Risoo.
Mies ei huomaa.
Risoo
kun mies ei huomaa.
Risoo kun risoo.
Nuija!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste runo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste runo. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 28. kesäkuuta 2009
Runo miehestä 1
Auringossa se seisoo
katselee jotakin,
auringon poika.
Kun sitä hipaisee
tarttuu aurinko käsiin.
Kellään ei sellaista ihoa.
Kun sitä suutelee
siirtyy aurinko sydämeen.
Kellään ei sellaista sydäntä.
Minun aurinkopoikani.
Huoleton.
katselee jotakin,
auringon poika.
Kun sitä hipaisee
tarttuu aurinko käsiin.
Kellään ei sellaista ihoa.
Kun sitä suutelee
siirtyy aurinko sydämeen.
Kellään ei sellaista sydäntä.
Minun aurinkopoikani.
Huoleton.
tiistai 23. kesäkuuta 2009
Runo Helsingille
Kuinka kaunis on
Mannerheimintie
kesäyönä.
Ei muita
me
ja Simonkentän kallio.
Sitä ei enää ole.
Miten kauniita me olimme
kesäyönä.
Ei muita
me
ja Hesperianpuisto.
Meitä ei enää ole.
Helsinkiä minä kaipaan,
ehkä joskus sinua.
Mannerheimintie
kesäyönä.
Ei muita
me
ja Simonkentän kallio.
Sitä ei enää ole.
Miten kauniita me olimme
kesäyönä.
Ei muita
me
ja Hesperianpuisto.
Meitä ei enää ole.
Helsinkiä minä kaipaan,
ehkä joskus sinua.
Tunnisteet:
Helsinki,
katoava kaupunki,
nuoruus,
runo
Runo äidille
Siinä me seisomme
äitiemme tyttäret
kiinatossuissa
hippimekoissa
miesten pikkutakeissa
maihinnousukengissä.
Tatuoinnit olkapäässä
ipod korviin juurrutettuna.
Siinä me seisomme, äitiemme tyttäret,
vahvoina, uusina,valmiina
uhkeina ja upeina.
Ja yhä etsien.
Keitä me olemme? Auta! Äiti!
Älä jätä!
äitiemme tyttäret
kiinatossuissa
hippimekoissa
miesten pikkutakeissa
maihinnousukengissä.
Tatuoinnit olkapäässä
ipod korviin juurrutettuna.
Siinä me seisomme, äitiemme tyttäret,
vahvoina, uusina,valmiina
uhkeina ja upeina.
Ja yhä etsien.
Keitä me olemme? Auta! Äiti!
Älä jätä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
