Tässä eiliseen kirjoitukseen päivitetyt kuvat OnuKoon toiveiden mukaan. Eilen tallensin ne huonolla resolla, nyt paremmalla. Pienissä kuvissa ei ero välttämättä näy, mutta jos kuvia klikkaa suuremmaksi, eron huomaakin
----
Ja tässä tämän päivän kuva: Naakkoja pellolla
(Itse asiassa kuvia on useampiakin, mutta lieneekö sillä väliä, sovitaan, että ensimmäinen kuva on SE kuva. Ja se suurenee sitä napsauttamalla, nyt ovat linnut aika pieniä nokitahroja ruudulla.)
Se on otettu Tarton ja Otepään välisiltä pelloilta, jonne eksyimme junaa pakoon. (Tarkoittaa, juna tukki liikenteen ja me keksimme ottaa "oikopolun" joka kiersi Tarton kaatopaikan kulmilta ja siinä läheisillä pelloilla oli naakkoja suurina ryppäinä.)
Minä näen naakat, ja keksin alkaa niitä kuvata. Taas uusi harjoitus kameran kanssa - nyt otin käyttöön jatkuva-kuvaus-toiminnon.
Lähden kompuroimaan jäisille pelloille, ja naakkaparvi lehahtaa lentoon ja hetken kuluttua laskeutuu hieman kauemmaksi. Jatkan matkaani, nyt ovelana kuin puuma ja viekkaana kuin kettu. Hitaasti etenen... ja taas ne epäluuloiset siipiveikot lähtevät lentoon aivan liian aikaisin. Mutisen itsekseni, että tarvitsen kyllä pikapuolin kunnon teleobjektiivin.
Ja jatkan hiippailuani. Päästyäni riittävän lähelle läpsyttelen ja kiljahtelen, saadakseni naakat kunnolla taivaalle, ja näin käykin, mutta enhän minä sitten olekaan valmiina sormi liipasimella. Huti.
Totean: luontokuvaus ei ole helppo laji. Seuraavaksi otan Linkaman avuksi läpsyttämään kätösiään ja kiljahtelemaan verta hyytävästi sopivalla hetkellä. Nyt jo lähtee vähän paremmin.
Tässä muutamainen muukin otos Hiipivältä Puumalta eli tuolta Naakkojen Kauhulta.
Siirrymme toiselle pellolle ja otan Kimmon läpsyttelyavuksi:
Ja lähtee:
Kesken naakkaläpsyttelyjen soi Kimmon kännykkä. Asiakas soittaa Suomesta ja tiedustelee, onko Kimmo nyt tietokoneensa ääressä. Johon Kimmo: "Ei, en ole, olen hmrhfh, ähh, niin, siis poissa koneelta, mutta kotona taas jo kolmen vartin kuluttua."
Keskustelun loputtua kysyin mieheltäni viattomana, että mikset sanonut asiakkaalle suoraan, että et sinä nyt jouda koneella istua, kun on niin paljon tärkeämpääkin eli olet kaatopaikan takaisilla pelloilla naakoille läpsyttelemässä!"
Miten yksipuolista mieheni elämä olisikaan, jos hänellä ei olisi tällaista toimeliasta vaimoa järjestämässä aina uusia elämyksiä! Eikö!
Ja yllä oleva lause olkoon Päivän mietelause, joka saumattomasti liittyy Päivän kuvaan.
Hyvää päivänjatkoa ja erilaisia elämyksiä kaikille toivotellen
Tiina
6 kommenttia:
Tällainen tarina saa hymyilemään ja lukijan hyvälle tuulelle!
Anksu <3
Joo. Mukava tarina Tarton pelloilta. Eka kuva on mielestäni parhaiten onnistunut. Jännittävä.
Asiaan osallisena jäin ihmettelemään, mitä lintuja nuo nyt sitten oikeastaan olivat.
Minusta naakassa on jonkin verran harmaata, mutta nämä olivat aivan sysimustia. Minkä näköinen on mustavaris? Vai onko naakasta olemassa jokin täysmusta versio?
Operaatio itsessään oli kyllä hilpeä. Kuvaaja hiipii varovasti lähemmäs, minä seison patsaana, kunnes kuuluu "Nyt!" Ja sitten satasen sprintti samalla mahdollisimman kammottavasti karjuen ja käsiä pään yläpuolella läpsytellen. Hyvä, että oli nahkahanskat, lähti tehokas ääni. Hyvä, ettei ollut asiakkaita näkemässä...
Eilen ihmettelin että miten näistä naakkakuvista tuli pienennettynä näin suhruisia, vaikka täyskokoisina olivat ihan hyviä.
No, tajusin hetki sitten että olin tallentanut ne tosi matalalla qualityllä, joten siinä syy.
Siis siristäkää silmiänne ja koittakaa taikoa mielikuvituksessanne niihin hitunen tarkkuuta lisää.
Olinpa minä hölmö.
Katsoin kuvat uudestaan töissä. Läppärillä kuvat näyttivät hyviltä ja suurella näytöllä vielä paremmilta sillä erotuksellla, että nyt parhaiten onnistuneelta näyttää kuva kolmonen.
Haluan ehdottomasti nähdä kuvat myös parempilaatuisena tallennettuna.
Nyt ne on isompia ja parempilaatuisia, näkyy kuvia klikatessa isommaksi.
Lähetä kommentti