Perjantai ja kolmastoista päivä Helsingissä

Terveisiä Helsingistä! Tarkemmin sanottuna keskustan Mbar-kahvilasta, missä on langaton verkko. Maalaishiiri istuu täällä ja katsoo ikkunasta ulos. Näkymä on jotakuinkin lohduton: räntää läiskähtelee taivaalta isoina rätteinä. Tätä on jatkunut jo useampi päivä.

Otsikko antaa siinä mieleessä virheellisen kuvan tämänhetkisestä elosta, että tämä päivä on käynnistynyt itse asiassa ilman suurempia havereita. Lähipäiville näitä kovan onnen kantamoisia onkin sitten riittänyt enemmänkin.

Tultiin Helsinkiin tiistaina - keskiviikkona oli äidillä syntymäpäivät, mikä oli pääasiallinen matkamme syy ja ponnin. Jo tulomatkalla räpsähti Jeepin kuskin puoleinen tuulilasinpyyhin paikoiltaan. Se lopetti pyyhkimisen ja tahtoi irtautua koko autosta. Kimmo korjaili sitä tulitikulla ja klemmarilla. Pääsimme kuitenkin Äidin kekkereille ja hyvä niin. Äiti oli iloinen ja hyväntuulinen ja kaunis kuin pieni enkeli. Suuret silmät olivat hieman entistä suuremmat, ja välillä katse hieman hämmentynyt. Täti laittoi pötyä pöytään ja Latte viihdytti koko seurakuntaa, joten juhlat menivät vallan hienosti.

 Orvokki 11.1.2012 - 81 vuotta

Äidin syntymäpäiviltä palattuamme ajoimme umpiloskassa umpipimeässä pitkin ja poikin Kehä III:sta etsien ensin sopivaa huoltamoa, josta ostaa uusi pyyhin, sitten varaosaliikettä. Ah ne rakkaat muistot ja mielikuvat Motonetin takapihalta, missä istuin pitkän tovin rännän riepomassa autossa tuijotellen märän tuulilasin läpi vastapäisen teollisuushallin neonkylttejä. Jee, juuri tätähän minä halusin Helsingin matkaltani.

Sopivia pyyhkimiä ei löytynyt ja sitten ajettiin lähes sokkoina Tuusulaan, missä yöyvimme aina yhtä avuliaan ja ihanan MarjaP:n luona. Herttaista jutustelua ja lämmin tunnelma. Ja Lattekaan ei tuhonnut huomaamattamme kuin yhden mollamaijan joka oli vahingossa jäänyt MarjaP:n lastenlapsilta esille. Voi Lattea! MarjaP ei kuitenkaan vaikuttanut yllättyneeltä, saati vihaselta. "Kyllä tämä saadaan vielä korjattua" totesi Marja ja nosti mollamaijan sängylle jääkarhun viereen, jolta oli edellisellä visiitillämme kadonnut kirsu.

Eilinen päivä oli varattu Helsingin nähtävyyksiin tutustumiselle ja Kersten-ystävättäreni tapaamiselle. Tulitikulla ja klemmarilla tuettu tuulilasinpyyhin pyyhkii räntää ensimmäisen matkakilometrin verran. Sitten tikku jo katoaa taivaan tuuliin ja on aika sovitella uusi tikku puuttuvan tilalle. Matka jatkuu puolisen kilometriä ja tulitikku on tiessään. Uusi tikku tilalle. Ja taas puolisen kilometriä ja tikku on kadonnut. Kimmo yrittää käyttää pyyhkimiä mahdollisimman vähän ja ajamme suurimman osan liukasta ja mutkittelevaa kärrytietä sokkona.  Minulla alkaa olla hermo kireällä ja ehdotan kääntymistä takaisin. Se eit ule kuuloonkaan, sillä tuulilasinpyyhin on joka tapauksessa korjattava.

Hyrylässä kaarramme autokatsastusaseman pihalle ja kyselemme sieltä mahdollisia paikallisia varaosaliikkeitä. Saammekin parisen osoitetta, vaan sopivia pyyhkimiä ei löydy. Jeep on liian vanha ja erikoinen malli varaosaliikkeiden tarjonnan kannalta. Minä peruutan tapaamisen Kerstenin kanssa.

Jossain vaiheessa Hyrylän takamailla näemme pienen kyltin: autokorjaamo, ja lähdemme sinne. Korjaamo on pikkuruinen talli, jossa häärii eksoottisen näköinen, arvelumme mukaan venäläinen mies. Azerbaidshan tai Uzbekhistan on arvelumme miehen etniselle alkuperälle. Azerbaidshanilainen (en edes yritä arvata miten tämä oikein kirjoitetaan) hitsaa pyyhkimen paikoilleen ja lupaa että siinä on ja pysyy. Mutta jatkossa ei sitten enää vaihdeta pelkkää kumista pyyhkimen sulkaa, vaan koko pyyhinmekanismi.

Ilta on jo tässä vaiheessa ehtinyt laskeutua Tuusulaan (en ole varma kuuluuko Hyrylä Tuusulaan), ja päätämme etsiä paikallisen langattoman nettikahvilan. Kimmolla on joitain asiakastöitä odottamassa ja miehelle on tärkeää päästä nettiin. Minäkin haluan lukea sähköpostit.

Hyrylän nettikahvila on McDonalds jonne sitten läppäreidemme kanssa tälläydymme. Pistokerasia löytyy lapsille varatulta alueelta ja niin me sitten yritämme hoitaa työasioita ympärillämme ketsuppeja ja ranskalaisia viskovia ja kirkuvia vintiöitä. Puuh.

Palatessamme autolle kenkäni hajoaa. Vanhojen uskollisten maihinnousukenkien korko ja kengänpohja irtovat ja loppumatkan kuljen kengänpohja perässäni läpsyen.

Mutta tuulilasinpyyhkijä sentään toimii. Mistä olen iloinen. Ohitamme ensin auton joka makaa pitkin pituuttaan ojan pohjalla. Pysähdymme autoa auttamaan, mutta kuulemme, että apu on jo tulossa ja voimme jatkaa matkaa. Kahden kilometrin päässä näemme miten paikalta hilataan henkilöautoa ja kuorma-autoa, jotka molemmat ovat rytyssä. MarjaP:n luona kuulemme radiosta että kolari oli ollut kuolemankolari.

Minä olen kiitollinen siitä, että meille ei käynyt kuinkaan, vaikka ajelimme lähes sokkona tässä karmeassa ilmanalassa.

Tänään on sitten uusi päivä ja olemme todellakin päässeet jo Helsingin keskustaan asti. Azerbaidshanilaisen hitsaama pyyhin toimii ja Kimmo on päässyt sovittuun asiakastapaamiseensa. Minä istun Mbarissa ja odotan paikalle kummityttöäni Lottaa. Kello neljän jälkeen on mahdollisuus tavata Kerstenkin.

Eli hyvinhän tämä pahaenteinen päivä on käynnistynyt - ehkä me olemme hätiköitsijöitä ja otimme perjantain ja 13. päivän epäonnen hieman etuaikaan.

Koputtaa puuta. Ja hakee uuden kahvikupin ja alkaa odotella kummityttöä paikalle. Moi.