Kuvallista aamu-unelmointia pihalla

Tämän ihanan ihanan aurinkoisen päivän kunniaksi esittelen tänään Villa Ottilian pihalla kukkijat. Kuten aina, kuvat aukeavat suuremmiksi klikkaamalla.

Aloitetaan perheen pienimmistä:

Ainoa yhtä reipas ja kaiken se kestää, kaiken se kärsii pikkutalvio on kukkinut jo pitkään:



Pionien alle levittäytyy lemmikki, viroksi meelespea (pidä mielessä), niin viattomana ja vaatimattomana:



Kalliokielon sain pari vuotta sitten Pirjolta. Istutin sen, vastoin sen vaatimuksia, melko aurinkoiseen paikkaan, ja siinä se on viihtynyt ja levinnyt nojaillen uutta, tonttia jakavaa aitaa vasten. Hienostuneen kainosti se pitkää kaulaansa kaartaa ja tuulessa heiluttelee vaaleita helmikorvakorujaan:



Tällä kukkijalla ei ole uskalluksesta puutetta, rohkeasti tillipioni - joka kuulemma ei ole tillipioni vaan joku hybridi - hehkuttaa punaansa:



Itsevarma pihan kuningatar:



Narsissit eivät halua tulla kuvatuiksi vaan kääntävät kasvonsa pois kamerasta:



Siirrytään puihin ja pensaisiin. Alppiruusu on vetänyt ylleen valkean coctail-mekon (Cunningham's White):



Omenapuut ovat kevään morsiamia, vaaleissa herkissä hääpuvuissaan:



Hääpuku koostuu tuhansista pienistä silkkiruusukkeista.



Tarkkaa ja taitavaa on luonnon käsityö:





Pienet morsiusneidot kannattelevat morisuspuvun helmoja:







Kaunis, kaunis on toukokuun morsian, kaunis on piha, kaunis on päivä. Ah onnea!