maanantai 21. syyskuuta 2009

Rattamaraton eli miksi tämä duuni on niin kivaa!

Viime viikonloppuna Otepäällä poljettiin 12. Tartu Rattamaraton eli polkupyörämaraton.

Meille se oli neljäs vuosi, eli neljä vuotta on Villa Ottilia ollut auki. Ja neljä kertaa on Mountain Bike Club Finland ja sen salskeat uroot ja ihanat impyet yöpyneet luonamme. Voimme puhua siis jatkuvuudesta.

Ja kun MTBCF:n lisäksi on vakioporukkaan kuulunut jo kolme vuotta myös tehotiimi Kouvolasta eli Risto ja Tapani, on meille syntynyt oma porukka, joka ei kisaa vain Tartu Maratonissa, vaan myös Villa Ottilia Grand Tournamentissa.

Tahtoo sanoa: meillä on oma kantaporukka, jonka kanssa vietetään aina kisan jälkeen soiree eli illanvietto, johon kuuluu kukitus- ja palkintoseremonia, ja tietenkin runsaasti vapaamuotoista hauskanpitoa.

Ja tämä on yksi syy miksi tämä duuni on NIIN kivaa. On mahtavaa, kun samat tyypit saapuvat takaisin vuosi vuoden jälkeen. Tyypit, jotka ensin ovat asiakkaita, sitten tuttavia, ja nyt jo ystäviä! Kiitos teille!

Alla kuva tämän vuoden MTBCF-joukkueesta lisättynä isäntäväen miespuolisella jäsenellä (ja kuten aina ennenkin, suosittelen kuvan klikkausta, se silloin tulee ruudulle isompana):





Vaan nytpä kerron hieman Rattamaratonista ja sitten kerron toisenkin syyn, miksi tämä hotelliduuni on NIIN kivaa!

Rattamaraton on siis polkupyörämaraton, joka vie maanteiden ja metsäpolkujen kiiturit 89 km pituiselle lenkille Otepään maastoihin, asfalttiteille, kinttupoluille ja pellonreunustoille. En tiedä miksi kisan nimi on Tartto Maraton, sillä Tarttoon reitti ei yllä, se lähtee Otepäältä ja päätyy Elvaan, kuten tekee myös Tarton hiihtomaratonin lenkki.

Ken ei tahdo pyöräillä täyspitkää maratonia, voi valita lyhemmän reitin, joka on 40 km. Mainio rupeama sekin.

Kisa on, kuten Tarton hiihtomaratonikin, myös katsojalle ja sivusta kokijalle mielenkiintoinen. Sillä se on hauska sekoitus vakavaa kilpailuhenkeä ja hauskanpitoa. Suuri, hyväntuulinen massatapahtuma, jonka intensiteetti imaisee mukaansa.

Minä lähdin tänä vuonna ensimmäistä kertaa seuraamaan maratonin starttia Tehvandin stadionille. Ja vot, sehän oli elämys! Ja minähän tietenkin kuvasin, ja aivan innoissani. Sillä näkymät olivat huimat: aamu oli usvainen, vaikka aurinko jo lupaili myöhempää esiintuloa. Pyöräilijöitä, tuhansia ja tuhansia kirjavissa vaatteissaan ja polkupyöräkypäröissään, kuin klingonit konsanaan, kirkkaina keskellä aamu-usvaa. Kiihkoa, odotusta, iloa, jännitystä ja keskittymistä. Ja niitähän minä kuvasin: kasvoja, ihmisiä ennen suurta koitosta ja sen alettua.





Olen siis ollut hääkuvaaja ja luontokuvaaja. Ja nyt sitten myös urheilukuvaaja.

Ohessa kuvagalleria tästä huippuhienosta kisasta, tai siis sen startin tunnelmista, minun silmieni kautta nähtynä. Suoranaisia sporttikuvia nämä eivät tietenkään ole, vaan enemmän väläyksiä ja otoksia tunnelmista. Tervetuloa niitä katsomaan tällaisesta linkistä: Tartu maraton.

Ja lupasin kertoa miksi tämä duuni on NIIN kivaa - ja se on juuri tässä. Kun heittäydyt asiakkaittesi mielentiloihin, tutustut heidän maailmaansa, innostut heidän asiastaan, löydät aina jotain uutta. Huomaat olevasi kiihdyksissäsi polkupyörämaratonin fanfaarien soidessa, huomaat nähneesi, kokeneesi jälleen jotain uutta.

Ja SIKSI tämä duuni on NIIN kivaa.

toteaa Tiina

PS. Tänä vuonna oli Villa Ottiliassa kanta-asiakkaiden ohessa huipputrimmit joukkueet Hämeenlinnasta ja Korsosta, jotka sijoittuvatkin hienosti varsinaisessa kisassa. Voin vain toivoa, että ehkä ensi vuonna Jennin joukkue ja Mikko ja Kaitsu ottavat osaa myös Villa Ottilia Grand Tournamentiin!




7 kommenttia:

Sylvia kirjoitti...

Ai että Rouva Valokuuvajahirmu on löpsähtänyt urheiluunkin! No siitä vaan, vaihtelu virkistää! :-)

Sylvia kirjoitti...

Nauratti muutamat "esiintyjät", kuten se tyyppi pääkallopaidassa ja sopivan oloinen kypärä päässä! Chopper-moottoripyöräilijä tulee mieleen.
Mitähän sillä on korissa, jolttikolaa vai väkevämpiä?

Kuvat olivat kivoja ja laadukkaita, tarjoa polkupyörälehtiin eri maissa!

Tiina Linkama kirjoitti...

Tyypillä oli chopperin kori täynnä Saku Rock -kaljaa. Ja, ketä kiinnostaa, tyyppi ajoi sillä chopperilla koko 89 km maaliin asti, eikä edes millään huonolla ajalla!

mm kirjoitti...

Ja blogistasi näkyy myös se, miksi Villa Ottilian vierailla on luonanne NIIN kivaa.

Tiina Linkama kirjoitti...

mm, kiitos. :-)

Marjattah kirjoitti...

Matkailu+ kamerataide+teatteri +urheilu +... =kulttuurimajatalo Villa Ottilia!

Kersten kirjoitti...

Siksi tapahtuman nimi on Tartu Rattamaraton, että sen järjestävän urheiluklubin nimi on Klubi Tartu Maraton. Klubi järkkää 4 osuudesta koostuvan urheilutapahtuman, johon kuuluu perinteinen hiihtomaratoni, juoksumaratoni ja kaksi pyöräkilpailua, joista toinen ajetaan asvaltilla ja toinen maastossa. Ja kaikkien nimissä on sitten se Tartu.

Ja kyllä se on todella kivaa kun startti laukaistaan. Paljon väkeä ja kiva meininki. Joka kerta soitetaan erästä laulua ("Maratonile"), se on jotenkin juhlava ja sankarillinen sellainen. Äitiäni itkettää aina, se kun on niiiin kaunista :)