torstai 7. toukokuuta 2009

Sweet Buds of May

Ennen asiaan menemistä muistutus: kaikki kuvat aukeavat isommiksi niitä klikkaamalla.

--


Muistatteko tuon televisiosarjan, joka nosti mm. Catherine Zeta-Jonesin suuren maailman ja Michael Douglasin tietoisuuteen? Englantilaisen tv-sarjan, joka ylisti kevättä ja Englannin maaseutua, ja rakkautta, ja kasvua ja kaikkea muutakin ihanaa ja sympaattista hyvää.

Nyt on Otepäälläkin selvästi May ja Sweet Buds, ja niinpä täälläkin tunnelmat ovat keväiset ja odottavat ja onnelliset.

Ja miten voisi olla toisin, kun heti aamulla herää tähän töräytykseen:

HUOOOOMENTA, Otepäältä puhutaan



Pihatyömme jatkuivat tänäänkin, ja saimme katettua sen aiemmin esittelemäni neromaisen ruukkuhässäkkäalueen, jonka pääasiallisena tehtävänä on peittää vanha vattupöheikkö.

Ohessa lyhyesti teknistä tietoutta, jos ei muille, niin ainakin Sylvialle, joka oli huolissaan rikkaruohojen ja vatunpätkien riennoista jatkossa. Koko alueen reunat ovat vuoratut muovilla, ruukkujen välit ovat tukitut sanomalehdillä ja koko koreuden päällä on sitten soraa aivan villisti.

Täytyy olla rikkaruohon aika Houdini, jos tuosta ihan heti ensi metreillä päättää läpi tulla.



Minä vielä istuttelin pieniä mägisibuloita (olisiko suomeksi mehiruusukkeita?) kivien väliin, nyanssia ja finessiä pitää olla, eikö juu?



Vaan sitten menikin jo pitkä aika valokuvauksessa ihan vain kuvatessa Those Sweet Buds of May:



Tulppaanit jaksavat nousta kukkimaan jo kolmatta kevättä.



Näkymää tontin yläreunalta - ja oih, siellähän kukkii puu, olisiko kriikuna.








Myös syreeni on valmistautumassa kukintaan.

Kauniita ovat kevään kukkijat, ja saavat mielen ihan älyttömän onnelliseksi.

Mutta elämä ei ole pelkkää kevätkukinnoissa tanssimista. Takaisin hommiin!

Päivän päätteeksi käytiin vielä yhden pienen mutta kinkkisen alueen kimppuun.

Kyse on talon nurkalla olevasta hanhikkien ja rikkaruohojen sotkusta, joka katsoo asumattomalle tontille, josta tunkee rikkaruohoa meidän puolelle. ´

Hanhikit leikkasimme jo aika päiviä sitten tapille, eivätkä ne ainakaan toistaiseksi osoita kovin suuria elonmerkkejä.

Nyt on alue riivitty turhista kasveista ja aidanvierukselle istutettu jo pitkään suunnittelemani neromainen naapurintontin juurten torjuja: Sweet-Pea Shield.

Ajatuksena, että parvekeruukku taistelee maanalaisia, viereisen asumattoman tontin rikkaruohojen täsmäiskuja vastaan, ja hajuherneet sitten peittävät näkymän asumattomalle tontille ihastuttavilla ja tuoksuvilla kukinnoillaan.


Myös Posseli alias Napiseva Mies saatiin hommiin



Saas nyt näkee toimiiko tämä, mutta tulipahan koko päivä taas touhotettua ulkona ja pihalla, soraa kantaen, rikkaruohoja repien ja neromaisia ajatuksia kehitellen.

Voisi päivän huonomminkin viettää, uskoisin!

5 kommenttia:

Marjattah kirjoitti...

'Oi ihana toukokuu', mitkä voimat se antaakaan! Toukokuussa kaikki on mahdollista :-)

Outi kirjoitti...

Koska toukokuu on vuoden paras kuukausi, olen jo vuosia sitten päättänyt, että toukokuussa katselen joka päivä tarkkaan ympärilleni ja yritän painaa kaiken näkemäni mieleen.

Nyt erityisen ihania ovat valkovuokkoja tursuavat metsät. Aamulla kun ajan töihin on tuossa matkan varrella muutama metsikkö, jotka ovat kuin lumen peitossa.

Ja värit. Kuinka paljon voi vihreän sävyjä olla?

Tolkku kirjoitti...

Larkinin perhe, tuo Muumilaakson väki Kentissä :) Sarja taisi kyllä olla Darling Buds of May, mutta who cares :)))

Meille oli yöllä tullut lehti puuhun. Ihan hassu tunne oli kömpiä aamulla kahvin keittoon, vilkaista ulos, ja melkein lentää pyrstölleen siitä vihreydestä, joka hyökkäsi maisemasta. Vähän olisi pitänyt varoittaa.

Viikonloppuna jatkan yli kaksikymmentä vuotta hylyn huostassa olleen kukkapenkin raivausta. Pionit, päivänliljat, narsissit ja kuunliljat on käsittämättömän sitkeitä tyyppejä.

Outille: kirjapainopantonen mielestä 245 kpl ja saman verran mattana, mutta ne ei ole koskaan riittäneet mihinkään :D

Tiina Linkama kirjoitti...

No niinpä olikin: Darling Buds of May.

Ja kiitos viherkartoituksesta, Tolkku.

Marjattah:lle - oi kun kaikki olisikin mahdollista!

Ja Outille: nautitaan tästä kepeästä vihreästä niin kauan kuin se kestää. Kaikista 245 sävystä ja lopuistakin!

Sylvia kirjoitti...

Hr Posseli näyttää oikein inneostuneelta hommaansa, eiköhän hänestä tule Hr Puutarhaposseli ajan mittaan!
Ja istutus näyttää myös hyvältä, mutta riittääköhän parvekelaatikoiden syvyys haisuherneille??