Ronja 6.10.1995 - 12.10.2009
Joulukuun ensimmäisen viikon valokuvatorstain haaste pohjaa lauluun: Täällä Pohjantähden alla, jonka on säveltänyt Petri Laaksonen ja sanoittanut Turkka Mali. Alla myös linkki musiikkiin, joka lienee ainakin useimmille suomalaisille tuttu:
"Täällä Pohjantähden alla, korkeimmalla kukkulalla
Katson kauas kaukaisuuteen, tulet uniin uudestaan.
Täällä Pohjantähden alla, taivas täyttyy purppuralla
siitä suojakseni peiton minä itselleni saan.
Ja alla Pohjantähden minä tulen, minä lähden
Ja vain Pohjantähden nähden itken vuokses kyyneleen.
Täällä Pohjantähden alla, murheita on laulajalla,
täällä kuu kumoittava on myös alakuloinen.
Täällä Pohjantähden alla,hiipii sieluun asti halla,
ja tunteet tappamalla, rikki repii sydämen.
Ja alla Pohjantähden minä tulen, minä lähden
Ja vain Pohjantähden nähden itken vuokses kyyneleen.
Täällä Pohjantähden alla,korkeimmalla kukkulalla
Katson kauas kaukaisuuteen, tulet uniin uudestaan.
Täällä Pohjantähden alla, taivas täyttyy purppuralla
siitä suojakseni peiton minä itselleni saan.
Ja alla Pohjantähden minä tulen, minä lähden
Ja vain Pohjantähden nähden itken vuokses kyyneleen.
Ja alla Pohjantähden minä tulen, minä lähden
Ja vain Pohjantähden nähden itken vuokses kyyneleen."
Säv: Petri Laaksonen
San: Turkka Mali
Musiikki: http://www.youtube.com/watch?v=ORdVF8Vnc4Q&feature=related
Muita valokuvallisia tulkintoja haasteeseen voit käydä katsomassa täältä: valokuvatorstai
21 kommenttia:
Liikuttava kuva, itseltänikin muutama vuosi sitten koira muutti tuonne Pohjantähden taakse! Usein on tullut uniin uudestaan!
Juuri laulun tunnelmallinen kuva - jotenkin liikuttava tuo vielä, kun Ronja on menossa pois päin...
...minä tulen, minä lähden...
Täytyy sanoa, että kuva kosketti. Ehkä siksikin, että reilu viikko sitten menetimme Siiri-kissamme. Vaikka Siiri oli omapäinen, välillä kiukkuinen ja arkakin, ja määräsi tahdin kuka saa silittää ja koska, sitä kaipaa kovasti. Kaksi muuta kissaa ovat nyt entistä rakkaampia, vaikka eivät Siirin paikkaa täytäkään.
Kuva sopii erinomaisesti tunnelmaan.
Ronjan matka kohti viimeistä tähteä.
Tapsu - jokainen, jolta rakas on lähtenyt Pohjantähden taakse, tietää kaipauksen. Ja unet, ne saapuvat kun on riittävästi aikaa kulunut lähdöstä.
Inkivääri ja mm - kiitos! Inkivääri - juuri tuo pienen eläimen hiljainen katoaminen suureen luontoon oli aikanaan kuvan ottamisen ja nyt sen valinnan syy. Mm - niinpä juuri, minä tulen, minä lähden. Niin me kaikki lopulta teemme.
emo - myötätuntoisia ajatuksia Siirin lähdön vuoksi. Siiri taitaa sittenkin tuntea yhä silitykset, ne jotka hän otti vastaan, kun itse niin halusi.
Jarno - kiitos. Tämä oli minulle herkkä kuva ja valinta.
arleena - juuri näin. Kirkas tähti oli Ronja eläessään, ja kirkkaana se asuu jossain tähtien takana, loistaen omaa hyvää valoaan.
Ja kuvasta: kyllähän minä tiesin jo pitkään ennen vääjäämätöntä, että Ronjan ja minun yhteinen taival oli taittumassa loppuaan kohden. Viimeisen talven kuljimme verkkaisesti, Ronja valitsi metsässä tiet, minä seurasin. Se oli kuuro, eikä kuullut kutsuani, joten minä lähinnä seurasin.
Kuvasin silloin paljon kuvia pienestä urheasta koirasta, heikkojalkaisesta, joka halusi kuitenkin jatkaa matkaansa. Yritin tulevaa surua ikäänkuin ennakoida.
Ei voinut surua ennakoida. Enkä voinut ottamiani kuvia katsella pitkään aikaan.
Nyt siihen jo pystyn. Joten tämä oli minulle tavallista herkempi haastevastaus.
Kiitos kaikille, jotka tunnelman aistitte.
Yritin saada selvää ronjan rodusta.. schäfer tulee mieleen.
Kaunis kuva, ja tämän haasteen valossa siihen tulee ihan oma soundinsa. Hyvin haikea, hyvin surullinen, luopumisen sävy.
Kuinka haikeaa. Ja kuinka rohkeaa ja vahvaa. Kuva kaikessa vaikuttavassa haikeudessaan ja sen valinta tietäen valinnan vaatineen vahduucen osui ja upposi. Ympäri mennään ja yhteen tullaan.
Ihana Ronja, sieltä katselee Pohjantähden sakaralta...
Kuvasi välittää tunteen. Vahvana, lohdullisena.
...kuin hyvästit, Ronja luo vielä katseensa ennen lähtöä Pohjantähden tuikkeeseen.
Pyryni lähti muuan kuukausi sitten, niin vahvasti on vieläkin välillä läsnä.
Suurkiitos kaikille ihanille kommentoijille. Ihan alkaa taas tulla tippa silmäkulmaan, kun niin kauniisti olette eläytyneet kuvaan ja sen tarinaan.
Pankin talkkarille tiedoksi, että Ronja oli puoliksi schäfer, puoliksi lapinkoira. Ja yhdistelmä teki siitä ihan omanalaisensa yksilön, viisaan mutta omaperäisen.
Tänään laitettiin Lattelle ja Rummulle ruokaa kuppeihin ja Kimmo totesi: "Nokka kuppiin ja mussuttakaa." Ja sitten muistimme, milloin käytimme tätä termiä ensimmäisen kerran.
Asuimme Peikkiksessä ja Kimmo oli tullut minun ja Ronjan talouteen uutena jäsenenä. Kimmo laittoi Ronjalle ruokaa kuppiin ja kupin lattialle. Oli kiire, piti lähteä jonnekin ja koiran olisi ollut hyvä syödä nopeasti.
"Nokka kuppiin ja mussuta! ilmoitti Kimmo. Ja Ronja nosti päänsä ja katsoi Kimmoa syvää halveksuntaa katseessaan: Hieman kohteliampaa äänensävyä, saanko pyytää, se näytti sanovan. Ja poistui paikalta. Ja jos koira osaa nakella niskojaan, niin Ronja juuri silloin teki.
Liplatus - kiitos myös siitä että kävit kommentoimassa jo pitkään talviteloilla olleessa Ottilia's Visions-sivulla.
Ja tosiaan, kiitos myös Pankin talkkari, OnuKoo, Tirriliisa ja Marjattah!
Oi miten ihana kuva. Koskettava.Tykkään.
Luminen luonto on kaunis.
Viimeinen katse tuttuun maisemaan ja sitten polku on kuljettava loppuun.
Kuva ja sen tunnelma koskettaa.
Kuvassasi aistii laulun surullisen tunnelman. Moni laulun säe sopii tähän kuvaan.
Tosi tunnelmallinen kuva ja kaunis laulu, josta olen aina pitänyt.
Ja taas sait mut itkemään....
Lämpimiä ajatuksia Ronjalle sinne Pohjantähden taa, samoin kuin omille rakkaille Ritalle ja Oonalle!
Marjut
Kuva Ronjasta, matkalla jonnekin kosketti kovasti.
Aikaisemmin olen ajatellut laulua suomalaisen miehen lauluna, joka itkee vain Pohjan tähden alla, näyttämättä tunteitaan muille. Varmaan jokainen, joka on kokenut menettämisen tuskaa, voi löytää laulusta omansa. Oman kaipauksensa, oman tuskansa. Hieno valinta kuvahaasteeseen.
Olen aina pitänyt tavastasi puhua Ronjan (ja Latten ja Rummukaisen) suulla. Ihan pystyy eläytymään Ronjan niskojen nakkeluun moiseen kommenttiin: ”Nokka kuppiin ja mussuta” :)
Kylläpä onkin tullut kommentteja, taitaa olla yksi kommentoimmista sivuista blogin historiassa.
Mikä kertoo, että joskus kuva onnistuu välittämään tunteen vahvemmin kuin mitkään sanat.
Siis kiitos kaanon, Nukke, aimarii, tanssiva harmaa pantteri, Marjut ja Vallaton.
Omia polkuja kuljen...
Lähetä kommentti