Minun suosikkityttöni, Susan Boyle, veti eilen Britain's Got Talent -ohjelman semifinaalissa jälleen esityksen, joka jää historiaan.
Katso tästä
Mitkä paineet tällä Skotlannin laululinnulla täytyi olla ennen esitystä! Ja ensi metreillä tuleekin virhe - Susan on siis inhimillinen - mutta sen jälkeen kappale (Memory from the Musical Cats) kasvaa valtaviin mittasuhteisiin loppuaan kohti.
Ja Susan hymyilee laulaessaan, onnellisena, aitona, ihmeellisenä.
Että minä tykkään! - Vaikka tuo Memory on niin puhkilaulettu - Susan Boyle saa siihen elämää vailla mitään aiempaa nähtyä.
Tuliko ylisanoja? Hyvä niin! Ne meidän Susa ansaitsee!
Fasaanin kevättunteet
1 vuosi sitten
6 kommenttia:
Mahtavan Hieno suoritus! Täytyy muistaa, että Susan esitää livenä ilman musiikkiteollisuuden paranteluja. Hieno! Mahtava!
Ihanaa!!!
Ja nyt oli täti styylätty ja maalattu! Oikein nätti!
Vaikuttava esitys. Kuulun ehdottomasti hänen ihailijoihinsa.
Kyllähän se sykähdyttää! Kaunis ja ilmeikäs lauluääni. Positiiviset tarinat ovat mediassa harvinaista herkkua.
Kaunis ja ilmeikäs lauluääni. Ja kaunis ja ilmeikäs ihminen.
Se miten Susan hymyilee lähes aristokraattisena laulaessaan on ihanaa katsottavaa.
Alun jännityksen laulu purkautuu hänestä ulos vaivattomasti, hän näyttää siltä että aidosti nauttii.
Höh, taas jäi yksi sana viestistäni pois.
Eli alun jännityksen purkauduttua...
Lähetä kommentti