maanantai 31. toukokuuta 2010

H2O - valokuvanäyttely - näin se alkoi

Nyt voin jo kertoa, että tällä viikolla, tarkemmin sanottuna tulevana keskiviikkona aukeaa minulla valokuvanäyttely Haapsalun Laine SPA-hotellin aulassa. Näyttelyn nimi ja aihe sopivat tilaan: H2O - vedessä on elämä.  Se koostuu vesiaiheisista kuvista eri puolelta Viroa, mukana on merimaisemia, järviä ja jokia, kaikkina vuodenaikoina.

Paikka on valokuvanäyttelylle loistava! Valoisa ja raikas. Se on tila, jonne ihmiset tulevat luontevasti ilman mitään ns. galleriakynnystä. Ja aihe, vesi, sopii myös SPA-kylpylälle, jolla on vesihoitoja samoissa tiloissa.

Laine SPA:lle tämä näyttelyni on toinen, eli kyse on hotellin puolelta uudesta yrittämisestä, jossa kaksi intressiä kohtaavat toisensa: Laineelle näyttelyt merkitsevät lisäarvoa asiakkaille ja näyttelyn pitäjälle tila mahdollistaa esitellä töitään mutkattomassa kauniissa ympäristössä.

Olen luonnollisestikin innoissani ja tyytyväinen siitä, että minulla on mahdollisuus esitellä valokuviani yleisölle.

Ajattelin, että ehkä blogini lukijoistakin olisi mielenkiintoista tietää miten tällainen näyttely syntyy. Kurkata ikäänkuin verhojen taakse.

Tässä siis näyttelyn omanlainen matkakertomus:

H2O - kuinka se tehtiin

Näyttelyn rakentaminen vaatii aina hartiavoimin työtä. Eikä näyttelyn rakentaminen ole ilmaista, päin vastoin. Takkiinsa näistä ottaa ja rutkasti. Mutta toivoa saattaa, että joku innostuisi tilaamaan näyttelystä kuvia itselleen. Itse näyttelyssä ei tauluja myydä, mutta sieltä saa tietoa Ottilia Visions-myyntigalleriasta.

Mennäkseni otsikkoon: yritän kertoa mitä kaikkea pienenkin valokuvanäyttelyn pystyttäminen tarkoittaa. Siltä varalta, että joku muukin valokuvaaja-untuvikko unelmoisi samasta.

Ensin kuvataan kuvat. Sillä kuvistahan valokuvanäyttelyissä on kyse.

H2O:n kuvat on kuvattu kahden vuoden sisällä ja niiden kuvaamiseen on kulunut kilometrejä useampia tuhansia. Monien  kuvien ottamiseen on liittynyt seikkailu jos toinenkin. Milloin olin jäätyä hengiltä eksyttyäni -30C:n pakkasessa Võrtsjärvelle kotijoukoista, milloin olin tipahtaa Ontikan jyrkänteeltä kuvatessani kiihtyneenä pientä purosta joka huomaamattani muuttui selkäni takana pystysuoraksi jyrkäksi putoukseksi.

Mutta valokuvaus on iloni ja onneni, joten näitä reissuja ei lasketa alkutöihin.

Sitten lähetetään kuvat kuvalaboratorioon, annettaan ohjeet ja käydään keskusteluja sävyistä ja tummuuksista. Palautetaan kuvia, keskustellaan ja taas tilataan uudet versiot. Saadaan nipon maine.

Laine SPA:n ala-aula ei ole suuren suuri. Minulle on varattu 6 metrin seinä + 1,5 metrin pätkä toiselta seinältä. Jouduin tilan vuoksi pienentämään kuvakokoa, jotta saan esille riittävän suuren otoksen vesiaiheisia kuvia. Laskujeni mukaan mahtuu Laine SPA:n aulaan 30 x 40 cm kehystettyjä kuvia 15 kappaletta.

Kuvien valinta oli myös henkinen ponnistus. Oli kuin olisi lapsistaan valinnut ne kauneimmat. Toisten kustannuksella. Niinpä lopulta tilasin laboratoriosta kuvia 32 kappaletta ja jätin lopullisen valinnan myöhempään.

Samalla kun kuvat olivat kehityksessä alkoi armoton kehysten etsintä. Olin suunnitellut käyttäväni kaunista mustaa raamia, mutta ne loppuivat Tartosta kesken ja päädyin lopulta lasisiin raamittomiin kehyksiin.

Näitä kehyksiä en siis saanut riittävästi, mikä harmitti.Olisivat olleet lasikehyksiä kätevämmät.


Eilen sain lopulta kuvat käteen ja alkoi Sophien valinta, kenet ottaa, kenet jättää:


Kun valinta oli suoritettu, alkoi kehystys. Paspat eli passe-paratout't olin leikannut onneksi jo aiemmin mustasta kartongista. Silti hommaan meni tunti jos toinenkin. Onneksi Kimmo tuli apuun:



Kehystettyjen kuvien ohella on näyttelyssä tarjolla myös valmistamiani postikortteja kera kirjekuorten (hinta 30 kruunua eli 2 euroa, mikä on lähinnä kartongin, kehityksen ja kuoren hinta). Samoin on esillä pieniä käyntikortteja kolmella kielellä. Niitä printattiin ja leikkailtiin jo toissapäivänä:



Koska paspoja leikatessani jäi jokaisesta kartongista pala jäljelle, käytin palat hyväkseni ja tein niistä pieniä tauluja, eli teetin niihin myös kuvat ja liimailin kuvat kartongille. Näitä yritän myydä näyttelyssä, jos se vain on mahdollista, mikä on vielä epäselvää. Ovat ikäänkuin edullisia muistoja (hinta 50 kruunua eli n. 3,20 euroa) näyttelystä. Kuvat on vain liimattu kartongille. Tarkoitus on vielä kirjoittaa, kuten olen taulujen kohdalla tehnyt, joka työhön nimi eli mistä se on kuvattu.



Ja tänään olisi tarkoitus vielä leikata ja kehystää värillisellä kartongilla muutamia kuvia. Paperi on Räpinan paperitehtaan Rappinin uusiopaperista valmistettua kartonkia, ja jokainen kuva siis tulee paspan sisään, jos vain jaksan vielä leikellä niitä. Eilen illalla olin kuulemma niin dramaattisen näköinen heiluessani väsyneenä terävän veitsen kanssa, että Kimmo ehdotti varovasti, että jospa rouva leikkisi loppuillan hieman tylpemmillä leluilla ennenkuin sormet ovat täynnä viiltoja:



Tässä värillistä kartonkia, joka on uusiomateriaalista tehty. Värien ja kuvien sommitteleminen vaatii jonkinmoista värisilmää, jotkut kuvat istuvat värillisiin kartonkeihin hyvin, toiset taas eivät lainkaan.

Eilen printtasin myös näyttelyesitteet, jotka olevat neljällä kielellä. Minä käänsin suomenkielisen tekstin englanniksi, ja Kersten käänsi saman tekstin viroksi ja Sylvia ruotsiksi. Molemmille vielä näin julkisesti suurkiitokset!



Tämän lisäksi olen tehnyt vielä lehdistötiedotteen näyttelystä Lääne Eluun eli paikkakunnan lehteen. Tuskin sitä painavat, mutta yrittänyttä ei laiteta.

Tänään siis jatkuu paspojen leikkaus ja pienten kehystettyjen kuvien valmistus, mikäli vielä paspakädessä puhtia löytyy. Olen myös ajatellut tekeväni kartongille pari julistetta näyttelystä joita tarjoan ainakin paikalliselle turismi-infolle ja ehkä kulttuurikeskukselle, jos ottavat vastaan.

Huomenna pakataan kuvat, kaikki näyttelyä varten ostetut telineet käyntikorteille ja pienille kuville, näyttelytekstit ja muu roipe autoon ja lähdetään kohti Haapsalua. Sitten on vuorossa ripustus ja pienet avajaiset.  Hieman kuohuvaa ja naposteltavaa ja sen sellaista.

Avajaiset ovat siis keskiviikkona klo 18.00. Joten tervetuloa! Eihän Haapsalu nyt niiiin kaukana ole!!!

7 kommenttia:

Helena kirjoitti...

Onnea näyttelylle!
Kylläpä on pitkä ja mutkikas kuvan tie näyttelyyn. Oli mielenkiintoista lukea siitä. Luen usein blogiasi ja pidän siitä kovasti. Jutuista, kuvista, kaikesta. Teen ikäänkuin pienen reissun sinne Viroon täältä Las Palmasista. Kiitos rattoisista hetkistä Tiina ja rapsutus Lattelle..ja terveiset myös Kimmolle.
Helena

OnuKoo kirjoitti...

Eihän se ole! Haapsaluun pääsee Helsingistä perin vaivatta ja suht nopsaan. Tulen perjantai iltana, joten lauantaina voinkin mennä tutustumaan näýttelyyn.

Sylvia kirjoitti...

Kiitos kiitoksista!
Kylläpä onkin homma! Mutta älä ihmeessä noin halvalla itseäsi myy, noista pikkukuvista voit hyvin ottaa ainakin 10 euroa!!! Ihania nekin!!

Tiina Linkama kirjoitti...

Helenalle - taitaa olla sieltä hieman pitkä matka Haapsaluun, vaikka paikkahan on sinulle tuttu!

OnuKoo - mielenkiintoista näyttelykokemusta toivottelen. Älä unohda allekirjoittaa vieraskirjaa!

Sylvia - valitettavasti hintojen suhteen täytyy olla realistinen. Ja Virossa on Viron hinnat. Asiakkaat, turistit odottavat myös saavansa ostoksensa edullisemmin.

Nämä hinnat ovat todellakin edullisia, mutta toiveena on, että ne houkuttavat ihmisiä vierailulle Ottilia Visionsiin!

En uskalla edes laskea mitä tämä kaikki on minulle maksanut. Kehitykset, kehykset, paspat, työvälineet, erilaiset telineet, joihin pienet kuvat voi asetella nätisti, avajaistarjoilut, julisteet, käyntikortit...

Mutta toivotaan että se kaikki on vaivan arvoista!!! Nyt olemme vihdoin valmiit, kello lähenee 01.00 yöllä ja aamulla on lähtö.

Joten seuraavat kommentit tulevat joko Haapsalusta tai sitten vasta kotiin palattuamme.

Pitäkää peukkuja!

Marjattah kirjoitti...

Hengessä mukana ja peukut pystyssä!
Mukava työkuvaus kuvineen. Eipä ole taiteen teko pelkkää inspiraatiota, vaan suurin osa on työtä ja puurtamista :)

Kersten kirjoitti...

Onnea matkaan! Edellinen näyttely Turku-instituutissa Tartossa meni hienosti, varmasti menee tämäkin. Raporttia odotellen :)

Vallaton mummeli kirjoitti...

No, voi mahoton. On sulla siinä kova työ ollut. Varmaan uusimmissa viesteissä on kerrottu näyttelystä enemmän, mutta aloitan nyt vanhimmasta päästä.

Mulla on mennyt blogien lukemiset viime aikoina, enkä varmaan koko kesänä kovasti ennätä muutenkaan.

Onnea näin jälkikäteen!