torstai 23. joulukuuta 2010

Nojatuolimatka Nepaliin - viimeinen eli 13. osa

Harmaiden talvipäivien ratoksi käyn uudelleen läpi vuonna 2007 tekemäämme matkaa Nepaliin. Aiemmat matkapäivät näet peruuttamalla eli klikkaamalla jutun lopussa olevaa vanhempi viesti -linkkiä. Tai valitsemalla vasemmalla olevasta arkistolistasta haluamasi matkapäivän.

---


7.11.2007 Bhaktapur ja matka kotiin


Koittaa viimeinen aamu Nepalissa ja sanomme hyvästi Kathmandulle ja Vaishali-hotellille. Vielä kerran pakkaamme pakaasimme pienen bussimme katolle, ja lähdemme Vuntsin matkaan.

Ennen lentokenttää oli vuorossa vielä yksi temppelialue Bhaktapurin historiallisessa kaupungissa.

Olimme jo edellispäivänä huomanneet saaneemme yliannostuksen temppeleistä, ja tunne vahvistui Bhaktapurin helteessä. Kun muut vielä jaksoivat ihmetellä sen sadannetta Shivaa, me Kimmon kanssa saimme raavittua taskujemme pohjalta yhden olutpullon edestä rupioita, ja vietimme senkin ajan jälleen kattoravintolan rauhassa, maailman menoa ylhäältä tarkkaillen.


Kimmo ottaa kontaktia Mt Everestiin


Bhaktapur oli toki valtavan hieno historiallinen temppelialue, joten meidän valintamme ei liittynyt millään lailla Bhaktapurin upeuteen.














Bhaktapurista sitten suuntasimme kohti lentokenttää, joskin jouduimme alkumetreillä tekemään u-käännöksen. Lembi oli unohtunut bussiaseman naistenhuoneeseen ja bussi lähtenyt liikkeelle ilman häntä. Ihmeen stoalainen ja rauhallinen Lembi oli kun palasimme häntä noutamaan.

Ja sitten Kathmandun lentokentälle ja odottelua. Odottelua ja lisää odottelua. Lento Delhiin myöhästyy.

Alamme olla aivan turtanoita istuessamme neljättä tuntia kentällä tuijottaen lasittunein silmin Delayed-tekstiä valotaululla. Lopulta olemme kuitenkin ilmassa ja muutaman tunnin kuluttua Delhissä.

Taas odottelua ja jonottelua erinäköisissä passi- ja turvatarkastuksissa, joita riittää. Lentokenttä on suuri, mutta ihmismassat vielä suuremmat. Jonoja kaikkialla, hermostuneita ihmisiä, väsyneitä ihmisiä, eksyneitä ihmisiä kaikkialla.

Ja lopulta, hyvin hyvin pitkän ajan kuluttua olemme koneessa, joka vie meidät Helsinkiin.

Puolentoista vuorokauden matkanteon ja valvomisen jälkeen olemme Helsingissä, ja tunnemme olomme aika lailla epätodelliseksi. Istumme transithallin kahvilassa ja odottelemme vielä nelisen tuntia ennen kuin kone Helsingistä Tallinnaan lähtee. Niin lähellä mutta niin kaukana.

Puhelinsoittoja. Tekstareita koiranhoitaja-Marjalle ja muille kavereille. Hengissä ollaan.

Helsingistä vielä lyhyt lento Tallinaan. Perillä, kylmässä marraskuun ilmassa otamme ryhmästä matkan ainoan ryhmäkuvan, jätämme matkalaisille hyvästit ja kipuamme Tarton bussiin. Tarton linja-autoasemalla odottaa meitä Marjan mies Aatos ja Aatoksen tuttu punainen pakettiauto.

Olemme väsyneitä, onnellisia, häkeltyneitä zombeja, ja meillä on äkkiä kova ikävä kotia ja koiria.

Otepäällä meitä odottaa hyväntuulinen Marja ja kaksi onnesta läkähtyvää karvakuonoa. Rysäytämme matkalaukkumme olohuoneen lattialle. Olemme kotona! Vihdoinkin. Terveisiä Nepalista!


Tiina Linkama


PS. Lämmin kiitos kaikille jotka jaksoivat lukea matkakertomusta, alusta loppuun, lopusta alkuun tai pätkiä välistä. Matkakertomuksen kirjoitin jo aika päivää sitten, nyt sitä täydensin ja lisäsin mukaan kuvia. Suurin urakka tässä blogiin tuodussa matkakertomuksessa olikin kaikkien kuvien läpikäyminen ja valinta.

Toivon, että saitte käsityksen Nepalin monipuolisuudesta, kauneudesta ja ainutlaatuisuudesta. Me itse olimme hyvin vaikuttuneita paikasta. Parin viikon matkasta - niin lyhyt se kuitenkin oli - on riittänyt muisteltavaa ja pureskeltavaa meille useammaksi vuodeksi. Kuviin uudelleen palaaminen on herättänyt runsaasti muistoja ja tarinanpätkiä, joita kaikkia valitettavasti ei voi yhteen matkakertomukseen liittää. Nytkin olen vienyt aikaanne riittävästi.

PPS. Huomenna on jouluaatto ja minulle oli tärkeää, että sain tämän eksotiikkakansion valmiiksi ennen sitä. Eihän tämä nyt varsinainen joulukalenteri ollut, mutta pyrin joka päivä saamaan tänne tarinan, joinakin päivinä jopa kaksi, jotta saisin vietyä tämän urakan loppuun aaton aatoksi. Aattona on sitten muut aiheet.

Nyt se tosiaan on tehty! Vielä kiitos kaikille, jotka olette tätä matkakertomusta jaksaneet seurata päivästä toiseen!

5 kommenttia:

Sylvia kirjoitti...

Kiitos nojatuolimatkasta! Oli jo toinen kerta Nepalissa minulle, hihi!!

Luin Pirkon blogista teidän Suomi-seikkailusta! No hyvä kun matka kuitenkin järjestyi, loppu hyvin, kaikki hyvin!

Oikein hyvää aatonaattoa toivottelen teille kaikille!

Nimetön kirjoitti...

Juu, kiitokset vaan "joulukalenterista"!! Muistelin mukanasi omaa matkaani Nepaliin vuonna 1996. Vaikka matkasta on niin pitkä aika oli siihen ihmeen helppo eläytyä uudelleen kuviesi ja juttujesi myötä, monet muistot ja paikat tulvahtivat mieleen ilmi elävinä. Mutta kyllähän siellä kaikki oli niin erilaista, ainutlaatuista ja ehkä mystistäkin, että kokemukset ovat varmasti tallentuneet sielun sopukoihin pysyvästi. Ja niin ehkä tallentuu myös tämä joulu, jonka vuosien jälkeen vietän täällä koto-Suomessa. Työt on nyt tehty ja kiirettä piti usean viikon ajan pikkujoulujuhlijoiden seurassa! Olen ihan poikki ja huomenna lähden keski-Suomeen - pakkasta on luvattu 30 astetta ja arveluttaa pääseekö juna hyytymättä perille vai vietänkö eksoottisen joulun jossain metsän ja pakkasen keskellä!! Valoa ja lämpöä ja rakkautta Joulun juhlaan toivoo

Jussi

Tiina Linkama kirjoitti...

Kiitos Sylvia ja Jussi kommenteista. Te molemmat olettekon jo aiemmin Nepalissa käyneet, Sylvia matkakertomuksen kautta ja Jussi reaalimatkalla.

Arvaan, että pitkä matkakertomus on iso, toivottavasti ei kuitenkaan lukupaketti, johon voi palata myöhemminkin.

aimarii kirjoitti...

En ole viiden ensimmäisen osan jälkeen ennättänyt matkallesi mukaan, mutta nyt joulun alettua keskityn nojatuolimatkaa jatkamaan.

Vallaton kirjoitti...

Kiitos Tiina! Tätä matkakertomusta luki kuin jännittävää kirjaa. Varmaan joskus tulee palattua uudelleenkin. Kuvat elävöitti kertomusta niin, että melkein kuin itse olisi ollut mukana.