tiistai 7. joulukuuta 2010

Otepään ilkeä tyylipoliisi iskee!

Nettilehdet ovat jo nyt täynnä juttuja Linnan juhlista, nostetaan kuningattaria hetkeksi parrasvalojen kirkkaimpaan loistoon. Varsinainen floppilista vielä näyttää puuttuvan, mutta eiköhän sellainenkin tule.

Täältä tulee Otepään juryn ja ilkeän tyylipoliisin kommentit, epämääräisessä järjestyksessä.

Järkyttäjät ja järkyttävät:

Numero 1: Umayya Abu-Hanna

Keski-ikäinen tätönen kera Minni-Hiiri-kampauksen. Se vielä olisi mennyt. Onhan Umayya Abu-Hanna ikoni, tai itsensä ikoniksi nostanut vaihtoehtoinen "nuori", Palestiinan ääni Suomen ikiyössä. -- Kampaus olisi mennyt vielä tältä tyylipoliisilta läpi.

Katsotaanpa seuraavaksi mekkoa: rohdinkankaasta valmistettu a-linjainen lieriö, jonka helmaan on printattu Uman tyttären kuva -- kuinka originelliä! Umalla on tytär! Siitä kannattaa olla ylpeä! Ja toki jos sellainen ihme on sattunut kohdalle, kannattaa tytär printata itsenäisyyspäivän koltun helmaan. (Lat. huom. Mutta ei aivan täysin originelliä. Marko Ahtisaaren vaimolla, jonka titteli oli brändiasiantuntija lehtitietojen mukaan, oli isukin kuva printattuna helmoihin, joten printti lienee siis ajan henkeä, trendiä ja brändiä! Toisaalta, monille riittäisi kun printtaa lapsensa kuvan mummolle joululahjaksi annettavaan kahvikuppiin. Mutta jätetään tämän printin pohtiminen sikseen.) Palataan Uman mekkoon ja helmaan painettuun lapsoseen. Mekko saattaisi vielä mennä  Otepään tyylipoliisilta läpi (muutaman syvän huokauksen kera). Erikoisuudentavoittelu kun on erikoisuudentavoittelua, ja epätoivoinen tekee mitä epätoivoisen täytyy tehdä.

Mutta sitten menee överiksi. Minni-Hiiri parkkeeraa mekkoineen, joka on sen näköinen, että sieltä voisi putkahtaa vielä yksi lapsi ulos hetkellä millä hyvänsä, presidenttiparin eteen. Kaivaa käsilaukustaan kirjeen, jonka ojentaa presidentille. Onko kyse lahjasta? Onko kyse pernaruttokirjeestä? Mistä ihmeestä on kyse!? Ei näissä kekkereissä tuoda lahjoja presidentille - ei kahvipakettia, ei kukkapukettia, ei kutsua oman firman risteilylle. Mikä siis on niin tärkeää, että Uman pitää ojentaa se presidentille?!!! Kansa ihmettelee ja ällistelee.

Myöhemmin luen iltapäivälehdestä: kirje on Uman tyttären, sen helmalapsen kirjoittama, jossa lapsi ilmaisee loukkaantumisensa siitä, että hän ei saanut kutsua Linnan juhliin. Ja tämän arvokkaan dokumentin Minni-Hiiri siis katsoo oikeutetuksi ojentaa presidentille.

Mieleen tulee monta paljon tärkeämpää kirjettäkin, jotka voisi näin toimittaa perille...

LOPPUTULEMA:  Otepään tyylipoliisi antaa Umalle maksimi miinuspisteet: ala-arvoisesta tyylistä, ala-arvoisesta kampauksesta, ala-arvoisesta asusta ja ennen kaikkea ala-arvoisesta käytöksestä.

UGH. Tyylipoliisi on puhunut.

Numero 2: Naurava Salome, kansainvälinen tähtemme, suuri diiva Karita Mattila

Wau! Karita, tuo maailmanlavoillakin 5 sekunnin strippauksen esittänyt maailmanluokan sopraanomme saapui vihdoinkin raukoille rajoillemme, tuoden mukanaan hitusen glamouria näihin nuhjuisiin juhliin.

Tai niin ehkä kansainvälisesti kuuluisin diivamme ajatteli.

Hän on täällä tänään, levein hymyin, ja vallan avoimin rintamuksin. ( Voi voi kun voisi tähän liittää kuvan, vaan en uskalla, copyrightien vuoksi. Katsokaa minkä tahansa nettisivun kannesta, siellä se ja ne on ja ovat: Karita ja Karitan rintavarusteet.)

Nyt täytyy tähän väliin kertoa Otepään ilkeän tyylipoliisin perusmotto rintojen esittelyyn. If you got it, flaunt it. But do it with style. Suomeksi: jos on mitä näyttää, niin siitä vaan, mutta tee se tyylillä.

Palataan Karitaan. Jolla ei ollut. Ei mitään näytettävää. Povi litistettynä tiukkaan etumukseen. Ja etumuksen aukko vedetty alas napaan asti. Miten kiusallista katsottavaa. Teki koko ajan mennä ja kiskaista koko etumusta hyvät 20 cm ylöspäin.

Lähikuvissa suuren sopraanon lattean etumuksen rohkeus paljastuu vielä koostuvan vanhan ajan sukkahousuilta näyttävältä liiviltä, joka pitää huolen siitä, että "rohkea kaula-aukko" ei valahda navan alle.

Pateettista.

LOPPUTULEMA: Otepään ilkeä tyylipoliisi antaa diivalle viidestä mahdollisesta miikasta neljä ja puoli (pitääkseen jotain rakoa kisan voittajaan) ja toteaa, että on surullista nähdä miten ihminen, kansainvälisissä parrasvaloissa paistatellut, ei ymmärrä katsoa peiliin. Siinä missä Uma tavoitteli erikoisuutta, tavoitteli Suuri Diiva jotain ihmeellistä ikinuoruutta.

Toistan aiemman toteamukseni siitä, että epätoivoinen tekee epätoivoisia tekoja.

Numero 3: Paleface, keski-ikää lähestyvä räppäri, joka kävi Hakaniemen torilla

Naiset ovat tietenkin etuoikeutetussa asemassa halutessaan mokata itsensä Linnan juhlissa. Väärät kengät, hölmö kampaus ja oudot iltapuvut. Miehet pääsevät helpommalla. Ostat tai vuokraat frakin ja se on siinä. Katsot että sepalus on kiinni ja kengät mustat. Ja sitten vain punaiselle matolle pönöttämään.

Mutta löytyyhän miehissäkin näitä ihania riikinkukkoja, joiden mielestä on turha jäädä seinäruusuksi muiden pingviinien keskelle. Vuosien mittaan olemme nähneet myötähäpeää herättäviä nahkafrakkeja, oudosti leikattuja Liberace-kauluskäänteitä ja pohjanoteerauksena Klaus Bremer, joka saapui paikalle oudossa pelleasussa, jota hän nimitti stadin kansallispuvuksi.

Useimmat huomionhakuiset riikinkukot ovat päätyneet helppoon valintaan ja keskittyneet hiuksiinsa: joko outoon irokeesiin tai tupeeraukseen - poninhäntähän miehillä on ollut sosiaalisen korrekti jo parikymmentä vuotta. Mutta sitten on aina näitä, joiden täytyy NÄYTTÄÄ. Make a stand. Erottua.

Vuoden miehinen floppaaja on Otepään ilkeän raadin mukaan räppäri Paleface, joka yhdisti upouudet Adidas-lenkkarit muuten korrektiin frakkiin. Wau. Häh. Ja miksi?

Sekin selvisi muutaman tunnin kuluttua iltapäivälehtien sivuilta. Paleface (jonka yhtään piisiä en tiedä, en muista) kertoi tuoneensa Linnan juhliin todellisen kylmän tuulahduksen Hakaniemen torilta, jossa hän oli ennen juhlia räpännyt köyhän kansan iloksi. Paleface kertoi YLE:n suorassa haastattelussa siitä, miten koskettavaa ja kauheaa oli nähdä miten paljon köyhiä tulee paikalle, ruokaa hakemaan.

Ja köyhyyden kunniaksi Paleface pukee Linnan juhliin, frakin seuraksi, jalkaansa upouudet lumivalkeat Adidas-lenkkarit. Tämänhetkinen myyntihinta tossuille pyörii sadan euron pinnassa.

Kyllä köyhä kansa nyt kiittää!  Ehkä saamme lähivuosina Hakaniemen torille Palefacen patsaan, köyhän kansan rohkean äänitorven muistomerkin!

LOPPUTULEMA: On tricky business edustaa köyhää kansaa. Mutta tietenkin aatteellisesti ihailtavaa. Masentava esitys. Toivottavasti edes musiikki on jostain kotoisin. (Arvaan että Hakaniemen torin leipäjonon tyypit ovat fanittaneet ihan satasella.)

--

Voi voi, Otepään ilkeä tyylipoliisi voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään, mutta jättää jaarittelut tähän. Ja antaa kommentoijille valtuudet kertoa omista arvioistaan kansakuntamme parhaimmistosta ja sen pukeutumisesta näissä juhlissa.

Siis - nyt rohkeasti kommentoimaan! Kuka viehätti, kuka ei, ja miksi?

10 kommenttia:

Crane kirjoitti...

ihan justiinsa....!!!!
aivan samoissa ajatuksissa liikutaan Otepään ilkeän tyylipoliisin kanssa, mitä tulee mainittuihin daameihin! kiinnitin myös huomiota Mattilan pressalle muiskauttamiin poskisuukkoihin...Ovatkohan oikeasti niin frendejä, että sopii viralliseen tilaisuuteen, kun nyt sentään ollaan SUOMESSA.. ja huomasitko miten Halonen loi pitkän silmäyksen Mattilan etumustaan...? On kiusallista katsoa tuollaista pukeutumista, kun joutuu pelkäämään, että jos se vielä tuosta valahtaa alemmas...

Ei ne Palefacen tennaritkaan ihan edustaneet sitä aitoa huolta nuorista ja köyhistä, jota kaveri on herännyt kantamaan....Palefacen musiikillinen tuotanto tuli tutuksi 2000-luvun alussa oman nuorison mukana ja tykkäsin..nyt kai aikuistunut ja ehkä hieman menestyksestä syrjään jäänyt on valveutunut yhteiskunnallisesti...aidosti, toivon!

ei siis yhtään ilkeää:DDDD

emo kirjoitti...

Meillä on näköjään sama maku mauttomuuden suhteen :D.

Mainitsisin vielä Päivi Räsäsen hääpuvun, sen tuntemattomalla naisella olleen omituisen valkoisen mekon, jonka alaosasta tuli elävästi mieleen pörhistelevä kana, sekä Tanja Karpelan povi, joka oli litistetty kummalliseksi, vyötärölle ulottuvaksi potkupalloksi. Eikä minulle olisi tullut mieleenkään yhdistää päällekkäin vaakaraitaa ja kukkasia, kuten rouva Ihamuotila teki.

Miksihän muuten illan upeimpiin pukuihin listattiin lehtien sivuilla Virpi Sarasvuon mekko, joka minusta oli suora, harmaa ja ikävännäköinen?

Sen sijaan Nasima Razmyar oli todella kaunis ja tyylikäs, samoin moni muu tuntemattomaksi jäänyt nainen.

Nimetön kirjoitti...

Juu, onhan siinä lienee jotain ristiriitaa, kun brändiasiantuntija laittaa mekkoonsa isänsä sotilaskuvan, ja kävelee kutsuille sivarin kainalossa, että se siitä brändistä. Hyviä havaintoja nämä Tiinan kommentit.

Tiina Linkama kirjoitti...

Kiitos Crane, emo ja anonyymi kun jaoitte mielipiteeni kanssani.

Nääs, odotin puolille päiville ennenkuin uskalsin koneen avata. Pelkäsin vähän että millaista kommentointia täällä on vai onko tyly hiljaisuus.

Arvosteluni kun oli selkeästi ilkeästi kirjoitettu, eikä se nyt yleensä ole ihan sitä kaikkein ominta tyyliä.

Mutta ajattelin toisaalta, että niiden jotka lähtevät tuonne erikoisuutta tavoittelemaan tulee myös kestää arvostelu.

Tarkoitukseni oli listata myös Linnan onnistujat, mutta kirjoituksesta tuli niin pitkä että se jäi pois. Ja näin ollen siitä tuli tosiaan ilkeä.

Emon kommenttiin Päivi Räsäsen hääpuvusta yhdyn täysin. Muutenkin tämä rouva on taipuvainen yliampumisiin. Hänellä on sievä soukka vartalo, joka auttaa kun haluaa pukeutua näyttävästi. Mutta liiallinen tyttömäisyys harvoin pukee keski-ikäistä naista.

Samaa mieltä myös rva Ihamuotilan marimekkosekamelskasta, se oli outo. Ja unikkokuosi niiiin nähty.
Ja kiinnitin huomiota emon tavoin muuten aina niin kauniin Tanjan outoon rintamukseen.

Onnistujista mainitsisin Satu Taiveahon, Janina Anderssonin ja Aino Sepon. Samoin pidin Nasima Razmyarin keijumaisen kauniista olemuksesta.

Maris kirjoitti...

Tyylipoliisi ei ole ilkeä, vaan aivan asian ytimessä! Mä olen niin samaa mieltä niin monesta asiasta kirjoituksessasi.

Mutta kaikista kamalin tyylivirhe ei mielestäni liity edes pukeutumiseen, vaan siihen että Iranin edustaja ei kätellyt presidenttiä, mutta kylläkin presidentin puolisoa. Aivan käsittämätöntä! Nykypäivän kansainvälinen diplomaatti kuitenkin ilmeisesti oli kyseessä..

Tiina Linkama kirjoitti...

Maris - kiitos kommentista! Taas saa tyylipoliisi vetää vähän henkeä.

Iranin presidentin kyvyttömyys tarttua naisen käteen, joka on saastainen (se kai lienee se syy) on toistoa viime vuodelta. Silloin siitä nousi iso haloo, ja monet järkyttyivät asiasta. Muistaakseni Halonen totesi silloin, että asia ei ole hänelle ongelmallinen.

Tänä vuonna seurasin silmä tarkkana islamilaisten diplomaattien kättelyä, ja hanskaa paiskasi Tartsin kanssa niin Irakin, Kuwaitin kuin muiden arabi- ja muslimaitten edustajat. Vaan Iranin herra ja hidalgo ei tähän taipunut, vaikka vetikin tänä vuonna jotenkin tyylikkäästi tämän tyylittömyyden.

Huomasitko Maris että Viron suurlähettiläs Tarmak istui kahvittelemassa "harvojen ja valittujen" kanssa - eli näihin kahvikekkereihin ei tilan puutteessa mahdu kuin muutama diplomaatti, usein diplomaattikunnan vanhin ja pari muuta valittua. Hyvä Viro!

Tiina Linkama kirjoitti...

Ai niin, asiasta vielä. Minusta oli hienoa että tänä vuonna nähtiin niin monta luontevaa samaa sukupuolta olevaa paria Linnassa.

Myös tanssilattialla tehtiin historiaa, hyvin luontevasti, ilman suuria elkeitä.

Ja sitten taas suurista elkeistä, en voi sille mitään mutta tuo Jorma Uotisen one-man-show on koko lailla ärsyttävää katsottavaa. Eikä se johdu vain miehen ulkomuodosta, joka tuntuu koostuvan vain yhdestä isosta suusta, joka on aina auki, vaan miehen koko tyylistä ottaa tila haltuun niin että muilta loppuu happi.

UGH.

Nimetön kirjoitti...

Minun täytyy yhtyä näin kaikkiin esitettyihin kommentteihin; ikuiset morsiamet, ex-missit, liian antoisat decolteet - hyh-hyh. Ja eikö Marimekon kankaista todellakaan saanut muuta aikaiseksi kuin yöpaidan ja shifonkiaamutakin yhdistelmän? Hyvää yötä, rouva Ihamuotila! Mutta illan paras oli - vaikea uskoa itsekin - Jutta Urpilainen!Aivan mahtava puku! Ei puuttunut mitään eikä mitään ollut liikaa. Aivan täysi kymppi.
Miksikähän taas muotitoimittajat muuten ihastelivat Leena Harkimon pukua, se näytti minusta ihan muoviselta ja se jättikukka olkapäällä oli todella törkeän näköinen ilmestys. Ihmetellä täytyy.
T: Hyacinth Bucket (lausutaan Bukeé) Turusta eli Jaana

Tiina Linkama kirjoitti...

Voi kuinka mukavaa huomata että Rva Hyacinth on myös paikalla!

Totta: Harkimon ruusuke oli kökkö, ihan kuin rouva olisi keksinyt sen napata viime tingassa mukaansa - kiva katseenvangitsija.

Ja kun nyt mennään henkilökohtaisuuksiin, niin sanonpa vaan että Meri-Kukan näyttävä paluu estradeille, kuten lehdet sitä kutsuivat, oli aika kalpoinen, suorastaan luinen. Ei siinä vielä mitään että rouvan rintalasta pisti nahan läpi esiin, puku oli kalsa ja ilme yhtä kalsa. Heikointa minusta oli kävelytyyli, joka toi plastisuudessaan mieleen lähinnä kanadalaisen puunhakkaajan.

Marjattah kirjoitti...

Kommentointi Tiinalle jäi mieleen muhimaan. Tämmöisiä ajatuksia nousi nyt pintaan, kun kerkisin näppiksen ääreen.

Joka julkisuutta hakee, julkisuuden kestäköön. Nasevassa ilkeilyssä on aina jotakin puoleensavetävää. Tunnustan (itse sietämättömän kilttinä) nauttivani 'häijyistä' kolumneista ja postauksista, kuten tästäkin, kun tarkastelun kohteena on ihmiset pyrkimässä elämän näyttämölle. -Itse asiassa, kaikkihan me olemme hupaisia matkan päästä tarkasteltuina (Katsonut juuri Tatin Playtimen :)

Suurin osa vieraista noudatti parhaansa mukaan tapakulttuuria, ja oli sonnustautunut juhlaa arvostavalla tavalla. Tarkkailija kotisohvallaan voi hymähdellä etikettivirheille, kuten rannekellolle frakin kanssa, niiaamiselle, olkalaukulle, vapaana liehuville hiuksille, sillä useimmiten ne johtuvat siitä, että ei ole opiskellut käytösoppaita tai Kaarina Suonperän ohjeita… He saivat kuitenkin onnekseen pian kadota armottoman kameran edestä kutsuvierasjoukon turviin.

Rajusti laukkaava muutos hämmentää. Kuka sanelee, mikä on sopivaa, mikä ei? Voiko presidenttiä tervehtiä poskisuudelmin? Voiko mies pyytää kadettia tanssiin? Voiko frakin kanssa käyttää baskeria tai lenkkitossuja? Voiko dekoltee ulottua napaan asti?

Nyt ei ole kysymyksessä tietämättömyys, vaan asettuminen sovinnaisuuden yläpuolelle. Hybris. Huomion tavoittelu. Oman brändin korostaminen. Ja tälle passaa joko buuata tai aplodeerata. Mitä muuta he voisivat haluta? Jos on kysymys itseä isommista aatteista, ei tämä estradi ehkä ole paras mahdollinen niiden edistämiseen.

Paljon ihania, tyylikkäitä asuja virtasi kameran editse. Tykkäsin kovasti kierrätysteemasta, presidentin valintaa myöten. Enää ei voi nolata sanomalla: - hän valitsi puvun vaatekomerostaan. Nyt sellainen onkin trendikästä.

Ja kylläpä ensimmäinen naispiispamme, Irja Askola, uranuurtaja myös juhlapukeutumisessa, oli päätynyt suunnittelijansa kanssa hillityn viehättävään tulokseen!