Murhamysteeri virolaiseen tapaan

Synkeän Sisäkön arvoitus eli Minne Katosi Neljä Puutarhuria

Viron televisiossa, Kanaal 2:ssa on pyörinyt jo vuodesta 2006 rikossarja Kelgukoerad, joka on koko lailla suosittu kotimainen jännäri.

Sarjan nimi tulee päähenkilöstä, tallinnalaisesta Kelk ( = suomeksi kelkka) -nimisestä rikostutkimuksen päälliköstä ja hänen tutkijoistaan, joita kutsutaan kelgukoeriksi eli vetokoiriksi.

Kelk on hahmona hieman komisario Palmun tyyppinen vanha ja kiukkuinen päällikkö, joka pärjää kyllä rikollisten kanssa, ärisee alaisilleen joka mutkassa, mutta on pehmeä tossukka tomeran vaimonsa edessä.

Tutkijat, Post, Kõsta ja Mart, ovat tietenkin hyviä rikostutkijoita, mutta heilläkin on heikkoutensa, kenellä tupakan tai viinan kanssa, kenellä perheongelmia, kyllähän te tiedätte tämän roolihahmon inhimillistämisen tekniikan.

Sarjalle ominaista on se, että siinä käytetään runsaasti amatöörinäyttelijöitä, harrastusteatterien tähtiä tai muuten vain kansanmiehiä täyttämään erinäisiä rooleja. Joskus tulos on, miten sen kauniisti sanoisi, myötähäpeistä katsottavaa, amatöörit punastelevat ja änkyttävät tai sitten ylinäyttelevät. Toisaalta, uskottavan roolisuorituksen kohdalla huomaa välillä miettivänsä, oliko kyseessä amatööri- vai ammattinäyttelijä.

Ken haluaa, voi katsoa You Tubesta ohjelman alkupätkän klikkaamalla tästä

Ja nyt, alkupuheitten jälkeen pääsenkin asiaan, eli

Synkeän Sisäkön ja Neljän Murhatun Puutarhurin arvoitukseen.

Eilen tuli telkusta osa, joka oli filmattu Haapsalussa, minulle tutussa ja rakkaassa kaupungissa. Sama kaupunki Länsi-Virossa, josta tulee myös upea harrastelijateatteri Randlane, josta olen useaankin otteeseen aiemmin kertonut. Ja arvatenkin, osa rooleista oli täytetty Randlasen parhain voimin.

Ystävättärelleni Annelle oli tarjottu pääroolia (siis näiden sivunäyttelijöiden pääroolia) Haapsalu-osassa, joka jatkuu kahden episodin verran. Anne oli innoissaan, mutta harmittavasti sairastui juuri kuvausten aikaan, ja roolin tekikin Annen sijasta Randlasen ohjaaja-näyttelijä Maie Matvei. (Sama tyyppi, joka ohjasi Meretagune asi –näytelmän, joka voitti palkintoja ja jota esitettiin onnistuneesti niin Riiassa kuin Otepäällä.) Annen poika, Indrek, oli myös yhdessä keskeisessä haapsalulaisroolissa, esittäen pahaa poikaa.

Arvatenkin meikä tälläytyi eilen telkun ääreen katsomaan tuttuja kasvoja ja tuttuja paikkoja. Ja olin suuresti viihdytetty!

Ja koska tarina jatkuu kahden osan verran, kerronpa ensimmäisen osan juonen, jotta ne, jotka Viron tv:tä voivat seurata, ymmärtävät avata telkun ensi perjantaina 29.5.2009 klo 21.30 ja ovat heti kärryillä.

Tarina on itse asiassa jotenkin liikuttavan hilpeä, siinä on niin tyypillisiä haapsalulaisia elementtejä ja tahallista tai tahatonta komiikkaakin.

Tervetuloa Haapsaluun Kelgukoerien matkassa, osa I:

Juttu alkaa vanhan haapsalulaisen, Ruotsiin pakolaisena muuttaneen ja nyt takaisin Viroon palanneen, pyörätuoliin sidotun rouvan kotoa. Rouva paljastuu katsojille perin ketteräkinttuiseksi, kun muiden silmä välttää. Hmhh…



Tutkijat Post ja Kõst, ovat muka haastattelemassa vanhaa rouvaa kirjaa varten, todellisuudessa he ovat tutkimassa outoja katoamistapauksia: neljä puutarhuria, jotka ovat olleet vanhan rouvan palveluksessa, on mystisesti kadonnut.



Tutkijat epäilevät että nyt ei Tätösen pussissa ole täysin puhtaat jauhot. Johtavatko jäljet sylttytehtaalle tai ehkä jopa Tädin perennapenkkiin? Ellei suorastaan paistinpannulle tai pakastearkkuun. Sillä jo alkumetreillä selviää että Tätönen on erinomainen kokki, jonka bravuuri on liharuuat.

Vanha rouva vaikuttaa päälle päin kuitenkin herttaiselta, mutta hänellä on Hyvin Synkeä Sisäkkö, jota esittää Maie.



Tämä on siis rooli, jonka Anne olisi esittänyt, ellei olisi sairastunut.

Anne olisi tehnyt sen tietenkin eri tavoin, jo ulkoisista lähtökohdistaan alkaen, mutta kyllä Maiekin oli aivan uskomattoman ihana. Pieni, pyöreä, pelottava ja salaperäinen. Tummat tuikeat silmät, kuin vihaisen leikkikarhun silmänapit. Vahvat hartiat karhumaisessa, Maielle tyypillisessä hyökkäysasennossa, kasvot eleettömät, puhe hallittua ja kohteliasta, kuten sivistyneeltä sisäköltä voikin odottaa. Joka lauseessa leijuu kuitenkin uhkaava alavire.




Juttu etenee, myös Kelk ja kolmas tutkija saapuvat Haapsaluun. He tietenkin käyvät kuuluisissa Haapsalun mutahoidoissa Fra Mare-hotellissa. Välillä näytetään merellisiä maisemia, Haapsalun kuuluisia joutsenia ja Haapsalun keskikaupunkia.



Tutkijat Post ja Kõsta siis käyvät päivittäin ”haastattelemassa” vanhaa rouvaa kirjaansa varten ja samalla yrittävät urkkia Tätösen salaisuuksia. Kolmas tutkija, Mart, pestautuu Pyörätuolitädin uudeksi puutarhuriksi. Illat he viettävät Haapsalun Vanhalla Jahtiklubilla, eli vierasvenesatamassa, jossa myös yöpyvät.

Mutta keitä ovat nämä kaksi synkeää rantarosmon näköistä jannua, jotka hiippailevat Vanhalla Jahtiklubilla öiseen aikaan? (Toinen rantarosmoista on siis Annen poika Indrek). Ja mitä he salakuljettavat suurissa valkeissa muoviämpäreissä?!! – Sekin selviää ensimmäisessä osassa: Haapsalun kuuluisaa mutaa! Mutta miksi? Sitä emme vielä tiedä.

Ja tähän suunnilleen päättyy ensimmäinen osa. Viimeinen otos on vanhasta rouvasta, joka on ketterästi noussut pyörätuolistaan ja tutkii uunissa hautuvaa lihakönttää. Vihoviimeinen otos on lähikuva verta tirsuvasta uunipaistista… puutarhuriko se siellä paistuu?

Ihan oikeasti, minulla oli ihan hulvattoman hauskaa tätä osaa katsoessa. Ja niin Indrekin kuin Maien kunniaksi on sanottava että he vetivät roolinsa ammattitaitoisesti ja uskottavasti. Karismalla. Kaikista muista pienemmistä sivurooleista ei voinut sanoa samaa.

Se, mikä minua eniten nauratti, oli kuitenkin tämä tarinaan selvästi liittyvä, salakuljetettu Haapsalun muta. (Haapsalu on siis mutakylvyistään kuuluisa kylpyläkaupunki). Ja nauratti minua myös tämä lähes surrealistinen Puutarhurien Katoaminen, mahdollisesti päivällispöytään.

Siis, ketkä kynnelle kykenevät, ensi perjantaina ruutujen äärelle seuraamaan mitä salaisuuksia Synkeä Sisäkkö hautoo ja mitä herkkuja löytyy päivällispöydästä!