyyhkeitä varoiksi. Ja mitä meiltä ei löydy, niitä tuovat remppaajat vielä tullessaan. Silti on sellainen olo, että jotain keskeisen tärkeää on unohtunut. Kuten esimerkiksi Huvikummun avaimet. Täytyykin viedä ne heti reppuun!
Nyt pitäisi malttaa mennä nukkumaan. Latte seilaa hermostuneena jaloissa, se arvaa että taas on tapahtumassa jotain, ja tällä kertaa sen pahin pelko tulee osoittautumaan aiheelliseksi, se ei pääse mukaan.
Eipä tässä tällä kertaa muuta. Laitan koneen kiinni ja heitän makuulle, huomisesta uneksien.
Hasta la vista! Ja ötyä kaikille.
keskiviikko 22. syyskuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Hyvää remppailua kaikille!!
Vosunreissu menikin pitkäksi? Kuulumisia käyn kuikuilemassa :)
Tietoa Tindeltä, joka ei pääse nettiin sitkeistä yrityksistä huolimatta:
Kiitos kaikille talkoolaisille! Paljon saitte aikaan ja kaikilla toivottavasti oli hyvä mieli pois lähtiessä!
Remppa jatkuu, Kimmo ja Tinde sutivat ja raaputtavat, puolihorroksissa ja kaikki paikat kolottaen, silmissä pyörii vain maalipensseleitä ja tikapuita, mutta niin kauan jatketaan, kunnes tulee valmista tai tuuperrutaan jalansijoilleen....
Kiitos Kari ja Johanna viestin välittämisestä. Meni vähän vaan hutiksi, kun unohdin, että eihän mikään viesti ilmsty ilman moderaattorin eli minun hyväksymistäni.
Kiitos silti yrityksestä!
Lähetä kommentti