On herttaisaa katsella työskentelyä puutarhapalstoilla. Useista viljelijöistä on tullut tuttuja, kuten Opesta ja Triinun tädistä. Ope on siis eläkkeellä oleva kansakoulun opettaja, tiukka täti aikanaan kateederilla, ja tiukka täti vieläkin. Yli kahdeksankymmentävuotiaana arvovaltaa tihkuva, hieman pelottavakin tervaskanto, tehty pelkistä lihaksista ja jänteistä. Voin kuvitella, että Open antama luunappi on tehnyt kipeää. Meille kuitenkin aina kohtelias ja ystävällinen. Ilmi oikealta nimeltään. Triinun täti on Triinun täti. Ja Triinu taas on sairaanhoitaja, joka aikanaan kävi tilauksesta hieromassa Villa Ottilian asiakkaita. Oikeaa nimeä emme tiedä tädille.
Niin siis Ope ja Triinun täti ja moni muu saapuu palstoilleen joka aamu ja peppu pystyssä kuokkii ja ruokkii maataan. Ja tulokset ovat hienot. Eräs asiakkaamme katseli muutaman päivän tätien puuhastelua ja totesi, että noilla palstoilla ei taatusti kasva rikkaruohon rikkaruohoa. Ja näin varmasti on.
Eläkeläistädeille palstan pito on nykyisin enemmän harrastusta kuin työtä. Aiemmin, kun kaikesta oli puutetta, asia oli toisin. Palstan kaaleista ja perunoista ja porkkanoista riitti apetta pöytään pitkälle talveen. Nyttemmin palstoille tullaan viljelemisen riemusta ja kasvun ihmeestä nauttimaan.
Mutta nyt on paratiisiin luikerellut käärme, tai itse asiassa peura. Ja se on tuonut kasvimaille ankaraa eripuraa. Äänet, jotka talollemme kantautuvat ovat usein kipakoita ja riidanhaluisia. Paratiisissa ei vallitse tällä hetkellä sopu. Ken on joskus itse pitänyt puutarhapalstaa tietää, että siellä kuohuvat suuret tunteet. On kilpailunhalua, kyräilyä ja kateutta. Ja auta armias jos joku ei kitke omia voikukkiaan ennen kukintaa tai jos joku uskaltaa istuttaa tontilleen lajiketta joka siementää muillekin palstoille - silloin saattaa syntyä kärhämiä ja riitoja, jolloin heristetään muutakin kuin nyrkkiä. Kertoo nimimerkki: Kokemusta on.
Toissa päivänä selvisi viimeaikaisten riitojen syy. Ja se on Ope. Joka viime talvena kävi lähes päivittäin ruokkimassa peuroja oman palstansa reunamalla. Vaikka Ope on tiukkis, on Ope selkeästi eläinrakas.
Minä jo tuolloin pohdin, kun katselin omalta terassilta miten peurat saapuivat Open kasvimaalle illan tullen, että lieneekö tuo ihan viisasta. Tulevaa kasvukautta ajatellen.
Matkalla mummon kasvimaalle
Ja niin kävi kuin uumoilin. Peurat ovat jatkaneet kasvimailla vierailuja nyt kesälläkin.
Kimmo haki toissa päivänä postia laatikolta ja törmäsi matkalla Triinun tätiin. Jolla oli paljon sydämellään. Täti manasi Opea ja puhisi: "Ja se pedagogi ei kyllä tiedä kasvimaiden hoidosta yhtään mitään! Mikä ajatus ruokkia peuroja suoraan kasvimaalla! Nyt ne tulevat joka yö ja syövät meidän satomme! Vaan veipähän Ilmiltäkin kaalinpäitä, siitäs sai opetuksen!"
Kimmo kuunteli myötätuntoisena Triinun tädin puhinaa, nyökytteli oikeissa kohdissa ja myönteli, että näinhän siinä sitten kävi.
Triinun täti, joka kertoi viljelleensä palstaansa jo 18 vuotta on joutunut rakentamaan peura-aitoja, kuten on nyt Opekin tehnyt.
Keltavalkeita suojanauhoja
Myös Ope on joutunut suojaamaan omat palstansa punavalkeilla nauhoilla
Open variksenpelätin ja maitotonkka, joka pitää kolinaa
Kimmo kuunteli Triinun tädin pitkää tarinaa ja kotiin tultuaan hieman ihmetteli, että miten ennen niin sopuisalle kasvimaalle on syntymässä lähes sotatila. Minä en sitä ihmetellyt. Sillä minulla on muistissa vielä omat kasvipalsta-ajat Pihlajamäessä. Silloin opin, että kasvimaan pito on vakavaa puuhaa ja kasvimaalla liikkuvat suuret tunteet. Ei kannata ärsyttää tuntikausia kuumassa rehkinyttä ihmistä jolla on astalonaan hara tai sirppi.
Ja tähän päätän tämän ajankohtaisraportin Otepään kriisialueelta. Ja jään seuraamaan tilanteen kehittymistä.
