Tarton läheisyys, vain 42 km Otepäältä on kieltämättä suurenmoinen henkireikä Otepäällä asuessa. Kun Otepään vehreät kunnaat alkavat näyttää vain tylsiltä vihreiltä lämpäreiltä ja kun pelkkä linnunlaulu ei enää riitä täyttämään sosiaalista aukkoa, on aika hypätä autoon ja huristaa Tarttoon, missä on aina elämää.
Viime käynnistä olikin jo sen verran aikaa, että kaupungin yleisilme oli jälleen muuttunut - syksy oli saapunut kaupunkiin. Mutta elämää keskustassa silti riitti. Raatihuoneen torille oli pystytetty AHHAA-tiedekeskuksen teltta - edellisyönä oli Tartossa vietetty Tieteiden yötä. Ja Emajoen reunaman puistossa oltiin starttaamassa juuri Tervisepäevaa - eli terveyspäivää, johon kuului monenlaista lenkkeilyä ja toimintaa ympäri kaupunkia.
Tästä pidän Tartosta erityisesti: vaikka se on suhteellisen pieni kaupunki, on se jatkuvasti hereillä. Tutkiskelin ilmoitustauluja ja huomasin, että monenlaista konserttia, esitystä, näytelmää on tiedossa ensi kuulle. Päätin laittaa ainakin nämä päivät ylös - tämä kuulosti nimittäin mielenkiintoiselta tapahtumalta: 14. kansainväliset vanhan musiikin festivaalit:
Nopsasti saimme tehtyä pakolliset ostokset - ja yhden ylläriostoksenkin. Löysimme molemmille mainiot retkeilykengät Realisaatiokeskuksesta, joka on pakollinen vierailukohde joka reissulla. Tänne pieneen, Tarton sivussa olevaan kauppaan tulee useasti yllättävän hyvää tavaraa konkurssipesistä, täältä löytyy mallistojen loppuja, ja aina erittäin kuluttajaystävälliseen hintaan. Parhaat tavarat katoavatkin sitten nopeasti, joten ostaa kannattaa heti jos jotain hyvää löytää.
Tämänkertaiset löytömme olivat nahkaiset ja mokkaiset teddyvuorelliset retkeilykengät, joissa näyttäisi olevan kunnon raakakumipohja molemmille. Minun keltamokkaiset poponi maksoivat 149 kruunua (eli 9,50 euroa) ja Kimmon nappanahkaiset puolestaan 199 kruunua (12,80 euroa). Kun sopivat koot vielä löytyivät, ei näitä voinut jättää kauppaan, eihän?
Hyvien ostosten jälkeen olikin aika sukeltaa koirien kanssa syksyiseen puistoon. Aloitamme kävelylenkkimme Enkelinsillalta.
Sen lähellä, kuulo- vaan ei näkömatkan päässä on Pirunsilta:
Traditio on, että kerran vuodessa, olisiko lukuvuoden päättyessä, kokoontuvat silloille ylioppilaiden nais- ja mieskuorot, naiset Enkelinsillalle ja miehet Pirunsillalle kilpalaulantaan.
Siltojen nimistä tämän verran: Enkelinsilta eli viroksi Inglisild tulee siitä, että Toomemäen puisto, jossa silta yhdistää kahta kukkulaa, on rakennettu englantilaiseen puistotyyliin (viroksi: inglise stiilis). Pirunsilta puolestaan on saanut nimensä Nikolai II:n henkilääkärin Zoege von Mannteuffelin mukaan, joka teki aloitteen sillan rakentamisesta. Ylioppilashuumori käänsi hänen nimestään pirun (saksaksi Teufel = piru).
Toomemäkeä voisi kutsua myös yliopistonmäeksi, sillä iso osa yliopiston laitoksista sijaitsee sen reunamilla. Puisto on suosittu kävely- ja oleskelupaikka tarttolaisille. Meidän Karvaisille Kavereille puisto on myös perin tuttu.
Puistossa on runsaasti merkkihenkilöiden patsaita, yksi rakastetuimmista on Kristian Jaak Peterson, nuori 21-vuotiaana tuberkuloosiin vuonna 1822 kuollut runoilija, jonka sanotaan aloittaneen virolaisen lyyrisen runouden. Petersonin syntymäpäivä 14.3. on nykyisin Viron äidinkielen päivä.
Kuvassa romanttisia runoilijahahmoja kolmin kappalein:
Puistosta löytyy myös idyllinen Rotonda-kahvila
Myös tuomiokirkon rauniot, joiden korjatussa osassa toimii nykyisin Historiallinen museo, sijaitsevat Toomemäellä:
Tuomiokirkon rakentaminen aloitettiin 1200-luvulla. Ja 1500-luvulla se oli Itä-Euroopan suurin kirkko ja tiilirakennus. Liivin sodassa kirkko tuhottiin. Vuosi oli 1558.
Kirkon rauniot olivat välillä huonossa hapessa ja raunioilla liikkuminen oli kielletty. Nyt rauniot on saatu turvallisiksi, yksi torneista on avattu vierailijoille ja rauniot tarjoavat kesäisin komeat puitteet kesäteatterien esityksille.
Tartto on, kuten olen aiemminkin sanonut, kaunis ja monipuolinen kaupunki. Kun kulkee siellä silmät avoimina, voi löytää sieltä helmen jos toisenkin. Tässä todistusaineistoa sanoilleni:
6 kommenttia:
Rotonda oli ihana ja ihanassa paikassa! Viime kesänä olimme juuri istuneet terassille ja saaneet kahvit eteemme, kun taivas aukesi ja vettä tuli kaatamalla. Lopputuloksena oli se, että aviomiehen oli pakko lainata kahviosta sadetakki ja lähteä hakemaan keskikaupungilla olevaa autoamme ja tulla sitten hakemaan muuta seuruetta. Matkan oli jatkuttava, mutta esimerkiksi poikaamme ei viitsinyt moukarin lailla piiskaavaan sateeseen lähteä työntämään.
Mutta mitäpä sateesta, kun Rotondan kuuma kaakao oli todellakin kupillinen paksua, sulatettua suklaata. Valtavaa!
(olet muuten taas käynyt lainaamassa kuvat kamerastani...:))
Hienot kengät. Ja edulliset. Etteks te kuitenkin ostaneet jotkut mielettömän hienot silloin kun läksitte vuorikiipeilemään? Vai onks ne jo kiipeilty loppuun?
Hei, olen Unelma. Eksyin blogiisi sattumalta ja nyt tekee mieli lukea lisää.
Tartossa en ole koskaan käynyt, mutta Tallinnassa olen muutamia kertoja ollut. Viimeksi olin Tallinnassa laulujuhlilla heinäkuun alussa. Juhlat olivat minulle suuri elämys, otin paljon kuviakin. Blogissani niitä esittelin, mutta en tiedä löysikö kukaan eestiläinen niistä omaa kuvaansa.
Tartosta olen kuullut paljon , kun ystävämummoni äiti on syntynyt siellä. Teen vapaaehtoista ystävänpalvelutyötä palvelutalossa, sieltä sain ystäväkseni tämän 92 vuotiaan mummon.
Hyvää syksyä sinne Viroon!
S, jännää että meillä on samoja kuvia tai sitten ollaan vaan satuttu samoille holleille, sattumalta. Mutta odotapa seuraavaa kuvasarjaa! Jos ne kuvat ovat myös kamerastasi rohmutut, niin sitten on jo ihme! Siis, jatkoa seuaa.
Outi, joo, on mulla ne Nepali-kengät tallella ja enhän niillä ole mitään viime aikoina kiipeillyt. Nehän oli niin tautisen kalliit että vitriinissä niitä täytyisi pitää. No, seuraavan kerran Nepalissa sitten niitä taas tarvitaan.
Unelma, hauskaa että olet löytänyt tiesi blogiini. Tervetuloa jatkossakin lukemaan juttujani.
Seuraavan pitäisi olla mielenkiintoinen... juuri tulin kotiin ja olen aivan tautisen väsynyt, jo fyysisesti. Joten juttu saattaa jäädä huomiseen.
Helmet kuvakavalkadin loppuun ovat oiva keksintö:) Kolme runoilijaa hauska oivallus sekin. Ja Latte selvästikin osaa poseerata.
Helmet eivät olleet keksintö. Olen kolme kertaa löytänyt Tartosta maasta helmen. Yhden helmiäisen, yhden läpinäkyvän ja viimeksi keltaisen.
Latte on hyvin monitaitoinen koira. Poseeraus on vain yksi tämän taidoista.
Lähetä kommentti