tiistai 7. joulukuuta 2010

Joulukin saa, vaan saamaton olen minä

Nyt on sitten itsenäisyyspäivä vietetty, ja puvut asianmukaisesti tai asiattomasti, miten kukin haluaa, arvosteltu. (Hieman vielä mietin sitä jätänkö eilisen kirjoituksen roikkumaan tänne vai deletoinko. Sen ainakin huomaan itsestäni, että irvailu jonkun kustannuksella jättää pahan maun suuhun. )

Seuraava suurempi juhlapyhä onkin sitten joulu. Joka minusta on aina ollut aivan viehättävää aikaa. Tiedän, että monille tulee joulusta stressi, jotkut suorastaan masentuvat ikäänkuin taakan alla. Kun pitäisi niin paljon saada aikaan ja tuntuu ettei voimavaroja ole.

Minä siis en kuulu joulunvihaajiin, päinvastoin. Joulukoristelut, jouluvalot, lahjojen valmistelu, kynttilöiden polttelu, piparkakun tuoksu, kaikki se on minusta ollut mukavaa. Ja usein olen ollut jo itsenäisyyspäivänä lahjojen kanssa valmis, mille on ollut käytännön syy. Yleensä itsenäisyyspäivänä luokseni kokoontuu joukko hyviä ystäviä Suomesta ja heidän mukanaan lähtevät joulupaketit kotimaahan.

No, tänä vuonna ei vietetty Otepään Suurta Itsenäisyyspäivän gaalaa. Ja niin minulla ei ole ollut jouluvalmistelujen suhteen mitään aikarajaa. Ja siitä on seurannut saamattomuus, joka nyt alkaa stressata. Ensimmäistäkään jouluvaloa en ole vielä virittänyt, en ulos enkä sisään. Lahja-asiat ovat retuperällä ja joulukinkkukin on vielä hankkimatta. (Joulukinkku sellaisena kuin me suomalaiset tunnemme on vieras tuote täällä - joka vuosi on kinkku saapunut tänne Suomesta saman itsenäisyyspäiväpoppoon mukana. Tai itse asiassa kaksi - minä kun olen tunnetusti joulukinkun suuri ystävä, enkä lapsena ymmärtänyt miksei kinkkua voisi syödä joka päivä!)

Joulukortitkin ovat vielä valmistamatta, kuva valitsematta.

Tällainen näky ilmestyi tänään kuitenkin ikkunan taa, ikäänkuin täkyksi valokuvaajalle:



Siinä kun aikani peuraa tiirailin, tuli paikalle kaveri, joka oli hieman arempi. Myöhemmin pusikoista ilmestyi kaksi muutakin veijaria, vaan juuri silloin olin puhelimessa kiinni enkä saanut niitä kuvattua. Tässä nämä kaksi tyyppiä kuitenkin:




Olisiko näissä sopivaa joulukorttitunnelmaa? 

Tällaisia puolivillaisia pohdiskeluja tältä päivältä. Paremman puutteessa.

1 kommentti:

marja p kirjoitti...

Joulun valmistelutyöt täälläkin melkein tekemättä! Kinkku hankkimatta, piparit leipomatta jne. Ajattelin koirakuvia katsoessani, että eikös siitä alimmasta halikuvasta tulisi hieno kortti, jolla toivottaa lämmintä ja sopuisaa joulumieltä kaikille! Kinkun noutajalle löytyy kyllä yösija täältä Suomen maasta - ikäänkuin pienenä vinkkinä vain!