Maukasta mahan täydeltä

Syöminen se sitten on mukavaa silloin kun se on mukavaa!

Tahtoo sanoa, minä pärjään pitkiä aikoja ihan tylsillä peruspöperöillä, joita lapon massuun vain nälän pois pitämiseksi ilman sen suurempaa hurmosta. Miten mukavaa sitten onkaan hemmotella itseään todella erinomaisella ruualla! Makunystyrät laulavat hoosiannaa ja silmiin syttyy lasinen kiilto. Mielestä kaikkoaa kaikki turha, päivän politiikka, huolet ja harmit. On vain raukea hyvänolon tunne kun vatsalaukku vääjäämättä vie kehon kaiken huomion - ja suupala suupalalta lähestyt nirvanaa.

Kokkaaminenkin on kivaa, mutta vielä ylellisempää on mennä valmiiksi katettuun pöytään. Mikä vielä sen parempaa jos ympäristö on miellyttävä, seura hyvää, eikä kiirettä minnekään.

Kerroin tässä jokin aika sitten, että naistenpäivänä eivät ravintoloiden ovet auenneet meille. Eilen tätä huolta ei ollut. Käytyämme Suomen Viron-instituutissa suuntasimme askeleemme kohti suosikkiravintolaamme Tsink Plekk Pangia, tuota aasialaisen ruuan mekkaa, joka oli lähes tyhjä ja asetuimme ikkunapöytään mihin valo lankesi  kauniisti. Hyvä oli siinä istua, selailla ruokaa odottaessa Kai Laitisen Aino Kallas-elämäkertaa ja katsella alas kadulle, missä ihmiset kiiruhtivat kuka minnekin.

Jos vertaan entistä elämääni Suomessa tähän nykyiseen Virossa, niin yksi selkeä ero on siinä, että täällä käymme huomattavasti useammin ulkona syömässä. Suomessa jo kahden hengen ravintolakäynti teki vähän turhankin ison loven kukkaroon, varsinkin jos uskaltautui vähänkään kalliimpaan ravintolaan. Lohjalla asuessamme oli meidän ravintolakäyntimme lähinnä lyhyitä visiittejä paikallisiin kebab-ravintoloihin ja pizzeroihin, joissa ruoka oli toki hyvää, mutta ympäristö ja tunnelma aika valjua.

Virossa ravintoloiden hinnat ovat nousseet yleisen hinnannousun sanelemaan tahtiin. Kuusi vuotta sitten saatoimme nauttia todella pitkän kaavan mukaisen aterian ruokajuomineen ja jälkiruokineen alle 500 kruunulla (n. 32 euroa). Tänään maksamme vähintäin 30 prosenttia enemmän siitä. Silti ravintoloissa syöminen ei ole vieläkään kohtuuttoman kallista - jos hintaa vertaa vaikkapa siihen mitä sama ateria maksaisi kotona itse tehtynä. Suomalaisiin hintoihin verrattuna ero on tietenkin vielä merkittävästi suurempi.

Hintahaitari on toki laaja. Lämpimän aterian saa kolmesta eurosta ylöspäin; joskus päeva praadin eli talon päivän tarjouksen saa sitäkin edullisemmin. Suurissa kaupungeissa hinnat ovat tietenkin korkeammat kuin pienissä - Tallinnan hinnoista en osaa sanoa mitään.

Mutta otetaan esimerkiksi eilinen ateriointimme Tsinkissä. Päivän tarjous, joka sisälsi keiton (taisi olla itämainen kaalikeitto) ja lämpimän ruuan (possua) ja veden maksoi karvan yli 4 euroa. Hinta on houkutteleva, mutta käytäntö on osoittanut että Tsinkissä ero tarjousannosten ja varsinaisten lista-annosten on huikea. Päädyimme siis tilaamaan listalta.

Kimmo tutkii Tsinkin valtavan pitkää ruokalistaa; en tiedä toista paikkaa, jonka lista olisi näin pitkä kattaen sekä kiinalaisen, intialaisen, japanilaisen että thai-keittiön.

Päädyimme kokeilemaan listan uutuutta chili-minttu-lammasta, jonka oheen tilasimme kulhollisen inkiväärinuudeleita. Sen ohelle varmistimme selustamme tilaamalla toiseksi annokseksi tutun ja niin hyväksi tietämämme Mughlai Chicken Curryn, jonka mukana tulee aina kulho basmati-riisiä. Ruokajuomiksi olut, vesi ja tomaattimehu. Koko lysti maksoi n. 25 euroa, joka on virolaisittain oikeastaan aika korkea hinta. Mutta Tsink ei olekaan Tarton edullisin vaan (mielestämme) paras ravintola.

Tästä alkaa vaipuminen nirvanaan

Kuten sanottua, syöminen ja itsensä hemmottelu on joskus niin kivaa. Vaikka Viron hintataso ei ole enää niin poskettoman halpa kuin mitä se oli vielä jokunen vuosi sitten, niin yhä näen maan yhtenä matkailuvetonaulana hyvät ravintolat ja niiden edulliset hinnat.

Tervetuloa siis hellimään makuhermoja Viroon. Jos tulet Villa Ottiliaan, me lupaamme paljastaa ne parhaat vinkit lähistön ja Tarton ruokapaikoista, muistakin kuin Tsink Plekk Pangista. Lupaamme myös että jatkamme tulevaisuudessakin tutkimusmatkojamme kulinarismin maailmaan. Onhan se suoranainen velvollisuutemme asiakkaitamme kohtaan, eikö vain!!? :)