maanantai 12. huhtikuuta 2010

Soomaa tulvii

Soomaalla sanotaan olevan viisi vuodenaikaa: kevät, kesä, syksy, talvi ja tulva. Ja nyt on ehdottomasti vuodenajoista tuo viides.

Lähdimme siis ihmettelemään miltä 390 km2 kokoisessa kansallispuistossa näyttää kun vesi ottaa vallan. Hienolta näytti!

Varsinaisille suoalueille, kuten Kuresoolle, oli autolla turha yrittää. Tiet ovat poikki ja ainoa tapa liikkua laajalla alueella on kanootit, ja niitä riittikin eilen runsaasti. Kanoteeraus Soomaalla on arvatenkin mahtava kokemus:





Tässä kulki ennen tie:

Varokaa kuoppia ja muistakaa kääntyä mutkassa! Ja muistakaa liikennesäännöt - tässä maasturi antaa oikealta tulevalle kanootille tietä.




Minulla oli tällä reissulla valokuvaustehtävä - Darren Rowsen Digital Photography Schoolin viikon tehtävä oli ottaa mustavalkoinen luontokuva, ja sitä lähdin siis Soomaalle ottamaan.

Tällaista jälkeä sitten syntyi, tänään pitäisi päättää, minkä näistä valitsen ja lähetän eteenpäin:















Ja loppuun vielä pari kuvaa kotimatkalta. Myös Võrtsjärvi tulvi mahtavasti. Ilta-aurinko värjäsi puut ja pensaat värikkäillä siveltimillä, joten nämä taas värillisinä:





Kun vielä kotimatkalla pelloilla yllätti tälläinen näky, jota pääsi kuvaamaan, voi sanoa että reissu oli perin onnistunut:











8 kommenttia:

S kirjoitti...

Ylin kuva, koivunrungot, eteenpäin! Tai sitten se on vain minun suomalaissieluni, josta mustavalkoiset koivurungot ovat niin upeita. Tuosta saisi todella hienon suuren seinän kokoisen sisustustaulun.

OnuKoo kirjoitti...

Melonta tuntuu olevan suosittu harrastus virolaisten keskuudessa. Ja vaarallinen - läheltä piti tilanteita taisi viime viikonloppuna olla lukuisia.
Kolmas mv - kuva ja toinen Kanadanhanhista ovat mieleeni:)

Tiina Linkama kirjoitti...

S:lle - koivuista pidin itekin ja niitä kuvasin niitä että kameralle tallantuneista voisi rakentaa soman majan. Valinta oli vaikeaa, joissain kuvajaisten ja koivun välinen raja oli vaikea mustavalkokuvasta hahmottaa ja kuva oli vain epääselkeä, kunnes ehkä tajusi mistä on kyse.

OnuKoolle - valitsin itsekin saman kolmosen, joka on nyt Ottilia's Visions-blogissa. (Siis blogissa ei kuvagalleriassa. Nimet ovat niin samankaltaisia että pitää ehkä vaihtaa blogin nimi erilaiseksi, ettei hämää ihmisiä.)

Juu, vaarallista on Soomaalla seikkailla, varsinkin jos on niin totaalisen ympäripierussa kuin ne nuoret jannut jotka humalapäissään keksivät lähteä veteen seikkailemaan henkilöautolla ja jotka sitten hinattiin vedestä pois.

Lähtiessämme yksi jannuista makasi umpiunessa auton päällä ilman vaatteita ja muut röhnöttivät vesilammikoissa auton ympärillä.

Saatoimme arvata ketä kotimatkalla kohtaamamme poliisiauto vilkut päällä oli tulossa hakemaan.

aimarii kirjoitti...

Onpa hurjaa tai tavallaan hyvin mielenkiintoista luonnon näytöstä.
Meloisin hyvin mielelläni tuolla nyt! Varmasti kokemus.
Mustavalkeista minua viehätti eniten viimeinen. Sen kontrasti, kun melotaan metsässä. Siitä näkee heti, miten epäsovinnaista.
Eipä silleen, kaikki kuvasi ovat upeita. Mielikseen niitä katselin pitkään.
Lintujakin niin paljon, että luulisi kaikki seudun linnut tulleen just sinne porukoimaan.

Tiina Linkama kirjoitti...

Ihanaa että jaksatte kommentoida! Jos kuvat tuottavat mielihyvää, ovat kiinnostavia tai näyttävät jotain mitä ette ole enneet nähneet, ei kaikki työ ole mennyt hukkaan.

Kuvaaminen on vähän kuin kirjoittaminen. On niitä pöytälaatikkokirjoittajiakin, mutta minä ainakin kirjoitan muille, yritän keskustella, tai ainakin tulla jollain lailla kuulluksi, vaikka kuulija voi olla nimetön tai nimimerkillinen blogin lukija, jonka ajatuksia ja toiveita en tunne.

Sama on valokuvien kanssa. Otan kuvia ja koen valokuvia ottaessa todellista riemua. Yritän vangita jotain, ja jos siinä onnistun, olen onnellinen. Jos en, olen turhautunut ja yritän oppia virheistäni.

Ja sitten kannan kuvat tänne blogiin, kuin koira luun omistajalleen, viuhdon häntää ja kysyn: pidittekö. Tai mitä ajattelitte?

Olen joka kerta äärimmäisen onnellinen jos joku äännähtää, kommentoi, kertoo kuvia katsoneensa tai tekstejä lukeneensa.

En odota niinkään kiitosta, vaan reaktioita. Ja joskus käy niinkin hyvin, että syntyy pitkä keskustelu lukijoiden välillä nähdystä tai luetusta.

Ne ovat niitä bloggaajan tähtihetkiä.

Siis vielä kerran, kiitos S:lle, OnuKoolle ja Aimariille kommenteista! (Jokos Aimarii ehti katsoa jugend-kuvat jostain toiselta, nopeammalta koneelta?)

Sylvia kirjoitti...

Kaikki kuvasi olivat taas upeita! Minulle kolahti sekä koivut että se toiseksi viimeinen mv-kuva, siis iso puu keskellä "järveä"!

Marjattah kirjoitti...

Ihan tärisyttäviä näkymiä. En lakkaa hämmästelemästä, mitä kaikkea kamerasi löytää.

Tiina Linkama kirjoitti...

Nöyrä kiitos kiitoksista!