Eilen illalla tuli sitten kakkososa tuosta aiemmin mainostamastani virolaisesta dekkarisarjasta, Kelgukoerad, joka viimeisissä kahdessa osassa sijoittui Haapsalun merellisiin maisemiin.
Kakkososa alkoi perjantai-iltana klo 21.30 ja arvatenkin olin jälleen ruudun ääressä. Odottamassa ratkaisua moninaiseen ja kimuranttiin ongelmaan, jonka keskiössä pyörivät Täti-Pyörätuolitäti, Synkeä Sisäkkö ja Neljä kadonnutta puutarhuria.
Siitä siis aiemmin juttua tässä.
Antakee anteeks – mutta kovin montaa hyvää sanaa ei minulla ole ohjelman jälkimmäiselle osalle antaa. Tai sitten jotain meni minulta kovasti ohi.
Jälkimmäisessä osassa oli ohjaajalla kai tarkoitus kehitellä ensimmäisen osan jännitteitä, mutta jossain kohtaa tarina lähti ihmeellisille hakoteille. Mikään ei oikein kehittynyt mihinkään. Televisiossa mainostettiin etukäteen, että kyseessä on huippusesongin eli hooajan viimeinen osa. Jotenkin jäi sellainen tunnelma, että osa produktion väestä, ohjaaja etujoukoissa oli siirtynyt jo lomalle ennen hooajan päättymistä.
Maie alias Matilda ei tietenkään pettänyt. Hän veti roolinsa läpi loppumetreille värinällä ja karismalla, lopussa vakuuttavasti vaahdoten. Mutta muuten, huh-huh, kuinka roiskaisten ja amatöörimäisesti loppuosa juostiin läpi.
Jos kuka luki ensimmäisen osan selostuksen, niin tässä on jatko ja loppu jutulle, suurin piirtein eli mitä sekavasta lopusta sain irti: rosmot salakuljettivat Haapsalun mudan keskellä humehia eli narkoottisia tuotteita. Ja Pyörätuolitäti olikin varsinainen narko-johtaja, joka pyöritti koko huumekarusellia. Matilda-sisäkkö olikin hyvä eikä lainkaan paha, vaikka niin annettiin ymmärtää. Ja yllätyksenä tai bonuksena – tai sitten vain katsojaa sekoittaen – loppumetreillä selvisi että Paha-Pyörätuolitäti oli aiemmin murhannut poliisijohtaja Kelkun sisaren joidenkin aiempien liiketoimiensa tuoksinnassa.
Ja sitten ammuttiin ja juostiin pitkin öisiä laitureita.
Entä ne neljä kadonnutta puutarhuria – minne ne katosivat! Kukaan ei lopussa enää ollut heistä kiinnostunut – ja niin kuin nykyisin on vaikea löytää hyvää puutarhahenkilökuntaa!
Loppuun kuvakerrontaa. Pahoittelen kuvien surkeaa laatua – en ole mestari ottamaan kuvia telkkarista.
Tutkija Kõsta esittää otsarypyillään huolestumisensa vakavan rikostapauksen johdosta:
Matilda-sisäkkö eli Maie puuhastelee orkideojen kanssa:
Tutkija Kelk ärisee ja puhuu sekavia:
Paha Pyörätuolitäti alias Narkodealer yrittää vielä esittää hyveellistä:
Paha poika salakuljettaa humehia mutapaljuissa, roolin esittää Indrek Pangsepp:
Hetkeksi alkaa näyttää kiinnostavalta, onko Matilda-sisäkkö myrkyttänyt seuraavan puutarhurin. Ainakin mies vaikuttaa aika voimattomalta!
Matilda raahaa vetämättömän puutarhurin kasvihuoneeseen:
Alkaa jo Matildallakin hikeä pukkaamaan pintaan:
Vaan sitten selviääkin, että Matilda on pelastanut puutarhurin. Ja selviää, että Paha Pyörätuolitäti on tooosi paha. Hän myrkyttää Matildan. Kiittämättömyys on maailman palkka.
Loppumetreillä siis vielä paukutetaan pyssyjä, otetaan Paha Pyörätuolitäti kiinni ja --- unohdetaan ne pahuksen puutarhurit.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Olinhan siellä minäkin. Siis television ääressä.
Ja ihmetellä täytyy, että kyseisessä osassa harrastelijateatterilaiset esittivät osansa huomattavasti paremmin kuin ammattilaiset (no joo, Pyörätuolitätiä lukuun ottamatta, joka replikoi kuin Kaurismäen elokuvissa, täysin eri lailla kuin muut).
Erityisesti kismitti löperö ohjaus. Haapsalun poliisikunta oli siellä sun täällä statisteina, mutta enimmäkseen seisoskellen tumput suorina varsinaisista tapahtumista sivussa. Ainoa poikkeus oli kaupungin poliisipäällikkö, jolla oli suorastaan pitkä puheosa. Ja ihan omalla nimellä -- varmasti hyvää PR:ää poliisille. Toki sireenejä ulvotettiin ja partioautojen majakoita vilkuteltiin, mutta se ei kyllä vienyt hommaa eteenpäin millään lailla.
Sen sijaan Maie sisäkkönä ja Indrek puolihömelönä huumeiden salakuljettajana vetivät roolinsa uskottavasti. Kuka paneutuu, kuka ei.
Lähetä kommentti