torstai 22. heinäkuuta 2010

Keskikesän värejä etsimässä

Asiakkaita on ollut heinäkuussa kiitettävästi, ja se on tarkoittanut, että olemme olleet aika lailla kiinni talossa.

Eilen kuitenkin aloin tuntea ahtaanpaikan kammoa ja halua lähteä suureen maailmaan kera kameran.

Hyppäsin Punaiseen ranskattareen eli vanhaan Pököttiini, jossa tietenkään ei ole ilmastointia, ja helteitä ja hiekka- ja sorateitä uhmaten lähdin etsimään kameralle kuvattavaa. Ajatuksena oli etsiä kesän värejä, ja erityisesti tämän huippulämpimän kesän värejä.

Ajelin lähes päämäärättömästi kuutisen tuntia ja usemmankin kerran pysähdyin kameralla tähtäilemään erilaisia ohra- ja vehnäpeltoja, jotka olivat ennätyshelteissä punertuneet kultaisiksi ja oransseiksi. Poikkesin sivupoluille ja jouduin outoihin paikkoihin, joilla oli vielä oudompia nimiä. Niistä ehkä kaikkein erikoisin: Soodoma.


Soodomassa oli ihan oikeasti jännä hylätty tunnelma. Lähes pahaenteinen. Ja äkkiä alkoi mielikuvitukseni laukata ja mieleen tuli Stephen Kingin romaanit ja paikka nimeltään Salem's Lot, johon useampikin Kingin romaani sijoittuu. Ja juonihan on usein Kingin romaaneissa alkuasetelmiltaan seuraava: ulkopuolinen henkilö  saapuu Salem's Lot'iin sattuman oikusta,  tietämättömänä paikan oudosta historiasta. Auto hajoaa tai jostain muusta yhtä vähäpätöisestä syystä matkaaja joutuu pysähtymään paikkakunnalle, ja äkkiä hän on joutunut tahtomattaan temmatuksi outojen tapahtumien pyörteeseen. Mikään ei ole sen jälkeen kuten ennen, sillä Salem's Lot on paikka jossa tapahtuu pelottavia asioita.

Näitä siis ajattelin kun katselin Soodoman vanhoja osittain romahtaneita taloja. Pysähdyin kuvaamaan kissaa bussipysäkillä ja äkkiä tyynessä helteisessä päivässä kävi läpi kylmä tuulenpuuska, joka kahisutti heiniä tien varrella. Kissa naukaisi ja loikkasi heinikkoon. Ja Tiina loikkasi autoonsa ja jätti Soodoman taakseen pikavauhtia. Niin sitä saattaa käydä kun lukee liikaa kauhukirjallisuutta ja omaa vähintäänkin vilkkaan mielikuvituksen!

Soodomasta jatkoin matkaa jonkinmoisena suuntana Räpinan kaupunki. Mutta pienillä viitoittamattomilla hiekkateillä eksyy helposti ja kun näin kyltin: Paidra järv käännyin sinne. Ja taas jouduin vallan outoon, mutta viehättävään paikkaan. Paidran suojärvelle.

Tämä on niin mukavaa Etelä-Virossa. Yhä uudelleen löytää uusia ihmeellisiä paikkoja, joista ei ole koskaan ennen edes kuullutkaan. Kuten tämä Paidra-järvi. Ihmeellinen kirkas suojärvi, jota reunustivat taivaisin kurottautuvat männyt. Rantakaislojen ja kortteiden ohella rannalla kasvoivat suopursut ja muut suokasvit. Metsässä jäkälä ja sammal. Sekä somasti punertuvat puolukat ja kyljet jo sinisinä kiiltelevät mustikat.

Muutama uimari oli löytänyt tiensä järvelle, samoin oli yhdelle rannan reunamalle pystytetty muutamainen teltta. Muuten alue oli tyystin luonnonvarainen, ilman ihmisiä tai heidän jälkiään.


Näkymää Paidra-järvelle

Kortteita ja suopursuja

Kelopuu Paidra-järvessä


Mäntymetsää Paidra-järven ympäristössä

Paidralta jatkoin matkaani vielä eteenpäin ja päädyin lopulta Lasvan taajamaan, joka oli niin ihmeellinen paikka, että jätän siitä kertomisen erilliseen kirjoitukseen.

Kerroin lähteneeni reissuun etsimään keskikesän värejä, ja löysinhän minä niitä!

Tässä muutamia:


Yksinäinen puu kulottuneella pellolla, ja ne pilvet, pilvet!

Kullankeltaista ohraa silmänkantamattomiin



Veden kimmellystä ja kaislojen viheriää

Oranssinpunaisia peltoja

Okranvärisiä ja kultaisia vehnäpeltoja

Horsmien räikeää lilaa

Pilvien valkeita kuvajaisia sinisellä joella


Tällaisia ovat minun keskikesän värini. Alkukesä on aivan eri värinen, tietenkin, raikkaampi, keveämpi. Tämä helteinen keskikesä tekee kaikesta vahvempaa, tuoksuista, tuulista ja väreistä.

Mitkä värit symboloivat sinulle kesää tai tuovat kesän mieleen? Mikä on kesän väri?

7 kommenttia:

Maris kirjoitti...

En osaa väriä valita, mutta tuulessa lainehtivat kultaiset viljapellot ovat minulle melkein synonyymi Viron kesälle, Eestimaa suvele. Hieno postaus.

Tiina Linkama kirjoitti...

Se onkin minulle mielenkiintoisinta kuulla, se että miten virolainen näkee oman maansa contra siihen miten minä sen näen.

Jään odottelemaan Mariksen Norja-kuvien sarjan osaa 2. Suosittelen muillekin!

OnuKoo kirjoitti...

Onhan sinulla pohja, värit ja pensselit valmiina? Oranssinpunaisia peltoja vaatii päästä öljylle. (jopa variaatioina)

Tiina Linkama kirjoitti...

OnuKoo, kyllä hieman aika lailla hirveästi houkuttaisi mennä pellolle maalaustilpehöörin kanssa maisemaa maalaamaan!

Maris kirjoitti...

Olen viettänyt lapsuudessani monta kesää Etelä-Virossa. Epäilisin vahvasti, että juuri siitä ovat peräisin mun idylliset ja maalaisromanttiset mielikuvat Viron kesästä. Kukkaniityt, metsäjärvet, viileät purot, heinänteko, viljapellot, massiiviset valkoiset pilvet, lehmät laitumilla, kattohaikarat etsimässä sammakoita - sitä on kesä parhaimmillaan.

Norja-postauksen jatkoa on myös tulossa, nyt tuli oikein paineita siitä! Kuvat ovat itse asiassa jo valmiita, täytyy vaan saada ne bloggeriin ja tekstit kylkeen.

Tiina Linkama kirjoitti...

Kävin eilen kuvaamassa Marikselle lisää viljapeltoja... haikaroita unohtamatta! Tulossa on, kunhan ehdin.

aimarii kirjoitti...

Niin kesäistä, että! Ja kaunista. Omalle kesälleni antavat väriä järvet, taivas ja metsät - tällä hetkellä.