keskiviikko 17. syyskuuta 2008

Puutarhahörhön parempi päivä

Mitäpä tarvitaan täydelliseen puutarhapäivään? Ei paljoakaan.

Tässä ainesosaset:

Ensiksi tarvitaan kasveja. Kuvan kasvit eivät kuulu tähän tarinaan - vaan huomiseen. Mutta markkeeraavat tässä tarinassa siis viheriää.



Kasvit pannaan maahan. Tämä helpoin osio. Sen tein jo eilen.

Sitten tilataan soraa. Aivan ältsisti. Hoputetaan soraäijää paikalle ja annetaan ymmärtää että kyse on elämästä tai kuolemasta. Riemuitaan pienin hyppelyin kun pihalle saapuu Kheopsin pyramidin vertainen keko hyvää soraa. Selitetään aviomiehelle, joka näyttää kysymysmerkiltä, että tämä on ihan järkevää touhua, loput sorat voi käyttää vaikka parkkipaikan laajennukseen. Saadaan mies rauhoittumaan. Mies tykkää parkkipaikoista.




Otetaan vuoden aikana säilötyt vanhat The Baltic Guide -lehdet - naureskellaan että lukeminen kannattaa aina - ja katetaan istutetut kasvit lehdillä.



Kuvaan on ilmestynyt kaksi jätesäkkiä. Kaikkiin kunnon puutarhajuttuihin kuuluu aina outoja säkkejä täynnä outoja asioita. Niistä hetken kuluttua lisää.

Nyt aletaan lapata soraa kärryihin ja kipata sitä lehtien päälle. Tätä tehdään pitkään ja hartaasti.



Soraa menee paljon. Ja se painaa. Mutta uskotaan omaan alkuihmisen voimaan, kunnes kädet vispaavat väsymyksestä ja nuppi tutisee. Horjutaan eikä osata artikuloida selvästi. Jätetään homma hetkeksi kesken. Mietitään mikä eteen?



Päätetään hyväksyä omien voimien rajallisuus ja käydään hakemassa mies avuksi.




Nyt koko alue on sorattu. Otetaan esille jätesäkit, ne tarinan alussa mainitut, joihin on käyty paikalliselta sahalta aiemmin hakemassa mujua ja purua ja haketta sahan väen ihmetellessä vieressä.

Aletaan levittää haketta soran päälle.

Ja voilá! Istutusalue on valmis.



Ihaillaan ja kuvaillaan sitä ja uhkutaan iloa ja ylpeyttä. Hoetaan väsymyksestä sekaisina että moon Elvis!




Ja vielä yksi kuva kauempaa koko alueesta. Miltä näyttää minun pieni Monzan ratani?



Tällaisesta siis koostuu täydellinen puutarhapäivä. Lopuksi huokaistaan ja avataan yksi kylmä olut ja todetaan, että se on ansaittu. Eikö vain?

5 kommenttia:

emo kirjoitti...

Sun Monzan radalla on hankalia esteitä tulee kolari ;D
Vaan kaunis kuitenkin.

A.i.k.a kirjoitti...

No niin, pääsinhän minäkin Monzan ajoihin. Hieno tuli! On siinä Lattella nt sitten hommia, laittaa nuo sorat ja hakkeet uuteen, hmm, miehekkäämpään järjetykseen :D

Apua, nyt en tiedä, joko tämä lähti, vaiko eikö?!? Mä oon niin tumpelo!! Sorry, jos tulee tuplana!

Inkivääri, Finland kirjoitti...

Onpas siellä aherrettu - kaunista jälkeä, tuolla pitäisi kyllä irrota jo toinenkin olunen;) Paulastiinalle ja muille terkkuja Inkiltä!

Marjatta kirjoitti...

Huomattava urakka, ja Tindemäisellä riemulla kerrottu! Mukava seurata tuijien kasvua, pian ne komistuvat, nyt ovat vaan söpöjä.
-Latte ei vielä ole käynyt viimeistelemässä...;-)

Tiina Linkama kirjoitti...

Latte ei pääse tänne viimeistelemään, on aidan takana, eli sisääntulotien puolella, joskin omalla maalla.

Irtokoirat voivat toki käydä puille pissimässä, mutta se riski on otettava.