Lainaan Tuglas-seuran sivuille kirjoittanutta Hannu Oittista:
August Gailitin letkeä veijariromaani Toomas Nipernaadi, joka alun perin ilmestyi Tartossa 1928, on pysynyt paitsi kirjailijansa rakastetuimpana teoksena myös lukevan virolaisyleisön kestosuosikkina. Kirja on toistaiseksi yltänyt kahdeksaan painokseen ja se on käännetty ainakin kahdeksalle kielelle. Kotimaassaan Nippernaatin järkkymätöntä mainetta siivittää vielä 1983 valmistunut Kalju Kiiskin elokuva. Sen menestyksestä huolimatta teos kestäisi myös uudentavan ja särmikkään näkökulman.
Kuka haluaa lukea Hannu Oittisen koko kirjoituksen löytää sen: tästä
Muita jalkoja löytyy täältä: Mustavalkomaanantain 107. haaste, jalat
9 kommenttia:
Rempseä jalan nosto tai jopa potkaisu.
Vauhdikasta, riehakasta menoa...
Eipä taida tuota veijariromaania enää mistää suomeksi löytyä, pitääpä ensi kesän Sysmän kirjapäiviltä kysellä kun tulee paljon näitä antikvarikauppiaita!
arleena ja pappilan mummo - niinhän se on ainakin tarinoissa että rempseälle veijarille on maailma auki.
Tapsu, toivottavasti löydät sen (enpä kyllä ole minäkään sitä lukenut, en suomeksi tai viroksi).
Hauska erilainen haastevastaus.:)
Komea veistos uhmaa painovoimaa, melkein on jalat irti maasta :)
Rempseä patsas. =)
Hauska veistos !!! Hyvä kuvakulma!
VK - kiitos!
Marjattah - näinpä juuri. Sivusta katsottuna tuo takakenoisuus ja painovoiman uhmaaminen näkyy selvemmin, mutta tässä kuvassa esiin nousee tuo tassu.
Una - rempseä on hyvä sana kuvaamaan Nipernaadia.
Nukke - kiitos!
Lähetä kommentti