torstai 8. huhtikuuta 2010

Tiina kävi Riiassa, alkupuhe

Kotona ollaan! Eli olen palannut kotiin Riian-retkeltä.

Tiedättehän sanonnan: When in Rome, do as the Romans do.  Eli suomeksi: Kun olet Roomassa, käyttäydy kuten roomalaiset. Minä tulkitsen tämän ajatuksen: maassa maan tavalla, ja jos haluat päästä maahan sisään, yritä sulautua joukkoon.

Näine ajatuksineni lähdin siis Latvian pääkaupunkiin, Riikaan, myös Pohjolan Pariisiksi mainittuun. Ja kolme päivää kiersin ja kuljin kaupunkia ristiin ja rastiin. Paljon näin, paljon kuvasin, paljon koin.

En kerro tällä kertaa enempää, tarinoita on niin paljon. Joten jätetään ne ja kuvat seuraavaan postaukseen.

Laitan vain oheen muutamaisen kuvan Tiinasta Riiassa, ulkopuolisena tarkkaajana, joka yrittää syöksyä kaupungin ytimeen ja sen olemukseen:



Alussa kannattaa tutkia maaperää ja paikallista elämänmenoa syrjästä, vieraassa paikassa kun ollaan. Kun sitä usein vieraissa paikoissa tapaa jännittääkin, joskus jopa pelottaa. Eihän täällä ole asiat lainkaan niin kuin kotona. Ovatko alkuasukkaat minulle vaarallisia?

Jonkin ajan kuluttua, kaupungin koordinaatit opittuaan, sen rytmiin päästyään, tulee rohkeasti esiin varjoista ja alkaa uteliaana tutkia kaupungin luonnetta. Mikä on kaupungin ominaistuoksu? Ominaisääni? Mikä tekee siitä juuri omanlaisensa?



Hiljalleen pelkän ihmettelyn tai sumean ihailun sijaan tulee mukaan pohdiskelua. Outoja asioita nähtyään alkaa pakostakin miettiä, mitä ja miksi? Vertailla asioita. Miten meillä kotona ja miten täällä? Ja mitä minä siitä kaikesta ajattelen?


 


Matkaaja on nyt siirtynyt vaiheeseen, jossa hän jo tuntee kaupungin perussäännöt, sen miten aurinko kaupunkia kiertää, miten kulkevat raitiovaunut ja missä sijaitsee oma turvallinen hotelli.

On aika seuraavan vaiheen: nyt otetaan kontaktia paikallisväestöön. Yritetään sulautua.




Aina se ei ole helppoa. Väärä elekieli, väärä murre, väärät sosiaaliset koodit, ja äkkiä  huomaat olevasi lähtöruudussa eli jääneesi yksin. Mitä tuli tehtyä väärin?




Mutta tällaista se on matkaajan maailma. Ei pidä kuitenkaan pienistä vastoinkäymisistä masentua. On vain otettava asiat hurtilla huumorilla. Ja jossain vaiheessa löytää reissulta samanhenkisiä kavereita, joiden kanssa riittää naurettavaa:




Siitä mitä tarkalleen tapahtui, missä kävin, mitä tapahtui, tulee juttua myöhemmin. Uskoisin.

4 kommenttia:

Maris kirjoitti...

Heh, hauska rivistö lokkeja :) Ja pulu on aivan pörheä! Hienoja hetkiä.

OnuKoo kirjoitti...

Onpa tullut otettua hienoja kuvia :) Odotan suurella mielenkiinnolla koko matkakertomusta!

Marjattah kirjoitti...

Taas on silmän ja kameran yhteistyö tuottanut ilmeikkäitä kuvia. Taipuvat oivallisesti tarinaksikin :)

Vallaton mummeli kirjoitti...

Hauska. Jätän jotain herkkua huomiseksikin :)