maanantai 19. maaliskuuta 2012

Suomen Viron-instituutti Tartossa

Ken on blogiani viime päivinä seurannut, on ehkä huomannut että minulla on ollut jonkinmoinen Aino Kallas -kutina menoillaan. Se alkoi – tai sanotaan paremminkin yltyi uudelleen – kun kirjoitin Elvan pikkukaupungin historiasta, johon Aino Kallas myös liittyi. Olen törmäillyt Ainoon näinä Viron vuosinani monissa yhteyksissä ja aina tuntenut hivenen huonoa omatuntoa siitä, että en ole totta puhuakseni lukenut ensimmäistäkään hänen teostaan.

Kyselin sitten tutuilta ja kylänmiehiltä niin yksityisesti kuin täällä blogissa josko keltään löytyisi ylimääräistä Sudenmorsianta tai Reigin pappia alkuperäiskielellä (joka on siis suomi). Kunnes nettiystävämme Paldiskin Larko mainitsi sellaisen taikasanan kuin kirjasto. – Joskus sitä huomaa suuntivansa merta edemmäs kalaan, kuten nyt Kallasta jahdatessa.

Pienen googlailun jälkeen selvisi, että Tartossa sijaitsevan Suomen Viron-instituutin kirjastosta löytyvät molemmat teokset – ja paljon muuta. Ja sinne siis tänään lähdimme tohkeina. Ensimmäistä kertaa.

Mikä positiivinen yllätys! Kyse on siis toisesta Virossa sijaitsevasta suomalaisesta kulttuuri-instituutista. Arvatenkin se toinen, suurempi, sijaitsee Tallinnassa. Tämä Tarton filiaali sijaitsee ns. kirjailijoiden talossa,  osoitteessa Vanemuise 19.


Suomen Viron-insitituutin sijainti on koko lailla keskeinen, se on lähellä Vanemuise-teatteria ja Tarton yliopiston kirjastoa

Kirjallisuuteen viittaavat graffitit johdattavat tiedonnälkäistä kirjailijatalolle. Tämä on tuttu hahmo.


Mutta mihin kirjalliseen teokseen liittyvät nämä kolme salkku- ja silinterimiestä?

Itse instituutti vaikutti näin ensikäynnillä pieneltä ja herttaiselta, mutta tehokkaan kompaktilta. Kirjoja ei ollut pilvin pimein, mutta toisaalta kun silmä nopeasti hyllyjä vaelsi, sieltä tuntui löytyvän todella runsaasti juuri niitä teoksia, jotka ovat Suomen ja Viron välisen kulttuuriyhteistyön ja ymmärryksen kannalta tärkeitä. (Tarton instituutti ja sen kirjasto ei muuten ole tiedekirjasto, vaan sen anti keskittyy humanistiseen puoleen, vanhaan suomalaiseen ns. klassiseen kirjallisuuteen ja kymmenen viime vuoden nykykirjallisuuteen. Toki myös Suomen ja Viron historiaa käsitteleviä teoksia löytyy myös kokoelmista.) Yleensä laina-aika on 30 päivää, harvinaisemmissa teoksissa ja oppikirjoissa sekä aikakauslehdissä se on viikko.

Sisään astuessamme tuli meitä käytävällä vastaan pirteä ja ystävällinen toimistosihteeri Anna Kalpio, joka nopeasti johdatti minut kaipaamani Kallaksen äärelle. Siinä samassa sitten juteltiin monenlaista, minä kyselin insitituutin toiminnasta ja tehtävistä ja asiakkaista, ja Anna asiantuntevasti vastaili. Instituutin pääasiallinen tehtävä on jakaa tietoa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita Suomen historiasta ja kulttuurista. Lisäksi agendaan kuuluu pyrkimys edistää kulttuuri- ja koulutusyhteistyötä, tiedottaa Suomesta sekä edistää Suomen ja Viron välisiä yhteyksiä yhteiskunta- ja elinkeinoelämän eri aloilla.

Tästä linkistä löydät tarkemmin tietoa instituutista: Suomen Viron-instituutti.
Omalta kannaltani instituutti täyttää monta tarvettani. Kirjojen ohella tarjoaa instituutti mahdollisuuden  tutustua suomalaiseen aikakauslehtiin joko kirjaston lukusalissa tai sitten kotona. Uusinta lehden numeroa voi lukea vain lukusalissa, mutta vanhempia saa viikkolainaksi kotiinkin.

 Anna Kalpio lopettaa tehtävänsä Tarton byroossa tämän kuun lopussa, mikä tietenkin on omalta kannaltani sääli, sillä jo näin ensitapaamisella löytyi meillä kiva keskusteluyhteys.

Lukusali on pieni, mutta siellä on ihan riittävä otanta mm. suomalaisista aikakauslehdistä.


Pikkuruisen instituutin käytävillä on esittely suomalaisesta nykykirjallisuudesta

Ensikäyntimme Suomen Viron-instituutissa ei siis taatusti jäänyt viimeiseksi. Emme voi kuin toivoa, että  Suomen valtion rahoittamat instituutin kaltaiset yleishyvät yksiköt saisivat jatkaa toimintaansa ja sitä jopa laajentaa, vaikka arvatenkin kaikkialla pyyhkivä leikkauksien iso viikate aiheuttaa jokapäiväistä huolta.

Lainaamistani kirjoista ja Aino Kallaksesta tulee sitten juttua myöhemmin. Jatketaan siis kirjallisuusteemoilla!

3 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Jos kaipaat lisää kirjallisuuskeskustelua Instituutissa, niin myös molemmat Tarton toimipisteen kulttuurisihteerit Maarja ja Heidi ovat oivia juttukumppaneita ja mainioita naisia!

- Salalukijasi Maija

Tiina Linkama kirjoitti...

Kiitos rakas salalukija (jotenkin ihana adjektiivi). Uskon, että ensimmäisen käynnin hyvä fiilis jatkuu myös jatkossa. On se aina niin kiva tavata ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista, kuten nyt vaikka tästä Virosta!

Nimetön kirjoitti...

Hei

Valitettavasti taiteilijoiden kannalta Instituuin toiminta on todella heikohkoa, eivät ainakaan toteuta sitä tehtävää mihin instituutin alkuperäinen tarkoitus on - eli siihen kuuluu myös tiedonvälitys ja sivujen päivittäminen ajankohtaisista näyttelyistä.