Hyvin meni ja hyvin voi! Mikä helpotus.
Vaan, lunta on tänä vuonna tullut Võsulle todella paljon, ja niinpä emme päässeet autolla kuin Vabaduse-tien päähän. Siitä eteenpäin talolle oli lunta liioittelematta minua vyötäröön asti.
Vambola-kadullakin on lunta tullut ihan kiitettävästi, jos on tullut meidänkin kadulle.
Kimmo totesi, että minun on turha jäädä ihmettelemään lumenluontiurakkaa, siinä tulisi menemään tovi, ja niinpä sovimme että minä käytän ajan, joka Kimmolla menee lumenluontiin, kuvailemalla talvista Võsua. Ja näin tehtiin.
Ja kylläpä kuvattavaa olikin - tuo Võsun ranta kun on niin ihana!
Kaksi puista koppia rannalla
Tällä veneellä ei ihan heti lähdetä kalaan.
Uimakopit odottavat tulevaa kesäkautta.
Yksinäinen lumiukko katsoo ulapalle.
Olen jo kääntymässä rannalta pois, kun näen kaukaisuudesta saapuvan viehkeän hahmon; yksinäinen peura lähtee ylittämään jäätä.
Tällaiset hetket ovat aina elämää suurempia. Minä kuvaan peuraa, ja vaikka se näkee minut, ja hieman arastelee, se jatkaa kuitenkin matkaa kohti minua. Kunnes äkkiä puhelimeni alkaa piristä, ja peura säntää juoksuun.
Kimmo soittaa. Hän on jo valmis! Mitä ihmettelen suuresti. Vaan Kimmo tietää kertoa, että hanki kantoi häntä sen verran hyvin, ettei lähtenyt tietä kolaamaan auki ensinkään vaan lipui pitkin kovan kinnoksen pintaa pitkin. Ja nyt on asiat Huvikummussa hoidettu. Paikat tarkistettu ja sähköt luettu.
Huvikumpu oli siis kunnossa! Sähköt olivat pysyneet päällä, putket olivat kunnossa ja maalitkin pysyneet seinissä hyvin. Mikä helpotus!
Päivä alkaa jo painua mailleen ja päätämme viettää viimeiset valoisat hetket Käsmussa. Tästä riemastuu myös perheen karvainen poika, joka on tähän asti saanut luvan istua autossa.
Aurinko alkaa jo laskea ja värjää Käsmun lahden siniseksi. Pari miestä kalastaa jäällä pitkälläsiimalla.
Ja lopuksi vielä viimeinen kuva Käsmun rannalta, yksinäisestä kelopuusta. On aika palata autolle ja iltaa myöten kotiin Otepäälle.
Koska päivä oli hieno ja kuviakin tuli otettua jokunen, tein tästä päivästä pienen kuvagallerian, jota pääsee katselemaan tästä: Võsulla helmikuussa 2011.
8 kommenttia:
Kiva! Että oli kaikki kunnossa. Ymmärrän oikein hyvin sen huolen, kun talo on yksikseen ja varsinkin näin talvella. On pikkusen omakohtaista kokemusta näissä asioissa.
Ihanaa oli katsella myös Võsun kuviasi - tietenkin. Merellä on niin monet kasvot. Talvisetkin houkuttelevat rantaa.
Kuinka erilaiselta näyttää ne paikat kun katsoo lokakuussa samoista maisemista otettuja kuvia! Tulee varmasti lisää keväällä kun lumet alkaa sulaa ja luonto herää?
On varmaan mukavaa vaihtelua päästä päiväksi jonnekin muualle. Mutta nuo auraamattomat tiet tuntuuvat seuraavan teitä joka paikassa missä asutte!
Olipas kauniita kuvia rannalta. Hienoja sinisen sävyjä ja tuo kauris on satumainen !
Dedikoituna lumenluojana täytyy sanoa, että hangen kanto oli SUURI helpotus. Olin jo varautunut kolmen tunnin ähellykseen, etenkin kun suojakelien jälkeen oli muutaman päivän pidellyt pakkasta, joka oli kovettanut hangen.
Punnitsin mielessäni vaivan määrää: lähteäkö avaamaan väylää kinokseen vai kahlata siinä nivusia myöten. Mutta kun hangen pinnalla levitointi onnistui, mikäs sen mukavampaa!
Keväämmällä pitää sitten varmaan ottaa varustukseksi kumivene, kun talolla käydään...
Kyllä olet velho, peurakin tuli tilauksesta kuin disneyelokuvaan!!
Seppo&Mari
Olenpa tyytyväinen, ettet jäänyt seurailemaan lumenluontia.
Kauniita kuvia. Suosikkini taitaa olla tuo "kaksi koppia".
Kauniita kuvia, ihana tunnelma välittyy. hauska lukea juttujasi, näin lomakotoutujan silmin.
Mukavia kommentteja jälleen tukku ja ne kovasti ilahduttavat.
Juu, Võsun ranta on hieno ja kertaakaan ei ole tarvinnut pettyä kun siellä on käynyt. Joskin tämä peura oli sellainen extra-bonus, jota ei osannut edes odottaa.
Kyllä minä mielelläni sinne muuttaisin vaikka pysyvästi, mutta se haave jää tuonnemmaksi.
Lähetä kommentti