Aikani kuluksi ja paremman puutteessa pohdin suomen kieltä.
Metsäläläisistä olemme tulleet ja metsäläisinä pysymme, tai ainakin kielemme pysyy. Tekninen kehitys voi olla nopea, joka pojalla on kännykkä, läppäri, I-pod ja GPRS, mutta kieli liikkuu hitaasti. Ja näin sanovat minua viisaammat: kieli on ajatuksen funktio.
Miettikää sitä! Minä mietin helpompaa, mietin R-kirjainta suomen kielessä.
Metsäläisinä puolukkavarvuilla historian alkuhämärissä talsiemmassa kohtasimme karhun ja kiljaisimme: PeRRRkele! Usein se auttoi ja metsan omena pinkoi karkuun hiRRveän ärRRän päRRRRÄyttelyn jälkeen.
Opimme, ettö äRRRRäää päräyttäeässä saamme aikaan asioita. Jos ei muuta, niin ainakin pelkoa, uhkaa. Ja mitä muuta metsäläinen tarvitsee?
Ja niinpä me kehitittimme äRRä-kielen.
Jossa riidellään, raivotaan, runnellaan ja raadellaan, Revitään, raavitaan, ruoskitaan, runnotaan ja retuutetaan. Ja raiskataan.
Rapakunnossa rähmällään rämmitään. Räkä roiskuu, rumihia syntyy kun riehutaan. Rivoudet raikaaa, rivakasti, reteästi ja ronskisti.
Rujoja olemme, rampoja, raajarikkoja. Raukkoja tietenkin, mutta aina rehvakkaasti.
Ja kaikkea tätä me osamme tehdsä hirRRveän, huRRjan ja kaRRRRSean hyvin. Se on kovin jätkä, joka parhaiten ärränsä päräyttää.
Metsäläisiä olemme, ja metsäläisiksi jäämme.
Ja mitä kertoo meistä, että maailman kaksi herkintä sanaa ovat myös käännetty äRRä-kielelle:
Runous ja Rakkaus.
Metsäläisille kirouksia molemmat. TuRhia.
Fasaanin kevättunteet
2 vuotta sitten
8 kommenttia:
No jopahan jotakin! Tuotapa en olekaan tullut koskaan ajatelleeksi, ettäpä noin paljon olisi pahoja ärrä-sanoja!! Mistä sinä kaiken hoksaat??
Kansa kehittää itsensä näköisen kielen. Suomen kieli on värikäs, ja puhuja kertoo itsestään sanojen merkityksen ohella paljonkin. Vertailu on kiehtovaa, äärivastakohtana tulee (sattumalta;) mieleeni thai-kieli, jossa r korvautuu lähinnä l-konsonanttia vastaavalla äänteellä. Äärimmäisestä agressiosta kertoo se, että thaimaalainen sammuttaa kasvoiltaan hymyn.
Kiitos taas kun jouduin hakemaan sanakirjan esille näin varhain aamulla. HeRRa jestas mitä sanoja nyt taas pitää opetella. Sinu teksteistähän niitä aina löytyy, ja tämä oli vaRRsinanen lataus.
No vot, sehän mainiota että Kerstenin sanasto on nopeasti lisääntynyt useammallakin sanalla, josta voi olla hyötyä nakkikioskin jonossa, öiseen aikaan.
Suosittelen esimerkiksi tällaisen lauseen opettelua:
Riivatun retale, räpylät iRRRRti, pRRRRkele.
Lauri Tähkä on ainakin ottanut ärrät tosissaan tämän biisin alussa: http://www.youtube.com/watch?v=e7KFZ2iLHkI
Eikös tämä Tähkä ole Pohjanmaan poikia? Siellä on aina ymmärretty ärrän päräyttelyn tärkeys. Ja hyvin pärisee Tähkällä varsinkin biisin ensimetreillä ärrä.
Mitä meinaa sitten sen, että RRRR on äänteistä se, jonka lapset yleensä oppivat viimeisenä?
Sailan huomio on mielenkiintoinen. Kuten Marjattah:n vertaus thai-kieleen, ja thaimaalaiseen tapaan suuttua.
Ehkä RRRR ei oikeastaan kuulu ihmisen luontaiseen ilmaisuun, ehkä me olemme kehittäneet sen jotain varten, ehkä uhkailua ja pelottelua varten? Ja siksi lasten täytyy varta varten RRRR opetella.
Lähetä kommentti