Kyse on siis noin kuukauden mittaisesta reissusta, jonka aikana kävin Suomessa, Espanjassa, Englannissa ja Latviassa. Espanjassa meni kolmisen viikkoa ja Englannissa viikko. Noin summittaisesti laskettuna.
Juttu jäi viime vuonna kesken, kun äkkiä omat kevätkiireet puskivat päälle. Sitten tulikin jo kesä ja tuntui hassulta kertoa miltä lämpö tuntui maaliskuussa. Ja matkakuvatkin tuntuivat menettäneen hehkunsa, kun niitä katsoi kesäkuun kirkkaudessa.
Vuosi siis mennyt, mutta tarina jatkuu siitä mihin se jäi. Ja se jäi Granadaan, missä ihastelin arabiarkkitehtuuria ja josta toin mukanani tuliaisina flunssan.
Päivän jaksoin Benalmádenan kortteerissani levätä, uskollinen lämpöpatteri, nuori herra Rummukainen kainalossani. Päivällä sentään hieman vaeltelin Parque Palomassa ja piirtää raapustelin luonnosvihkoseeni sen näkymiä. Itsekseni naureskelin että on köökkitaiteilijoita ja toritaiteilijoita, mutta minustapa oli tulossa puistotaiteilija.
 |
| Nuori herra Rummukainen pitää minulle seuraa |
Kauaa en kuitenkaan malttanut flunssaani potea. Vaan seuraavana aamuna jatkoin omatoimimatkailuani ja suuntasin kohti Rondaa, josta olin kuullut paljon ja hyvää. Se on yksi Andalusian suosituimmista päiväkohteista. Eikä vähiten upeiden näkymiensä vuoksi.
Minä olin kuitenkin päättänyt viettää Rondassa aikaa pidempään kuin tuon yhden päivän. Arvelin - ja oikein arvelinkin - että päivä olisi liian lyhyt aika tutustua paikkaan pintaraapaisua syvemmältä. Varasin siis AirBnB:n kautta itselleni pienen asunnon läheltä vanhaa kaupunkia ja sinne vievää ikonista siltaa: Puente Nuevoa ja hyppäsin bussiin.
Ennen kuin sukellan Rondan hurjiin maisemiin ja historiaan kerron kuitenkin muutamaisen sanan tiestä, joka Rondaan vie. Se on legendaarinen monin tavoin.
Jos tarkkoja ollaan, niin Rondaan vie nykyisin monta eri tietä, ja useimmat niistä ovat ymmärtääkseni visuaalisesti vaikuttavia. Málagasta pääsee Rondaan parhaiten autolla tai bussilla (A-357 -tie), välimatkaa on n. 100 km. Pohjoisesta ja lännestä tultaessa voi hyödyntää myös junaa, mutta minä tulin etelästä eli Costa de Solilta ja nousin bussiin Fuengirolassa, josta matka jatkui ensin Marbellaan ja sieltä mutkitellen läpi vuoristojen (AP-7 ja A-397 -tiet) aina vain ylemmäksi kohti Rondan historiallista vuorikaupunkia.
Maisemat tämän vanhan Gibraltarilta alkavan reitin varrella ovat sanalla sanoen hurmaavat. Tie mutkittelee ja puikkelehtii vuorien keskellä Sierra de las Nievesin luonnonpuiston länsireunamilla. Moni saattaa kokea ajomatkan pelottavaksikin, mutta esimerkiksi moottoripyöräilijät ovat ottaneet sen yhdeksi lempireiteikseen koko Andalusiassa. Ja onhan tietä parannettu ja metallisia kaiteitakin lisätty moniin paikkoihin. Ja pienenä lohdutuksena: vuoristossa ei enää vaani hurjien Tempranillo-bandiittien (esp. bandoleros) joukkioita, jotka 1800-luvun alkupuolella tuottivat matkaajille ylimääräisiä sydämentykytyksiä.
Bussimatka kesti hieman yli 2 tuntia ja sitä liikennöi Avanza-bussiyhtiö. Lippu Fuengirolasta Rondaan maksoi vuosi sitten maaliskuussa 7 euroa. Se on pieni hinta upeasta näköala-ajelusta Andalusian komeimmissa maisemissa. Jo ajomatkan vuoksi kannattaa Rondaan lähteä - jos toki Ronda itsessään täytti kaikki toiveeni.
Tässä matkakuvia Rondan tieltä. Toivottavasti ne antavat edes jonkinlaista mielikuvaa mitä ajomatkalla on odotettavissa.
