Tapasin viikonloppuna Türin kukkakarnevaaleilla ohimennen aina yhtä iki-ihanan ystävättäreni Tolkun. Ja tapaaminen sai harmaat aivosolut jälleen tiksumaan tolkuttomaan, vai pitäisikö sanoa tolkkumaiseen tapaan.
Ja mieleen nousi mietintämyssyasteella oleva ajatus: Tolkku Loppet.
Asiahan on niin eli tästä tämä alkoi: Tolkku kertoi taannoin hankkineensa murtomaasuksipaketin. Jos oikein muistan, sukset jopa purettiin paketista ja niitä kerran kokeiltiinkin. Tolkku ei ole välttämättä hiihtoihmisiä.
Itselläni tuo suksien hankkiminen on ollut vasta mietintäasteella. Taustalla häämöttää synkeitä muistoja kansakouluajoilta ja kansanhiihdoista. Irtoilevia siteitä, LATUA!-huutoja selän takaa. Uh. Uh.
Vaan niin se ihminen vanhetessaan unohtaa kaiken kärsimänsä vääryyden ja alkaa toistaa virheitään. Sitä taidetaan kutsua dementiaksi. Tolkku siis hankki sukset, ja taidan tehdä niin minäkin.
Aloimme pyöritellä päissämme (= 2 päätä) ajatusta meille sopivista hiihtokisoista. Ja näin syntyi ajatus Tolkku Loppetista.
Tolkku Loppet hiihdetään ensi helmikuussa. Tarkemman päivän kerron myöhemmin.
Latu kulkee Villa Ottilian pihalta metsän läpi Pyhäjärven Alpirestoraniin. Matkaa on ehkä n. 2 km per suunta. Reitin varrella seisoo Linkama viskomassa mustikkasoppaa rinnuksille. Myös shampanjatarjoilua on harkittu.
Alipirestoraniin päästyään odottaa hiihtäjää tekniikkaosio. Mikä tarkoittaa kolmen viskipaukun verran nautittua alkoholia. Alkoholin nauttimisen muoto on vapaavalintainen. Täytyy vielä laskea montako oluttuoppia tekee kolme kertaa 4 cl viskiä.
Ja sitten takaisin Villa Ottiliaan. Ladulta sortuneet korjataan jälkikäteen.
Miltä ajatus kuullostaa? Alanko jo mainostaa Hiihtoliitolle uutta massatapahtumaa? Kuka lähtee mukaan? Olisiko vanha Lahden hiihtotiimi innostunut kisasta? Täältä Otepäältähän se joron jälki alkoi vuonna 2001 päättyen huoltoasemalle jossain päin Etelä-Suomea. Mutta ajat muuttuvat. Nyt me doupataan ihan avoimesti.
Koska kisa-aikataulu ja –ohjelma ovat vasta muotoutumassa, kaikki ideat otetaan vastaan kiitollisina.
-- pohtii aina yhtä innokas hotelli-innovaattorinne, näin kesän kynnyksellä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
19 kommenttia:
Ite oot...
Tarkennuksena vain: Aikooko Linkama viskoa soppaa omille, vai hiihtäjien ryntäille?
Alakoulun hiihdoista on minullakin sellainen kokemus, että viimeiseksi jäämisen estää vain se, ettei kertakaikkiaan päästä luokan pienintä poikaa ohi, vaikka tämä pää punaisena huutaakin latua, ihan kintereillä.
Anteeksi Arto.
Siltä varalta, että hiihtoliiton miehiä vieläkin käkkii Otepäällä, aion myös minä ottaa völjyyn isotätini lääkärilaukun. Varon vain jättämästä sitä Essolle. Ähäspiti.
Oonkohan mä väsynyt vai miksi jaksan nauraa uudelleen ja uudellen näylle: ladun reunalla on pöytä, jossa shampanjalaseja, joista jokainen osallistuja voi ottaa omansa. Ja vieressä Linkama, joka jokaisen hiihtäjän ohittaessa heittää muovimukillisen rinnuksilleen.
Olen mä väsynyt. Ja nauran taas.
Hmm.. Vanhana kilpahiihtäjänä alkoi hiukan kiinnostaa. Olenhan osallistunut Helsingin Kansakoulujen välisiin hiihtokilpailuihin noin vuonna 1967. Mutta pari kysymystä. Onko mäkiä? Jos on, niin vaan loivat hyväksytään. Ei siis sellaisia, joissa joutuu vauhdissa kääntämään suksiaan.
Shampanja käy hyvin, kunhan saa matkalla pysähtyä juomaan sen?
Entä alku- ja jälkiverryttely? Onko siihen satsattu lainkaan? Alkuverryttelystä käy myös lasillinen kuohuvaa ja jälkiverryttelyksi vaikkpa totuuden henki -virsi. Ilman niitä en ladulle lähde.
Onko tyyli vapaa vai perinteinen? Itse kompastun vapaalla tyylillä n. 1,5 metrin jälkeen suksiin, sauvoihin ja naapureihin. Joten perinteistä, kiitos.
2 kilometriä on hirmu pitkä matka. Voiko levähtää välillä? Saako shampanjaa?
Kyselee innostunut mutta hätääntynyt O.
Rakas kilpahiihtäjämme Salonkitieltä - lupaan että kisa on arvokas ja täyttää odotuksesi. Hengähtää saa ja pitää. Ja shampanjapisteitä voisi tietenkin olla tällä pitkällä reitillä useampikin.
Mäkiä ei ole ja jos on, ne ovat aina alamäkiä. Shampanjan jälkeen kaikki mäet ovat alamäkiä. Näin opetettiin jo Turmiolan Tommille aikanaan.
Että alanko laittaa varausta ylös? Tuletteko koko Usk.Maratoonarit ry:n voimin?
No kyllä voisin uskovaisten maratoonarien nimissä jo melkein uskaltaa sanoa, että kyllä tulemme ja osallistumme. Edellyttäen että em. ehdot täyttyvät.
Asuvalinta rupesi jo kyllä mietityttämään. Että laitanko sellaisen kiiltävän ja kireän vai hiukan vanhempaa mallia olevat lycra-hiihtohousut, joissa menee lenkki jalan alle? Vai onko asu vapaa?
Ausvalinta on tärkeä kysymys, jota olen myös pohtinut. Sillä tyylistään täytyy olla tarkka, ja tämä jos joku on myös tekstiiliurheilutapahtuma.
Miltä kuullostaisi tällainen: jokainen pukeutuu mahdollisuuksiensa mukaan asukokonaisuuteen joka on asetuu kyseisen henkilön aktiivisiin hiihtovuosiin?
Mistäköhän löydän vuoden -66 hiihtohousuja, siinäpä kysymys.
Ausvalinta, auts. Asuvalinta piti kirjoittamani.
Koordinaatiokykyni ovat tunnetut ja hiihtäessä onnistun kaatumaan tasamaallakin vallan mainiosti. Muutaman viskin jälkeen saatan siirtyä pulkka-osastoon.
Mutta ilman muuta kiinnostaa. Kuka voitelee sukset?
Onukoo, sukset voitelee tietenkin se, jolla on parhaat lahjukset :)
Linkaman juottopiste Tiinan silmin nähtynä olisi kyllä jotain varsin Mothy Pythonmaista. Joka ei tietenkään ole huono asia.
Kouluaikaiset, henkilökohtaiset hiihtotraumat mielessäni tämä Tolkku Loppet naurattaa aivan sairaasti! Mutta mulla onkin tunnetusti vähän vinksahtanut huumorintaju. Muistaakseni ala-asteen 5. luokalla, tulin hiihtokilpailuissa viidenneksi. Tyttöjen sarjassa oli viisi hiihtäjää, pieni selvennys paikallaan... Neljä ensimmäistä sai palkinnon. Tosin neljännen ja viidennen maaliintulijan välillä oli melkoinen aikaero...
En ole kertaakaan aikuisiällä laittanut suksia jalkaani ja olen vannonut, että en laitakaan, mutta tällainen hiihtokilpailu kuullostaa niin hervottomalta, että asiaa voisin melkein harkitakin! Tosin kahden kilometrin edestakainen matka voi olla tälle hiihtotaidolle, tälle elopainolle ja tälle kunnolle aika paljon liikaa... Paljonkohan siitä saisi sairaslomaa...?
Jos tällaisen hiihtokisan järjestätte, niin kutsukaa ihmeessä MTV3 ja Kympin Uutiset tekemään loppukevennystä tästä uljaasta kisasta! Villa Ottilia voisi siinä samalla saada valtakunnallista mainosta, minkä aivan ehdottomasti ansaitsisikin!
Haleja, Tiina! Pitkään aikaan en ole kommentteja jättänytkään, käväisin elintenluovutuksessa sairaalassa. Ja nyt HIIHTELEN kotosalla leikkaustoipilaana, vatsanahka pysyy jo kasassa eikä tarvitse pelätä ratkeavansa nauramisesta...
t. Anja
Anja, kiva oli kuulla sinusta pitkästä aikaan!
Toivotan pikaista paranemista!
Ja mieti vielä Tolkku Loppetia - kuullostat juuri oikealta kansanhiihtäjältä tähän kisaan, samalla tasolla ollaan koko sakki!
Sieluni silmin näen itseni suksipussin ja huoltojoukkojeni kanssa satamassa laivaan menossa... Ja valitettavasti myös siellä ladulla vähän pinkeiksi käyneissä verkkareissani ja virttyneessä hupparissani... Suurta vahinkoa ei tulisi, vaikka niille mustikkasopat matkalla huoltopisteessä tulisikin heitetyksi... Tässä on muutama vuosi mennyt sohvaperunointia harrastaen, kunto on sen mukainen. Osaan hyvin kuvitella, että saattaisin aiheuttaa lähipiirissäni erinäisiä nauruntyrskähdyksiä, kun kertoisin lähteväni ulkomaille hiihtokilpailuihin. Kun nauran sille itsekin tätä kirjoittaessani... Asiaa pitää harkita.
t. Anja
PS. Saakohan sellaisia vanhanaikaisia puusuksia enää mistään?
PS2. Viittaan edelliseen kommenttiini ja lapsuudenaikaiseen hiihtokilpailutraumaani, viimeinen maaliintulija ansaitsee ehdottomasti myös kannustuspalkinnon.
Kerrankin hiihtokisa, johon voisin kuvitella ottavani osaa! Ostin nimittäin 3-4 vuotta sitten murtsikkasukset kaikkine herkkuineen, mutta sen jälkeen ei kauheasti ole tapahtunutkaan sivakkarintamalla. Yhden kerran piti käydä niitä kokeilemassa Oripään pururadalla, johon talvisin tehdään ladut. Vaan en tietysti muistanut, että radan lyhykäisyydestä johtuen se on tehty hyvin muuntelevaksi - tarkoittaen kahta tosi kauheaa ylämäkeä ja yhtä aivan järkyttävää alamäkeä. Kelikin sattui olemaan hyvin suojainen ja ainoa voitelu oli annettu hiihtäjälle, sukset otettiin suoraan pussista käyttöön. Seuraus oli selvä: metsä raikui vuoroin kauhunhuudoista vuoroin sadattelusta, kun kampesin itseäni ylös risukoista ja näreiköistä pyllähtäessäni parin minuutin välein lumihankeen. Kidutusta.
Siihen järkyttävään alamäkeen päästessäni olin jo niin ***ntunut ja väsynyt, että lykkäsin itseni kovaan vauhtiin alas mäkeä ja suljin silmäni (hiihtomäkien Scarlett O'Hara siis). Onneksi pääsin alas rikkomatta mitään (en siinä vaiheessa kauheasti olisi pistänyt pahakseni, vaikka sukset olisivat menneet tulitikuiksi), ja siihen loppuivatkin minun hiihtoreissuni. Vaan Loppet kuulostaa kyllä hyvältä. Jossen ole siihen mennessä pistänyt suksiani talven polttopuiksi takkaan, niin ilmoittaudun mukaan!
Milloin on korkean paikan leiri?
kyselee Jaana ,joka muuten omistaa muinoin lahjaksi saadun sinivalkoisen pipon, jossa on teksti "Suomen hiihto". Olen siis varautunut myös pukimin!
Tolkku Loppet selvästi kutkuttaa juuri oikeita kansalaispiirejä, kuten hiihtomäkien Scarlett O'Haraa. Tai Anjaa, joka tuntuu olevan juuri Tolkku Loppetin ykkös-A-luokkaa.
Ja - muistakaa - Tolkku Loppetissa ei välttämätä kisata ajasta... säännöt ovat vasta muotoutumassa.
Tärkeintä on Loppetissa että räkä ei roisku, henki ei salpaannu eikä mieli mustene.
Urheilu on iloinen asia. Ja jos hiihto tähän mennessä ei sitä ole ollut, mehän teemme siitä sellaisen.
Voisin muuten lyödä jo päivämäärät lukkoon, vaan täytyy ensin katsoa Otepään hiihtokalenterista että kaikki muut tunarit pysyvät silloin pois ladulta - eli että samaan aikaan ei ole esim Tarton maratonihiihtoja tai hiihdon maailmancupia.
Emmehän halua jalkoihimme kaikenmoisia vakavikkoja LATUA!-huutelijoita!
Kamariorkesteri metsän siimeksessä olisi viehättävä ajatus - miettikää sitä. Tee hiihdätte Loppetia ja matkaanne siivittäisi juuri tunnelmaan sopivat musisoinnit!
Ideat kehittyvät...
Ja kun ideoidaan, jatketaan.
Tämä kysymys menee Tolkulle.
Eikö vanhoissa kansanhiihdoissa aina saanut jonkun kankaisen prenikan joka ommeltiin hihaan kiinni?
Jostain syystä - en ymmärrä miksi - sellaisia ei koskaan äitini sormenpäät verillä joutunut ompelemaan tämän tytön hiihtopusakkaan.
Mutta olisiko tässä Taiteilija-Tolkulle haastava tehtävä: suunnitella Tolkku Loppetin kangasmitali? Olisiko sen toteutus hankalaa, jopa kallista?
Haasteita, haasteita!
Kisat ilman hihamerkkiä on toden totta turhat kisat. Olisiko Pekka Tiilikainenkaan ollut anorakissaan yhtä salskea näky ilman niitä?
Kansanhiihdoissa kyse taisi olla kilometrirajojen ylityksistä, Tolkku Loppetissa hillitystä eleganssista.
Meillä päin pidetään pääsiäisen kietämissä Kallioisjärvi open-pilkkikisa, jossa voittaja selvitetään asettelemalla pilkityt kalat peräperää hangelle. Pisimmän pötkön pyydystänyt voittaa. Kerran kisa on voitettu mätitahnatuubin avulla. Josta muuten saa uskomattoman pitkän pursotuksen aikaan.
Niissä kisoissa on usein myös jaettu hihamerkit. Paitsi että Tolkku Loppetiin tulee hienommat. Kenties jotain kiiltävää, mutta ei tokikaan vulgaaria.
Tapahtumalle pitäisi saada hyviä sponssssoreita. Vaikuttaa siltä, että Loppetin osallistujilla saattaisi olla käyttöä ainakin Tena-Lady-inkontinenssisuojille ja Battery-energiajuomalle.
Finanssipuolta tässä mietin, että minkäköhänlaista kustannusta tällainen ulkomaanmatkailu aiheuttaa, nyt kun viime kuussa vanhoilla päivilläni olen ryhtynyt asuntovelalliseksi. Etten sanoisi, että tämä on nyt jonkinlainen kynnyskysymys koko eleganttiin hiihtotapahtumaan osallistumisessa.
Mietityttää myös, miten sinne paikan päälle löytää - eksyn nimittäin melko helposti aivan missä tahansa. Oma auto on tämän vuoksi täysin poissuljettu vaihtoehto. Pääseeköhän sinne jollakin kimppakuljetuksella? Tämä eksymisjuttu on muutenkin aika mielenkiintoinen, olisihan latu sitten varmasti hyvin merkitty?
Pohdiskelee näin perjantaina
Anja
Hienoa!!! Teilläpä on todella upealta kuulostava Loppet-suunnitelma. Itse en ole ex-stadilaisena koskaan joutunut puljaamaan suksien parissa enkä siis kärsinyt myöskään ikävältä kalskahtavilta Latua, ...kele huudoilta, mutta kaltaistenne seurassa uskoisin pystyvän jopa tuollaiseen välineurheiluun. Mutta itse asiassa halusin ehdottaa kaipaamaksenne kisamerkiksi yksinkertaista, mutta tyylikästä (tyyliin vähän mutta parasta) pinkkiä hienoisella mustalla ääriviivalla korostettua TL-logoa joko hihaan tai suurempaa kokoa olevaa mallia anorakin selkämykseen harsittavaksi. Kisamerkin voisi valmistaa lakanakankaasta kohotussitekniikalla ja rispaamalla reunat huolettomasti - ja merkkejä paikoilleen kursiessanne voisitte kohottaa skumppalasit. Kustannukset ainakin pysyisivät siedettävinä. Tsemppiä! Tapahtuma tulee olemaan mahtava. Terveisin, Anjan ystävä
t. Arja
PS. Ihan mahtavia juttuja - siis tosi hauskoja, jouduin lukemaan niitä jopa ääneen JJ:lle...
Viedään viestiä hihamerkin suunnittelijalle, eli Tolkulle itselleen!
Ja Anjalle, täytyy alkaa miettiä kustannuksia ja tehdä sopiva kisapaketti, joka sisältää niin mustikkasopan rinnuksille ja shampanjan ja yöpymiset etc.
Lähetä kommentti