Karhulakanamme ovat herättäneet ansaittua ihastusta - meillähän on talossa karhut teemana. Karhurouva Ottilia ja karhuherra Otto ovat meidän alter egot. Ja karhuja meiltä löytyy tauluina, kaksi puista karhunpentua painii pihalla, ja karhuja löytyy siis myös lakanoista. Pieni yksityiskohta, mutta jostain syystä nämä karhulakanat jaksavat aina vaan naurattaa asiakkaitamme.
Vaan niinhän se onkin: pienet asiat ovat loppupeleissä ne, jotka luovat taloon sen oman persoonan, ja asiakkaalle jonkinlaisen kokonaiselämyksen.
toteaa karhunpainista aika väsähtänyt Karhurouva, alias teidän blogistinne
PS. En muista olenko tänne kertonut miksi Otepää tuntuu kuhisevan karhuja. Sehän tulee paikkakuntamme nimestä: Otepää = Karhunpää. Ja nimensä kaupunki on saanut kaupungin keskellä olevasta linnavuoresta, jonka sanotaan muistuttavan karhun päätä tietystä kulmasta katsottuna. Ensimmäinen maininta Karhunpään kaupungista löytyy kirjallisista lähteistä vuodelta 1116.
PPS. Tässä vielä muutamainen karhunpää bonuskuvana meidän energiapylväästä. Siis Dalai Laman visiitin kunniaksi pystytetystä pylväästä, jota halaamalla saa kuulemma lisäenergiaa. Pitäisi varmaan nuukahtaneen karhurouvan mennä sitä hieman ravistamaan.
5 kommenttia:
Superhieno pussilakana! Olet ihan oikeassa, juuri tuollainen jää asiakkaan mieleen.
Kiintoisa kuulla myös Otepään etymologia. Taas tuli tänäänkin opittua uutta.
Koetan jossain vaiheessa keräillä omaan blogiini listan muihin Viroa käsitteleviin blogeihin, sitä mukaa kun niitä vastaan tulee. Saanko linkata tänne?
Tottahan toki se sopii!
Karhunpäätäkö se tarkoittaakin... =)
Hauskoja lakanoita. =)
Kivat lakanat! Onko nuo vartavasten teetettyjä vai onnekas sattuma?
Pienet yksityiskohdat on ne jotka parhaiten jää mieleen. En koskaan unohda kun olin 40-vuotispäivääni pakoon lähtenyt Madeiralle. Luulin että kaikki menisi hiljaa ohi ja vain mieheni onnittelisi.
Mutta kun tulimme hotelliin illallisen jälkeen kaupungilta, oli sänky orkidean kukkasin siroteltu ja iiiiso puska orkideoja, shamppanjapullo jäissä ja upea suklaaleivos lautasella oli odottamassa kotiinpalaajaa. Keneltäkö? No hotellilta, tietenkin! Enkä ollut hisahtanutkaan että täytän, itse olivat huomanneet!
Sylvialle tiedoksi, lakanat ovat nyttemmin toimintansa lopettaneen, tai ainakin rutkasti kaventaneen vanhan ja perinteikkään Kreenholmin tuotantoa.
Meille oli heti alusta selvää, että lakanoiden laatuun satsataan. Niitä joudutaan pesettämään usein, joten parempi ostaa kerralla kunnollisia kuin jatkuvasti vaihtaa sitten uusiin.
Kreenholm tosiaan toimi vielä tuolloin täysteholla, en ole varma, mitä toimintaa sillä enää on, mutta on yksi näitä surullisia bisnestarinoita Virossa kuitenkin; ensin irtisanotaan useita satoja työntekijöitä ja sitten myydään firma ulkomaille tai odotetaan että se itsekseen keikahtaa nurin.
Etsimme Krenholmilta sopivaa mallia, kävimme niin Tarton kuin Tallinnan tukkumyynnissä ja varastoissa. Paljon siellä oli vielä silloin malleja, jotka viehättivät, vaan ei sitä yhtä ja ainoaa oikeaa.
Sitten Tallinnassa näin mallitikun näist karhuista, ja tiesin, että se on siinä. Mutta selvisikin, että nallelakanoita tehdään vain lastenkokoon.
Me kuitenkin onnistuimme lopulta tilaamaan 30 lakanan ja tyynyliinan setin aikuisten kokoisia lakanoita.
Nyt ei kangasta enää ole, joten ostimme karhulakanoiden oheen sitten o toisen mokoman mielestäni nekin kauniita suurikukkaisia ja graafisia lakanoita Kreenholmilta -- ennenkuin se pani pillit pussiin.
Lähetä kommentti