lauantai 28. tammikuuta 2012

Tonga versus Otepää - Otepää voittaa 6-0

Rakkaat Lukijat,

jos sallitte (täytyyhän sitä yrittäjän yrittää, ja mielellään sitä tarjoaakin parastaan), pieni mainospätkä:

Oletko kiinnostunut talvilomasta Otepäällä? Ota meihin yhteyttä, me tarjoamme viehättävän ja kodinomaisen majoituksen Villa Ottiliassa, suomalaisessa majatalossamme. Soita +372 796 200 tai lähetä sähköpostia: reservation@villaottilia.ee Lue lisää Villa Ottiliasta klikkaamalla: tästä.

Ja sitten päivän sanaan eli otsikkoon!

On talvi vaan niin hienoa aikaa! Muuta en sano! Tai sanon tietenkin.

Aurinko paistaa ja hanget hohtelevat. Puun oksille jähmettyneet abstraktit lumiveistokset heijastelevat aamuauringossa lumitimantteja. Herättyäsi huomaat hangesta ketun tai jäniksen jäljet; parhaimmassa - tai jänön kannalta huonoimmassa - tapauksessa molemmat.

Tänään oli jälleen tuollainen super-hieno talvipäivä, suorastaan täydellinen. Aamusta asti aurinko killitteli siniseltä taivaalta ja vaikka aamulla pakkasta oli -18c, ei se tuntunut pahalta lainkaan, ei tuullut nimeksikään. Päivällä auringonpaiste nosti lämpötilaa miellyttävään -10c asteeseen, ja se tuntui jo  lempeältä ellei suorastaan miellyttävältä.

Kyllähän palmurannat ovat hienoja, koralliriutat ja akvamariinin sininen meri. Marraskuun masentavuudessa nämä visiot nousevat yhden sun toisen mieleen. Ja ajatus kiertää rataa: olisinpa syntynyt Tonga-saarelle, mikä olisi kaislahameessa simpukoita rantavesissä virutella.

Vaan uskon, vaikken kokemuksesta puhukaan, että niin se ihminen ajan myötä turtuu simpukoille ja valkealle hiekallekin. Enpä ihmettelisi jos meidänTongan sisaremme ja veljemme potkivat tällä hetkellä turhautuneina lämmintä rantahiekkaa ja unelmoivat jostain muusta. Kuten Otepäästä.

Jos tänään olisi Villa Ottilian pihalle saapunut Tonga-saarten oma Coconuts Airlinesin charter-kone, olisin lähettänyt sen matkoihinsa. Sillä tänään halusin olla juuri täällä, valkoisessa ihanassa talvisessa paratiisissani, missä elämä maistuu elämältä, pakkanen nipistelee poskia ja aurinko vastavuoroisesti hellii pakkasenpuremia poskipäitä. Missä värit ovat kirkkaampia, ja missä elämä tuntuu jotenkin todellisemmalta. Kun siinä on aina läsnä se kylmä elementti ja sen tuoma dramatiikka.

OK? Pääsitte siis tämän aamun euforiseen tunnelmaani kiinni? Hyvä!

Jätetään Tonga-saari jatkossa vähemmälle ja keskitytään Otepäähän, joka on ihan äärettömän hieno talvilomakohde. Jos hieno kaikkina vuodenaikoina. Tämä mainoslauseena tässä välissä sanottakoon.

Lähdimme tänään ajelulle, tarkoituksena vangita kameraan Otepään ja sen lähiseutujen ihanuutta, ja kuviahan tuli kameralle sen verran paljon, että jaan kuva-annin kahteen eri postaukseen. Ensimmäinen olkoon tämä: Otepää - mitä nähdä ja tehdä.

Aloitimme talven riemujen tutkimisen Otepään tubing-mäestä, josta olen aiemminkin kertonut. Kyse on siis talvihuvituksesta, jossa mäkeä lasketellaan traktorinkumia muistuttavilla vempeleillä, joita ei yksinkertaisesti pysty hallitsemaan.  Se hetki, jolloin ymmärtää, että mitään muuta ei voi, kuin antaa renkulan viedä, on ensin pelottava ja sitten ihan äärimmäisen vapauttava. Takaisin mäen huipulle noustaan hissillä ja sitten taas viiletetään mäkeä alas - valittavina on useita erilaisia liukuratoja, joilla jokaisella on hieman erilainen profiili. Todella hauskaa! Toteaa nimimerkki: kokemusta on!


Tubing vie, ja sinä vain menet sen mukana - ja se on hieno fiilis!



Tästä se lähtee! Äiti antaa pikkuveljelle ja isosiskolle vauhtia.



Hissi tuo laskijat uudelleen mäen huipulle.


Otepään tubing-mäki nähtynä hieman kauempaa. Tästä se alkaa, valitset renkaat ja nouset mäen huipulle.

Vietimme siis hetken aikaa ihastellen ja seuraten tubing-laskijoiden riemua. Sitten jatkoimme matkaa talviurheilun kehtoon, hiihtäjien paratiisiin eli Tehvandi-stadionille, missä hyvin hoidettuja latuja pitkin paineli väkeä sankoin joukoin. Hiihtäminen ON iso juttu Otepäällä. Ja hiihtäjiä varten on Otepäällä todella paljon latuja - ei ainoastaan nämä Tehvandin super-ladut.


 Virtaviivaisen näköistä hiihtäjää on monta Tehvandin eli Otepään stadionin latureiteillä.


Tyylinäyte mäen laskemisesta


Me jatkoimme päivän kuvausreissua näistä harrastus- ja urheilumaastoista eteenpäin. Ja minä innostuin kuvaamaan Otepään kaunista evankelisluterilaista Pyhän Marian kirkkoa, joka on yksi Otepään näkyvimmistä elävistä muistomerkeistä. Kirkon historiasta ja miten se liittyy Viron lipun historiaan voit lukea lisää vaikkapa tästä aiemmasta kirjoituksesta: Viron lippu - Otepää.

Marian kirkko nähtynä laakson toiselta puolelta.

Kirkko hieman toisesta kulmasta, talvikirkon puolelta.

Vanha Marian kirkko on yhä toiminnassa, mutta talvisin se on suljettu. Talvikirkkona toimii vanha luonnonkivistä rakennettu pyhättö tien toisella puolella. Vain jouluaattona pidetään pääkirkossa jumalanpalvelukset, ja silloin väki saapuu paikalle paksujen istuintyynyjen kanssa. Vanhat kirkonpenkit kylmässä kirkossa ovat koettelemus takalistoille, näin meille on kerrottu.

Otepään talvikirkko

Talvikirkon ja Otepään Marian jakaa Kanepiin ja Vana Otepäälle vievä tie. Talvikirkon läheisyydessä on  Otepään suuren miehen Jakob Hurtin patsas.


Jakob Hurtin patsas takanaan Marian kirkko


Näin kertoo Hurtista Wikipedia:

Jakob Hurt (1839-1907) oli virolainen kansanrunouden kerääjä ja julkaisija ja kansallisuusmies. Hän toimi opettajana Tartossa, kirkkoherrana Otepäässä ja Pietarin virolaisen seurakunnan pappina. Hurt väitteli tohtoriksi kielitieteen alalta Helsingissä vuonna 1886. Hänen järjestämiinsä kansanruonouden keräystöihin osallistui satoja henkilöitä, ja hänen kuollessaan aineistoa oli kertynyt yli 200 000 numeroa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura teetti Hurtin kokoelmista itselleen kopiot.

Jakob Hurtin kuva oli Viron 10 kruunun setelissä vuosina 1992–2010.

---
Ja näihin kuviin siis päättyy tämän päivän valokuvista koostuva ensimmäinen postaus. Otepään keskuksesta jatkoimme Otepään kumpumaisemaan, poukkoilimme pienillä teillä ja ihailimme valkeaa maisemaa ja sitä tahdittavia vanhoja taloja, hienoja ja huonoja. Mutta siitä kaikesta uusi juttu!

Nyt lopuksi lukijakysymys: Kuka haluaa lähteä Tongalle, kuka Otepäälle? Ja sitten vielä toinen tätäkin realistisempi kysymys: mitä matka maksaa?

Sorry Tonga, me otamme vastauksia ja varauksia vastaan täältä: reservation@villaottilia.ee

4 kommenttia:

marja p kirjoitti...

Pakko kommentoida! Otepää ON TOSI HIENO TALVILOMAPAIKKA! Ladut ovat hyväkuntoiset, tubingmäki hauska paikka. Itse olen siellä ollut ja ensin ei meinannut rohkeus riittää laskemiseen vempeleellä, jota ei voi mitenkään hallita, mutta hauskaa oli, sopii kaiken ikäisille - itsekin olen jo yli seitsemänkymppinen.

Marjattah kirjoitti...

Tässäpä raikas mainospläjäys! Usko pois, tongasaarelaisille (ja tuntemilleni thaimaalaisille) pohjolan talvi on eksoottinen ihme ja unelmien kohde :)
Otepäällä on kaikki talven herkut tarjolla, kelpaa tulla lähempää ja kauempaakin.

Kimmo Linkama kirjoitti...

Tuo tuubaus oli minullekin uusi kokemus, kun viisikymppisiä vietettiin mäessä. Paikallinen nassikka vielä opetti, että toisistaan kiinni pitämällä saa hurjan letkan, joka pyörii hallitsemattomasti alas mäkeä. Hauskaa! (Ja kiitos marja p:lle seurasta.)

Tiina Linkama kirjoitti...

marja p - oli kyllä hulvaton päivä se meidän tubing-iloittelu. Oli Kimmon 50-vuotispäivä ja me huristelimme renkailla ja Aatos selkäleikkauksesta johtuen toimi huoltojoukkona laakson pohjalla tarjoten sieltä kylmää Jägermeisteria. Posket olivat punaiset ja mieli oli riehakas. Tosi hyvät muistot!

Marjatta - Kiva Marjattah ettei tuo mainostavuusaspekti ärsyttänyt. Ja täytyyhän sitä yrittäjän yrittää.

Tulossa on kohtapuolin kakkossetti päivän loppukuvista, mukana muutamainenkin aika täräkkä auringonlaskukuva kylmän päivän lopuksi.