Koska itse en ollut paikassa aiemmin käynyt, ja kun olen luvannut toimia reissulla oppaana ja tulkkina kävimme muutama päivä takaperin Linkaman kanssa tutustumaan paikkaan.
Ja kyllä olikin viehättävä matkakohde, oikein yllätyin.
Itse mylly ei ulospäin näytä järin ihmeelliseltä, mutta sen sijainti Elva-joen tekojärven rannalla on kaunis.
Tällä kohdalla mylly onkin seissyt jo 125 vuotta. Alun perin sen rakennutti luonnontieteilijä ja tutkimusmatkaaja Alexander Theodor von Middendorff. Nykypäivän myllyn ulkoasu on peräisin 1930-luvulta. Lisää Middendorffista löytyy täältä ja täältä.
Lähdimme siis pienelle yksityiskierrokselle kera myllyemännän. Emäntä oli hieman katkera siitä, että varsinaista myllyä pyörittävän turbiinin puiset hammasrattaat olivat hajonneet muutama viikko sitten ajattelemattoman pojankoltiaisen käynnistettyä turbiinin ilman lupaa.
Vaikka mylly ei siis nyt pyörikään, on se silti näkemisen arvoinen. Voin siis luotsata sinne joukkioni hyvillä mielin.
Tässä lyhyt kuvallinen kiertokäynti.
Nousemme ja laskeudumme kapeita portaita. Mylly on neljässä kerroksessa.
Ylhäältä avautuu näkymä nykyisin rukoushuoneena toimivalle vanhalle kivirakennukselle, joka alunalkujaan on rakennettu kartanonherra Middendorffin täytettyjen lintujen kokoelman säilytystilaksi.
Matkallamme on meillä mukana myllyemännän ohella myös pieni Roosi-tytär, joka on jopa äitiään innostuneempi vanhasta myllystä ja sen eri vempaimista.
Monenmoista vehjettä myllystä löytyy – itsekseni mietin miten ikinä osaan kaiken virosta suomeen tulkita, kun en asiaakaan tunne. Tangut ja püülit ja kliikakut vilisevät rouvan puheessa. Täytynee tässä vielä selailla sanakirjaa moneen otteeseen ennen ryhmän saapumista.
Laitteen varoitusteksti kertoo: Tupakointi ankarasti kielletty. (Ja meitä Kimmon kanssa naurattaa tuo vironkielinen, sinänsä oikea termi: kõvasti. Ikäänkuin keelatud ei sinällään riittäisi. Vaan kieltää pitää oikein kovasti.)
Ja pitänee opiskella vielä eri jauho- ja viljalajejakin. Kaupunkilaistyttö kun olen, on tämä minulle täysin vierasta maailmaa. Minä tunnen leivät tyyliin: näkkileipä, ranskanleipä ja Reissumies. Ja jauhot: vehnäjauho, grahamjauho ja O’Boy-kaakaojauho. Joista viimeistä ei myllyssä taideta valmistaa. Mutta mitä ovat suurimot…auts.
Kierros kestää n. 1,5 h ja sen aikana kuljetaan ensin myllyn läpi ja sitten siirrytään museopuolelle, josta pidän erityisesti. Se sijaitsee toisessa päässä suurta myllyrakennusta ja koostuu useista huoneista, joista kukin on kalustettu tietyn ajanjakson mukaisesti. On huone myllyn ja paikkakunnan elämästä ensimmäisen itsenäisyyden ajalta, on huone punavuosilta kaikkine tilpehööreineen.
Pieni oppaamme on innostunut rintanapeista, jotka kuuluivat neuvostoaikaan.
Kierros on ollut mielenkiintoinen. Myllyemäntä on innostunut sukunsa perinnöstä ja historiasta ja kertoo siitä värikkäästi.
Mutta pientä Roosi-opastamme kiehtoo kaikkein eniten koko myllyn perusta – padottu koski, joka syöksee vettä kuten se on tehnyt jo 125 vuoden ajan.
Että tällainen kierros siis Hellenurmen vesimyllyssä. Miltäs näytti, herättikö kiinnostuksenne?
Kun tulette Villa Ottiliaan, mielellään ohjaamme teidät sinne ja tilaamme myllyltä esittelyn. Aivan kadulta ei nimittäin myllylle voi mennä vaan sinne täytyy varata aika etukäteen.
6 kommenttia:
"Mylly on vanha, niin luulen,
vaan pyörät vaan pyörivät sen..."
Kiva paikka, vaikka en erikoisesti olekaan tämänlaisista paikoista kiinnostunut. Minähän ravaan kasvipaikoissa! :-)
Hyvin kirjoitettu esittely myös, kelpaisi hyvin lehteen!
Heips!
Hienolta näyttää vanha mylly.
Heinäkuussa alkavat suorat lennot Turusta Riikaan. Eikös sieltäkin pääse kätevästi teille?
Tänään on vapaapäivä ja aion nauttia keväisestä säästä ja orastavasta vihreydestä sekä ulkoilmauinnista Samppalinnassa. Vesi on altaassa melkein +30 astetta, joten melkein kuin kylpyyn menisi.
Terveisin Jussi
Kyllä kelpaisi kierros noin hyvän oppaan johdolla! Virkistävää näin virtuaalisestikin.
Apropos, käyppäs blogissani poimimassa pieni tunnustus!
No kas, kiitoksia Marjattah, toteaa hän saamastaan kunniakirjastaan.
Ja ainahan vara-aivot ovat hyvä olla. Siellä ne nyt ovat, blogilistan lopussa.
Onpa mielenkiintoisen oloinen paikka. Ja viehättävä miljöö. Jännä, että näitä mielenkiintoisia paikkoja löytyy aina vaan lisää. Ja kaikki ymmärtääkseni aika lähellä Otepäätä. Tarina ja kuvat ovat hyvää matkailumainosta myllylle:)
Kaunista seutua ja mielenkiintoinen myllyjuttu kuvineen teksteineen.
Minua kiinnostaa historian havinat.
Lähetä kommentti