huudahtaa Hullu Hakettaja. Ja samoin tein huokaa: huhh.
Kuusi tuntia meni haketushommissa - eikä tulosta tullut mitenkään järisyttävissä määrin. Mutta Hakettaja sai tyydytystä - hän syötti Arttoo Dettooseen kapulaa minkä kerkesi.
Ja keksi mielestään hauskoja haketusvitsejä, joita tarjoili kaverilleen Arttoolle pitkin päivää.
Tyyliin: Kas Arttoo, paistaa se päivä risukasaankin. (Heittää paidan pois päältä.) Ja: Mitä rutiset Arttoo, onko joku heittänyt kapuloita rattaisiin? Heh-heh. (Ihme, että kone ei tässä vaiheessa sanonut irti sopimustaan.)
Ja: Kuka viitsisi, Arttoo, sinun puolesta panna edes tikkua ristiin, paitsi minä?
Toivomme, minä ja Arttoo, että naapurit eivät olleet kotona pihalla työskennellessämme, ja jos olivat, että he eivät ymmärrä suomea.
Seuraa kuvakertomus tästä perin merkittävästä päivästä ihmiskunnalle (kolkkoa huumoria).
Tästä se lähti:
Risua on vallan riittävästi.
Vaan Iloinen Hakettaja ei töitä karta, vaan laulaen ryhtyy hommiin.
Niin tämä ylempi kuin seuraavat alemmat kuvat ovat lavastetut. Linkama toi minut ja Arttoo Dettoon paikalle ja juuri tämän verran kuvasi. Sitten alkoi varsinainen duuni.
Mainoskuvia haketuksen riemuista:
Näin helppoa se on:
Ja, sinne se turha roska menee:
Ja katsokaa, kaikki on kadonnut:
No juu. Jos joku hakevalmistaja maksaa näistä kuvista, hieno homma.
Oikeasti, mitä tapahtui oli että Linkama toi minut ja Arttoo Dettoon paikalle ja sitten katosi paikalta, näiden kuvien ottamisen jälkeen.
Sitten alkoi vasta kunnon työ, minun ja Arttoon. Me kaksi panimme hösseliksi.
RONKS RONKS sanoi Arttoo, ja minä kannustin: Hyvä poika, kyllä sinä pystyt, kun vähän vaan yrität.
Vaan miksi kukaan ei ollut meille kertonut että omenapuun oksat, viime vuonna leikatut, ovat lähinnä terästä. Arttoo oli loukkaantunut. Kurisi ja kieltäytyi nielemästä normaaliannoksia. Minä siis pilkkomaan Arttoolle oksia pienemmiksi. Arttoo kurtisteli kulmiaan, ärisi ja söi vastahakoisesti pilkkomaani puuta.
Päivä meni Hullulla Hakettajalla hieman eri tahtiin kuin mihin Hakettaja oli tottunut. Arttoo oli ruuastaan tarkka. Ei tässä mitään syöttöpossuja olla, totesi Arttoo, tai ainakin sylkäisi pahimmat karahkat suustaan ellei suorastaan lopettanut hetkellisesti toimintaansa.
Ei siis mennyt ihan valssaten tämä reissu. Mutta toisaalta Hullu Hakettaja oppi taas lisää haketettavastaan. Omppupuu on aika kova tyyppi.
Kuuden tunnin jälkeen oli sekä Hullu Hakettaja että Arttoo Dettoo aika kystä kyllä, eli suomeksi: väsyneitä.
Mitä olimme saaneet aikaiseksì? Itse asiassa aika vähän! Neljä puolikasta isoa jätesäkkiä (täysiksi niitä ei uskaltanut lastata, sillä omppuhake on painavaa), hyvän kevätkeveän rusketuksen. Ja valtavan hyvän mielen.
Tässä viimeinen kuvat minun ja Arttoon saavutuksista. Kasa on pienentynyt ehkä puolella. Arvoisa Arttoo etualalla.
9 kommenttia:
"Omppupuu on aika kova tyyppi."Totta. Vaikka rouva valitti saaneensa aikaan vain vajaita säkkejä, painoivat ne ihan hemmetisti.
Eli tästä opimme, että omenapuu on todella tiivistä tavaraa. Mikä tietysti on kattamisessa vain hyvä. Litistää ikävät rikkaruohot tehokkaammin kuin jokin höttö paju, jota Arttoo syö kuutioittain nopeasti ja jää sittenkin nälkäiseksi.
No olihan 4,5 jätesäkkiä jo aika hyvin! Ainakin ekakertalaiselta!
ANTEEKS vaan, mistä rouva Sylvia päättelee Hullun Hakettajan olleen nyt ensimmäisen kerran asialla.
Arttoo Dettoo ja minä olemme olleet jo vuosia bestikset´!
Ei muuten, mutta hei haloo - ekakertalainen!
Aha! No sillai. Hullu Hakettaja ja rouva Tiina on siis vanha pariskunta!
Ettei jäisi väärinkäsityksiä:
Hullu Hakettaja = Tiina
Ja Tiina + Arttoo Dettoo = Totta
Ja Arttoo Dettoo = kone
Orapihlaja vasta on ikävää haketettavaa. Kovaa ja piikkistä. Meillä oli muutama oksa eksynyt naapurin puolelta koivurisujen joukkoon. Meinas tulla perkeleitä tältä hakettajalta - ainakin reikiä sormiin.
Niin herkullista tekstiä, että pitääpä itsekin sateiden mentyä lähteä katsomaan, löytyykö jotain haketettavaa.
Hullu Hakettaja heräsi ja huomasi että joka paikkaan särkee.
Kyllä kuudessa tunnissa ehtii tehdä aika monta kyykkyyn ylös -liikettä ja kumarrusta risuja maasta tai kasasta noukkien. Hauikset saivat taas oman treeninsä oksasaksien kanssa kimurantteja oksia ja paksuja varsia katkoessa.
Kuka sitä kuntosalia kaipaa, kun voi tehdä ihan kunnon fyysistä työtä?
Saksanrautakaupassa käydessäni huomasin, että paitsi hikkori- ja mesquite-, myös omppulastuja oli tarjolla grilli-hifistelijöille savustustukseen. Eipä ole tullut mieleenkään ennen, millainenkohan sauhu niistä lähtee? Huomasiko hullu hakettaja savuaromia missään vaiheessa? Omppohakkeen hintaa en tarkalleen muista, mutta kilohinta lienee hifi-osastolla melkoinen
Lähetä kommentti