Kaksi kartanoa esittelyssä: Riidaja ja Kärstna

Toissapäiväisellä Viljandin-matkalla teimme kaksi lyhykäistä pistoa reitin lähelle jääville kahdelle kartanolle, jotka nyt esittelen. Kyseessä ovat Riidajan ja Kärstnan kartanot.

Vanha kartanokulttuuri on yksi osa Viron ja koko Baltian kiehtovaa historiaa. Virolainen kartanofoorumi Eesti Mõisad  on tehnyt valtavan työn kerätessään yhteen tietoja yli 700 virolaisesta kartanosta. Kuvia on foorumilla yli 3.000 kappaletta. Mittava työ, jolle täytyy nostaa hattua. Kartanosivuja ylläpitää ja ne on luonut vanhan Liivinmaan historian asiantuntija Valdo Praust.

Eesti Mõisad-sivusto on täydellisin virolaisena versiona, luonnollisestikin. Sivustoja käännetään jatkuvasti ja nyt ovat myös englanninkieliset ja saksankieliset sivustotkin jo melko kattavia. Suomeksi löytyy portaalista  lyhennelmä kartanoiden historiasta: niiden synnystä, kulta-ajasta ja rappiosta. Sen voi lukea tästä linkistä: Kartanoiden historia.

Alla kertomani faktat on siis kaikki saatu Eesti Mõisad -portaalista.

Riidajan kartano eli Riidaja mõis - saksaksi Morsel Podrigel

Ensimmäiset tiedot Riidajan kartanosta ovat peräisin vuodelta 1593. Kartanon vironkielinen nimi on tullut kartanon keskiaikaiselta omistajalta Freytag von Loringhovenilta. Kansan suussa kartanonherran etunimi on siis vääntynyt Riidajaksi. 1500-luvulta aina vuoteen 1919 kartano kuului von Strykien suvulle. Viimeinen saksalainen kartanonherra oli Friedrich von Stryk.

Vuonna 1919 toteutettu maareformi päätti saksalaisomistuksessa olevien kartanoiden aikakauden. Maareformissa kaikki ritarikartanot takavarikoitiin niiden omistajilta ja takavarikoidut maat, niiden joukossa arkkitehtonisiksi kokonaisuuksiksi suunnitellut kartanonsydämet, pilkottiin pieniksi uudistiloiksi. Näin siis kävi myös Riidajan kartanolle.

Riidajan kartanon ns. kartanonsydän rakennettiin suurelta osin 1700-luvun toisella puoliskolla ja 1800-luvun alussa. Vuonna 1762 valmistuneessa kartanossa oli pitkä barokkityylinen puinen päärakennus, joka tänä  päivänä on yksi parhaiten säilyneistä tyylinsä edustajista.

Erikoista päärakennuksessa on sen pituus, minkä näkee savupiippujen määrästä. Tuolla ajalla kartanoissa oli yleensä vain yksi tai enintään kaksi savupiippua, mutta Riidajan kartanossa piippuja on peräti kolme.

Maareformin jälkeen on kartano toiminut niin kouluna kuin talouskeskuksena. Nykyisin talon yhdessä päädyssä toimii kirjasto.

Huomasimme myös, että sitten edellisen käyntimme kesällä 2009 on kartanon päärakennus saanut uuden katon.

Kartanon läheisyydessä sijaitsee mielenkiintoinen ja käymisen arvoinen von Strykien sukuhautuumaa ja hautakappeli, joka on rakennettu uusgoottilaiseen tyyliin 1800-luvun puolivälissä.

Von Strykin suvun hautakappeli metsän keskellä

Teksti oven päällä kertoo, että Jumala ei ole kuolleiden vaan elävien jumala.

Kappelinovet ovat visusti kiinni, mutta ikkunasta sisään kurkistaessa näkyy salissa olevan kattokruunu, jossa on modernit sähkölamput. Tästä voisimme päätellä että kappelia käytetään yhä tai ainakin, että sen sisätiloja on kunnostettu ja parannettu.

Riidajan kappelin kattokruunu

Riidajan kartano ja kappeli sijaitsivat aikanaan Helmen kihlakunnassa, Viljandimaalla. Nyttemmin alue kuuluu Valgamaahan ja Põdralan kuntaan.

Matka jatkuu.

Riidalasta suunnistamme kohti Viljandia tehden pienen kierroksen Kärstnan kautta. Haluamme nähdä millainen on Kärstnan kartano.

Saapuessamme kartanolle ja nähdessämme sen kyltin riemastumme: Hei tämähän on Kerstenin nimikkokartano! Aika tyttö, ei olekaan kertonut että hänen nimelleen on perustettu kokonainen kartano, ja komea kartano onkin!

Kerstenin nimikkokartano

Kärstnan kartano, Kärstna mõis - saks. Kerstenhof

Kärstnan kartano syntyi vuonna 1678, jolloin se erotettiin läheisen Helmen kartanon maista. Vuodesta 1740 vuoteen 1919 eli aina maareformiin asti kartano kuului von Anrep-aatelissuvulle. Viimeinen kartanonomistaja oli Konrad von Anrep.

Kerstenin nimikkokartano

Kartanon kaksikerroksinen päähuone on rakennettu useassa eri ajanjaksossa. Vanhin osa on peräisin 1700-luvun lopusta ja edustaa varhaisklassista tyyliä. Noin vuonna 1900 lisättiin rakennukseen toinen siipi, mikä lisäsi kartanon kokoa merkittävästi. Samalla kartanon julkisivua korjattiin jugendin henkeen.

Vuonna 1907 kartano kuitenkin tuhoutui tulipalossa, ja siitä jäivät jäljelle vain kiviseinät. Tulipalon jälkeen kartano rakennettiin uudelleen, arkkitehtina toimi Otto Wildau. Uudisrakennus sai vaikutteita uusklassismista jugendin sijasta. Rakennukseen jäi uudelleenrakennuksen jälkeen vain muutamia muistumia uusbarokista ja jugendista.

Aiemmin Kärstnan kartano kuului Helmen kihlakuntaan. Nyttemmin alue on osa Viljandimaata ja kuuluu Tarvastun kuntaan.

Kärstnan kartano etupuolelta

Vuodesta 1924 alkaen toimi kartanossa koulu. Nyt kun kurkin kartanon ikkunoista sisään, vaikutti siltä että siellä on yhä koulu, ainakin vaatenaulakot antoivat viitettä tästä. Samaa kertoo kartanon läheisyydessä oleva infokyltti.

Kuva suurenee luettavaksi sitä klikkaamalla

Kartanolta noin 1,5 kilometrin päässä sijaitsee 136 metrin korkuinen Kärstnan mäki. Se on alueen yksi korkeimmista paikoista ja sieltä on kuulemma hienot näkymät aina Vooremaan kukkuloille asti. Tänne rakensivat von Anrepit oman hautakappelin, joka on nykyisin raunioina. Sen yhteyteen pystytettiin vuonna 1844 rautaleijona, joka oli kenraaliluutnantti Reinhold von Anrepille omistettu muistomerkki. R. von Anrep kaatui vuonna 1807 Preussin-Ranskan sodan tiimellyksessä. Leijonapatsas on valettu Berliinin kuninkaallisessa valimossa ja on identtinen monen Münsterissä ja Lyypekissä olevan leijonapatsaan kanssa. Vuonna 2006 rikkoi joku vandaali patsaan takajalan.

Yritimme paikallistaa kartasta Kärstnan mäen, mutta emme sinne kuitenkaan tällä kertaa sitten löytäneet. Jääpä siis jotain seuraavaan kertaan.

Että tällainen lyhykäinen kartanokierros tällä erää. Toivottavasti maistui.