Joku blogin lukijoista ehkä muistaakin Teater Randlasen onnistuneen teatterimatkan Otepäälle ja Valgaan viime lokakuussa. Tarinaa löytyy blogin arkistosta
23. syyskuu 2008 otsikolla:
- Otepään uusi kulttuuriattashea esittäytyy
ja lokakuulta reissun valmistelusta otsikolla:
- Kulttuuria ja hortikulttuuria
sekä itse vierailusta lokakuussa otsikoilla:
- Teatteri Randlane tuli, näki ja valloitti Etelä-Viron
Hauskaa ja hilpeää oli tätä Etelä-Viron reissua suunnitella ja toteuttaa. Ja varsinkin kun kaikki meni niin hyvin kuin meni.
Nyt olisi suunnitelmissa huomattavasti vaativampi projekti eli tehdä tämän fantastisen teatterin ja upean esityksen kanssa teatterimatka Suomeen.
Kaikki on vielä täysin vaiheessa, eli vasta suunnitteluasteella, ja monen monta kysymystä on avoimena. Tarkemmin sanottuna kaikki. Onneksi kaksi idearikasta ihmistä on luvannut auttaa minua mahdollisuuksiensa mukaan tämän projektin suunnitelussa. Mutta vetovastuu on kuitenkin minulla.
Näin jokin aika sitten hahmottelin ajatusta paperille:
KENELLE?
Mieleen nousevat:
* viron kielen harrastajat, joita on paljon:
-työväenopistot, kansanopistot, yliopiston viron kielen opiskelijat, Tuglas-seuran kielenopiskelijat jne.
* viron kulttuurin harrastajat
- em. kielten harrastajat, Tuglas-seura ja kaikki muut Suomen Viro-yhdistysten liiton jäsenseurat, joita on paljon
* Suomi-Viro suhteista ja kulttuurivaihdosta vastaavat
* Em. mainittujen ohella suurlähetystöt, niin Suomen kuin Viron
* Harrastelijateatterin ystävät
- Harrastajateatterien liitto, myös yksittäiset harrastajateatterit voisivat olla kiinnostuneita tekemään opintomatkan nähdäkseen miten Viron parhaana harrastelijateatterina palkittu Randlane selvittää kaikille pienille teattereille tyypilliset ongelmat, liikuteltavan lavastuksen, valaistuksen jne...
Uskon että yleisöpohjaa tämäntyyppisille esitykselle löytyisi niin kouluista kuin aktiivisista eläkeläisyhdistyksistä ja -järjestöistä ja niiden harrastuspiireistä.
Kaikille näille ryhmille olisi helppo ja taloudellisesti keveää markkinoida esitystä sähköpostein ja suorakirjein, painottaen kullekin katsojaryhmälle tärkeitä asioita. Kuten sanottu, mihinkään massiiviseen markkinointiin saati mainontaan ei Randlasella ole voimavaroja.
MISSÄ?
Kun mahdollinen katsojapohja on löydetty ja saatu käsitys millaista ja ennen kaikkea kuinka suurta yleisöä tavoitellaan, on aika miettiä sopivaa tilaa. Esitys toimii parhaiten pienissä tiloissa - tämä on selvää. Se on intiimi esitys joka menettää lumoaan liian suuressa salissa. Mielestäni n. 100 - 300 henkeä olisi sopiva määrä.
Matkustamisen vuoksi lienee paras piirtää ympyrä pääkaupunkiseudulle tai ainakin Etelä-Suomeen.
Tämän suuruisia tiloja, joiden vuokrat eivät ole suuren suuria löytynee Suur-Helsingin alueelta useita. Mieleen tule äkkiseltään Malmi-talo, Kanneltalo, Vuosaaren Vuotalo tai Itäkeskuksen Stoa, jotka kaikki kuuluvat Helsingin kaupungille. Tai erilaisten kansalaisopistojen, kuten Kalliolan tilat. Entä koulut ja niiden juhlasalit? Entä harrastelijateatterien omat tilat, esimerkiksi Kellariteatterin tilat, jotka omistaa Helsingin nuorisoasiainkeskus? Kaapelitehdas ja sen pienemmät tilat tai salit?
Myös Vantaalla ja Espoossa lienee useita vastaavia tiloja vuokrattavissa, mutta nyt pitäisi löytää mahdollisimman edullinen paikka, jonne ihmiset kuitenkin tulisivat esitystä katsomaan.
MITEN?
Koko vierailu tulisi saada tehtyä mahdollisimman ohuella budjetilla. Siltikään Randlasen rahat eivät riitä - rahaa on saatava lisää. Seuraava kysymys olisi: mistä olisi mahdollisuus anoa apurahoja tämän tyyppiseen vierailuun? Sponsoreita täytyy alkaa nyt etsiä aktiivisesti. Randlane lähestyy Haapsalun kaupunkia, mutta sieltä jaettavat apurahat ovat pieniä. Anne Pangsepp on luvannut tiedustella Eesti Harrastusteatrite Liitusta mahdollisuutta saada tukea. Mieleen tulevat myös suurlähetystöt; eikö niidenkin intresseissä ole edistää Suomen ja Viron välistä kulttuurivaihtoa? Tuglas seura?
Kuten sanottua kaikki on vielä auki ja levällään kuin ne kuuluisat Jokisen eineet. Hetkittäin on tullut jo epäilys, että niinkö tästä reissusta mitään tuleekaan. Onneksi sain eilen Suomen päästä sähköpostia, joka taas patisti minua potkimaan projektia eteenpäin.
Ja tätä asiaa tänään päässäni pyöritellessäni tuli mieleen blogini ja sen lukijat. Monta päätä on aina viisaampi kuin yksi .
Ja kysynkin, tuleeko kenellekään mieleen ideoita miten tätä pakettia kannattaa alkaa rakentaa? Kaikki vinkit ja vihjeet otetaan vastaan kiitollisena.
Ja eikun porukalla kulttuuria edistämään!
7 kommenttia:
Erilaisia kulttuuriapurahojahan voipi kysellä eri kaupunkien Kulttuuritoimistosta. Saattavat jopa antaa käytännön apua majoituksen, teatterin yms. kanssa jos saa ne asiaan syttymään.
Harrastajatetterit elävät uutta nousukauttaan. Kerronpa täältä erään esimerkin.
Muutama vuosi sitten äijät kaljabaarissa istuessaan päättivät pistää pystyyn näytelmän. Paikallinen nuorisoseura tarjosi talonsa käyttöön, näyttämö on pieni ja erilaisin järjestelyin ja lisäpenkein saivat vajaa kaksisataa istumapaikkaa permannolle.
Näytelmäksi valitsivat "Mies, koka ei osannut sanoa ei"
Harjoittelivat pari kertaa viikossa ja lopulta koitti ensi-ilta ja jännitys, tulisiko ketään.
Näytelmä oli menestys. Sitä esitettiin kymmenen kertaa ja aina täysille katsomoille ja lehdistö ei meinannut millään uskoa ettei kellään olisi ollut aikaisempaa kokemusta.
Täksi vuodeksi ovat valinneet laulunäytelmän "Hypermarket" ja näytöksiä on 14, tähän mennessä kaikki ovat olleet loppuunmyytyjä. Itse menen katsomaan perjaintaina mitä porukka on saanut taiottua esiin.
Liput maksavat kympin kappale, näytelmä kestää kaksi tuntia ja sen nähneet ovat kertoneet vedet silmissä kuinka hauskaa on ollut.
Kaikki on tehty talkoilla, jopa nuorisotalon lämmitykseen tarvittavat koivuhalot...
Eläköön harrastajateatteri
Arrgggghhh! Ehdin jo kirjoitella niitä ja näitä - kunnes Rakas Sonera Päätti Todeta Että Ei Käy. Ja linjat poikki.
Summa summarum - suomalainen lehdistömme isoista pieniin odottaa jutun aiheita ja suht valmiita juttuja. Ja olikos se niin, että alppien tienoilla joku osaa kirjoittaa? Niin, ja Karin ja Johannan pointti on oiva. Hienoa kun joskus pääsee kulttuuririentoihin alle viidenkympin!
Ootko ottanut yhteyttä Suomen Harrastajateateriliittoon, josko sieltä löytyisi apuja? Aikanaan esim. Malmin työväenteatteri oli paikka, jossa näyteltiin n. 100:lle henkilölle. Muistan että ammattiyhdistystoiminta-aikoina ostettiin niiltä koko näytös. Viron kielen harrastajiakin, kuten sanoit, varmaan löytyy sankoin joukoin esim. kansalaisopistoista. Muistan kuulleeni, että nyt keväällä on valtakunnalliset kansalaisopistopäivät Karkkilassa. Oisko siellä kiinnostusta tällaiseen ohjelmanumeroon!? Että tällaisia haja-ajatuksia täältä
Oih, tässähän on jo ihan konkreettisia vinkkejä, hienoa.
Pitää alkaa tutkia tuota Karkkilan kansanopistopäivää. Onko Karkkilassa sopivia tiloja esitykselle?
Karkkilassa varmaan löytyy esiintymistiloja! On työväentaloa, Karkkilasalia jne. Pitää yrittää selvittää milloin niita valtakunallisia päiviä pidetään ja muistinko oikein että ne ovat Karkkilassa. Sisareni on osallistunut aina niille ja muistan että ne ovat olleet aina keväällä joskus touko-kesäkuun vaihteessa. Palaan asiaan kunhan teen tiedusteluja!
Suurkiitos!
Lähetä kommentti