perjantai 25. helmikuuta 2011

Paista päivä aurikoinen

Hienot talvipäivät jatkuvat.

Toki vieläkin kylmää on, yön aikana lämpötila laskee vielä melko reippaisiin lukuihin, kuten tänään -26c. Mutta auringon noustua lämpötila nousee nopeasti -10C hujakoille, joka tuntuu jo mukavalta.

Parasta kaikessa on kuitenkin auringon paistaminen - lumi hohtelee ja taivas on sininen ja maailma on kuin postikortista.

Hyvä niin, sillä meilläkin on ollut runsaasti hiihtoloma-asiakkaita, jotka ovat saaneet lomalleen hienot kelit kaupanpäällisinä.

Eilen aamulla saimme taas herkän muistutuksen siitä että asumme Otepään luonnonsuojelupuistossa. Yksinäinen hontelojalkainen peura tassutteli talon etupihan tuntumassa, asiakkaidemme pikkuväen riemuksi.

Hetken tuntui siltä, että peura tiesi ikkunan takanan kuikuilevasta lapsiparvesta ja oikein esiintymällä esiintyi kaikkien riemuksi:

Korvat on suuret kuin pupujussilla


Katsokaa millaiset pusuhuulet peuralla onkaan!



Tästä kuvasta Kimmo riemastui: "Peura selvästi ihailee mun Jeeppiä!"


5 kommenttia:

Marjattah kirjoitti...

Mahtoi olla viehättävä elämys vieraillesi ja sinulle, valokuvailijalle myös. En malta olla kertomatta, että Kanadassa, missä lapsenlapset asuvat, oli äskettäin aamusella puutarhassa kauriinjäljet, ja niiden perässä sudenjäljet... Mahtaako Otepäällä näkyä karhunjälkiä, vai onko kaikki nallet jo kesytetty teddykarhuiksi ? ;)

Liplatus kirjoitti...

Ihana rikkaus on luonnon eläimet kotiovella. Voi että siitä riittää mukavia muistoja reissaajille.

Meillä eksyis karhu melkein pihapiiriin muuan kesä sitten.
Juoksi sitten junan alle tuossa muutaman sadan metrin päässä, siihen loppu mesikämmenen taival.

Tiina Linkama kirjoitti...

Marjattah - kyllä karhu on aika lailla harvinaisuus näillä nurkilla. Itä- ja etelärajan tuntumissa kuulemma liikkuvat.

Meillä asustaa sitä kiltimpää metsän pikkuväkeä: kauriita, kettuja, saukkoja, majavia ja näätiä. Ja jänöjä, tietenkin myös.

Liplatus - voi kurjuuden kurjuus mikä Mesikämmenen kohtalo oli.

Nimetön kirjoitti...

Täällä keskustan tuntumassa on tänä talvena ollut kovinkin eläinrikasta; takapihalla on vieraillut mm. kaksi cityrusakkoa, pähkinänakkeli ja haukka, joka on kauhuksemme saalistanut pikkulintuja ruokintapaikalta. Naapurin rouva oli juossut hätistelemään haukkaa, joka oli napannut tintin kynsiinsä, mutta jäimme pohtimaan, olisiko kuitenkin parempi antaa luonnon tehdä tehtävänsä? Täytyyhän haukankin syödä... toisaalta mehän edesautamme tätä kiertokulkua, kun viemme linnunruokaa takapihalle. Siitä buffet-pöydästä on sitten haukan helppo napsia aterioita. Mutta ei kai sitä näin hurjana pakkastalvena voi olla toisaalta pikkulintuja ruokkimattakaan. Voi näitä elämän suuria ratkaisuja!

Ja onhan minulla kaksi pikkupetoa kotona (kaksi kissaa), jotka mielellään sieppaisivat peipon jos toisenkin jos vain ulos vahtimatta pääsisivät.
Oliko teidän seudulla myös villisikoja? Entäs susia? Oli hauska kuulla, että saukot olivat muuttaneet naapuriinne!

Jaana

aimarii kirjoitti...

Kyllä se vaan on mukavaa, kun luonto on lähellä.Varmaan näin lumisena talvena eläimet ruokaa etsiessään rohkenevat aina vaan lähemmäksi ihmisasuntoja.
Omassa pihassaon näkynyt toistaiseksi vain rusakoita, oravia ja ketun jäljet lintujen lisäksi.