Naapurit olivat levittäneet pöydälle Viron kartan ja pohtivat ajoreittiään. Mies tökki sormella Pärnua ja totesi että tuonne mennään. "Paljonko sinne on matkaa?" kysyi vaimo. "Kaksikymmentä kilometriä" tiesi kumppani vastata. "Se on sopiva matka" totesi vaimo.
Jatkoivat kartan tutkimista. "Mennäänkö muualle?" kysyi vaimo. "Voitaisiin mennä Haapsaluun" totesi mies ja tökkäisi Haapsalua kartalla.
Vaimo tutkaili hiljaa karttaa ja sitten äkkäsi Otepään Etelä-Virosta. "Tuo kuullostaa tutulta" totesi nainen ja jatkoi: "eikös siellä ollut ne veripussit?" Mies naurahti: "Joo, eikä siellä mitään muuta olekaan." Yhdellä käden heilautuksella mies pyyhki kartalta koko eteläisen Viron todeten: "Täällä ei ole yhtikäs mitään nähtävää."
Kaverit viereisessä pöydässä purivat huultaan. Lähellä oli etteivät puuttuneet keskusteluun, vaan eihän suomalainen huutele vieraisiin pöytiin. Keskenään vain pohtivat, että miten Suomessa tiedetään niin vähän Etelä-Viron nähtävyyksistä ja luonnosta, joka kaverien mielestä edustaa sitä kaikkein eksoottisinta ja värikkäintä Viroa.
Helmen ritarilinnan rauniot. Linnoitus rakennettiin 1300- luvun ensimmäisellä puoliskolla kahden laakson väliselle mäenselänteelle. Se piti puolensa yli kolmesataa vuotta. Linnoituksen alla on uhrilähde eli lääkelähde, johon nuoret neidot uhrasivat kauneutensa säilyttämiseksi helmiä
Linnoituksesta pohjoiseen sijaitsevat Helmen luolat, joita on kutsuttu myös Helvetiksi. Luolat on kaivettu piilopaikaksi ilmeisesti jo ennen muinaista virolaisten vapaustaistelua. Helmen luolissa ovat tärkeimpiä nähtävyyksiä kaksi salia. Ensimmäinen muistuttaa holvattua tilaa, sen läpimitta on 3,5 x 6 m ja korkeus 3,5 m. Toinen säilynyt luolasali on melkein pyöreä tila, jonka halkaisija on 5,5 m ja korkeus niin suuri, että luolassa voi kumartumatta seistä.
Taageperan linnamainen kartano rakennettiin 1907. Kartanon viimeinen omistaja Hugo Ferdinand Bernhard von Stryck oli erikoinen mies joka ennen yhden aikakauden loppua ja tuhoa rakensi jättiläismäisen talon uhmaten kaikkea, mitä oli tapahtunut tai mikä oli vielä tulossa.
Rakennus vaikuttaa keskiaikaiselta linnoitukselta, jota painottaa myös rakennusmateriaalien valinta: karkea graniitti, rosoinen rappaus ja suomunkaltainen liuskakivi. Suurenmoisen porttirakennuksen luota näkyy jo mahtava 40 metriä korkea päätorni, monet päätykolmiot, parvekkeet ja tukevat savupiiput. Rakennuksen ulkoisesta arkkitehtuurista puuttuu lähes kokonaan symmetria. Jugendin liiotteleva, vanhanaikainen käsittelytapa näkyy sisätiloissakin.
Tässä vain muutamia paikkoja joissa kävimme jutun alussa mainittujen kaverien kanssa, näiden tämänkesäsisellä reissullaan Otepäälle Etelä-Viroon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti