sunnuntai 14. syyskuuta 2008

Latten viimeiset vanhat kirjoitukset: Pallit lähtee ja muuta mukavaa

Rakkaat blogin lukijat - tässä viimeiset vanhat kirjoitukseni. Kuka niitä menneitä jaksaa muutenkaan murehtia. Ollutta mikä mennyttä jne.

Itseäni hieman nolottaa, jos saan tunnustaa, tuo pentuaikani lapsellinen asenteeni maailmaan. Miten minä olen jaksanutkin kirjoittaa viesti toisensa perään inkontinenssista ja muista perin vähäpätöisistä asioista.

Mutta eihän sitä tietenkään pienenä pentukoirana tiedä miten kivaa sitä on olla iso koira.

Ja tuo pelokkuus, siitäkin on niin paljon juttua. Ylimitoitettua, sanon nyt.

En nyt vieläkään ole ehkä ihan täysin valmis ryntäämään Waterloon sotatantereille - olen lukenut viime päivinä hieman historiaa - mutta olen minä nyt TÄYSIN eri koira kuin pentuna.

Rohkea ja reima. Ja uudishimulik, kuten virolaiset sanovat. Mitäkö se tarkoittaa? Uteliasta.




Katson luottavaisena tulevaisuuteen.


Tässä viimeiset vanhat kirjoitukseni. Tämän jälkeen tulee sitten vain freshiä tekstiä, nykypäivästä.


20.2.2008

Moi, Latte tässä.En ole tänne aikoihin kirjoittanut, mutta se johtuu siitä, että olen ollut aika kiinni monenlaisissa jutuissa. Johtoporras on taas hankkinut tänne 'asiakkaita', enkä minä vieläkään oikein tiedä mitä niistä ajatella.

Vanha Rouva eli isosyrra Ronja tykkää asiakkaista, ihan hävettää näin omanarvontuntevan koirana katsoa kuinka se hyrrää niiden jaloissa, keimailee ja viuhtoo häntäänsä. Luulee saavansa sillä lailla makupaloja. Minä olen ollut perheen omassa huoneessa, en puutu asiakkaiden elämään, näin olen päättänyt.

Eilen käytiin Tartossa Pieneläinklinikalla. Vanha Rouva kutsuu sitä Kauhujen Taloksi. Ja kertoo juttua, että kun sinne menee, sieltä palaa aina ilman jotain sisäelintä. (Tämä johtunee jostain, jota Johtokunta kutsuu kohdunpoistoksi.)

Mutta mitä on pallienpoisto? Siitä kävimme nyt eilen juttelemassa eläinlääkärin kanssa, samalla kun sain jonkun rokotuksen? Kuulemma ei ole mikään iso juttu. Ja kuulemma kuukauden päästä se tehdään.

Onko teiltä pallit poistettu? Pitäisikö minun olla huolissani?

Johtoportaan naispuolinen henkilö tapasi eilen ystävättärensä Suomesta ja sai tuliaisina John Groganin kirjoittaman kirjan: Marley ja minä. Alaotsikkona: Elämää ja rakkautta maailman kauheimman koiran kanssa.

Kun kirja oli Emännälle ojennettu kaikki katsoivat minua hymyillen.

Joskus en vaan tajua mitä nämä ihmiset oikein ajattelevat.

Mutta nyt en ehdi yhtään enempää kirjoittaa, sillä ulkona sataa LUNTA ja aion lähteä pihalle piehtaroimaan, se se on nastaa!

Siis lähetän terveisiä kaikille faneilleni - eikös niitä täällä ole - ja sanon vuf ja buf ja mietin sitä palliasiaa joskus toiste.

Teidän Caffé Latte, kaverien kesken ihan J.Ölli vaan



20.2.2008


Rupesi koko palliasia minua kovasti häiritsemään, varsinkin kun Isäntä katsoo minua ja kauniita sinervänpunaisia karvamunia niin säälivästi huokaillen.

Tässä hetki, jolloin elämä vielä hymyili, minä ja pallini voivat hyvin.




Mutta sitten alkoi mietityttämään, ankarasti



Tarkistin hieman yksityiskohtia Iskältä, siis että nämäkö mitä sinulla on kuonon korkeudelta on - MINULTA - lähdössä?


Kokonaan? Järkytys!


KOKONAAN? Kova järkytys! Nyt tuli stressi.




Hätäpäissäni yritin flörtata Äipän kanssa, mutta ei nyt sydän ole hommassa mukana.
Kuinka raaka onkaan ihminen?!



Kiitos kuitenkin teille kaikille kannustavista ja osaanottavista viesteistä. On tässä vielä sulattelemista

Terv Latte



6.3.2008

Wuff-wuff Otepäältä, Viron talvipääkaupungista. Se on Latte tässä taas.

Mikä se on talvipääkaupunki? Kuulemma lunta ja hiihtoa ja laskettelua. Mutta siihen kai tarvitaan sitä, mitä kutsutaan lumeksi tai hangeksi. Ei täällä ole sellaista ollut.

No joo, kun olin tosi pieni, eli vuosi sitten täällä kuulemma oli kunnon hiihtokelit. En muista. En jaksa ajatella. Mutta Vanha Rouva puoli-lapinkoira jaksaa minulle lumen ihanuuksista satuilla.
Nooh, nyt on tilanne muuttunut. Sitä valkoista ihanaa kylmää höhhöä on satanut nyt pari päivää yhteen syssyyn ja että se on jännää ja vähän kummallista.

Mutta jos minulta kysytään lautamiehen mielipidettä asiaan, annan ääneni lumen puolelle, jesss!

Tässä minä nyt sitten ihmettelen lumipisaroita, aavistuksen epäluuloisena. Mutta tiedättehän: varovaisuus on viisautta.


Sitä paitsi, sitä sataa silmäripsiini, yöh.






Mutta kuten jokainen kunnon koira tietää, mikään ei ole miltä näyttää. Mutta kaikki on juuri sitä miltä haisee. Siis lunta nuuskuttamaan.


Tämä lumi-informaatio, sen puhtaus ja kirkkaus ja jonkinmoinen tyhjyyskin pistää mietityttämään nuorta koiraa.



Mutta, hyvät ystävät, jos saan kertoa mikä minua mietityttää eniten, se on tuo naispuolinen johtokunnan jäsen.

Minä siis istuin vain rauhassa portaiden yläpäässä, jumalainen kultainen leijonaturkkini säkenöiden valkoista lunta vasten kun T. saa hepulin ja huudahtaa: "Odota Latte siinä, Äiskä hakee kameran. Älä liiku." Koita siinä sitten olla luonteva. En ainakaan minä.

Sitten T. saapuu paikalle, kameransa kanssa ja naksuttelee kieltään ja mairealla äänellä kutsuu katsomaan kameraan. Ei huvita. Minä olisin vain halunnut tarkkailla lumen laskeutumista, sen keräytymistä kinoksiksi ja suuriksi lumivaipoiksi. Koita siinä olla muina koirina kun paparazzi tunkee linssiä kirsuun. Toistan, ei kiitos.

Alan ymmärtää Britney Spearsia... Ei sitä aina jaksa hymyillä kameralle.




13.3.2008

Iltaa taas, Latte tässä!

Ilta on laskeutunut jo Otepäälle ja Johtokunta istuu ja puuhastelee taas noiden tietokoneiden kanssa. Onneksi sain hetkeksi Naisen ajettua koneelta ja ehdin äkkiseltään tassutella muutaman viestin.

Muistatteko meidän muna-keskustelun? Jess. Nyt ne lähtee, ensi viikon keskiviikkona. Mitä se tarkoittaa? En oikein tiedä, mutta actionia taatusti, ja siitä minä tykkään.

Joskin aika ajoin yritän tulkita noita ihmisiä katseiden kautta ja joskus Iskä katsoo minun ihania suuria sinisiä - suorastaan perhokalastajan - karvaisia palleja kummallinen ilme kasvoillaan.

Mutta Johtokunnan naispuolinen edustaja rapsuttelee minua korvan takaa ja mutisee, että kultaseni, ne munat ovat niiiiin yliarvostettuja.

Koita sitten ymmärtää?

Minä muuten olen aika älyttömän komea koira, oletteko huomanneet. No tietenkin olette. En tiedä toista karvanaamaa jolla on oma fan-clubi. En aio asiasta ylpistyä.




Oheisella kuvalla haluan ojentaa ruusun - well, pioninkukan - kaikille fanittajilleni

Laitan vain loppuun kuvan minusta ja parista kaveristani tuolta Hollywoodista. Muistattehan, sinne on aina ollut minulla hinku? En uskalla sitä tähän kuitenkaan oikeasti laittaa, ettei tule joitain copyright-riitoja, laitan siis vain linkin.

Se tässä:
http://www.dailymail.co.uk/pages/live/articles/showbiz/showbiznews.html?in_article_id=531768&in_page_id=1773


Siinä artikkelin alussa on kaikenmaailman turhia halauskuvia, mutta siinä lopussa on sitten varsin hyvännäköinen koira, eikö vaan. Jouduin vähän vaalentamaan hännän väriä, blonds are so hot in Hollywood, mutta korviini en sallinut yhdenkää stailistin koskea.

Jään odottamaan kommenttejanne ja silä välillä toivotan


Hyvää yötä kaikille
terv Latte


25.8.2008

Moi


Tänään ei Äiskällä taida olla hyvä päivä. Sen tietää siitä, että se ottaa puheeksi mm. koirannahkakintaat. Nyt kesällä!


Kaikki alkoi siitä, että Johtokunta kimposi tänä aamuna sängystä niin vikkelään tekemään aamiaista asiakkaille, että unohtivat pedata pedin. Minähän en saa esiintyä aamiaisaikaan ruokasalissa enkä muutenkaan pääse ottamaan kontaktia asiakkaihin, elleivät ne sitä ehdoin tahdoin halua. On täällä nimittäin sellaisiakin tyyppejä käynyt, joiden mielestä olen ihan jees koira. Vaikka nyt vähän iso olenkin, ja joskus äänekäskin. Sanovat minussa olevan haastetta. Ja että hyvä minusta vielä tulee.

No niin, kuvitelkaa tämä: minä makuuhuoneessa, peti auki ja minua kyrsii. Sitä paitsi virikkeitä on makuuhuoneessa ihan liian vähän. Niinpä ajattelin auttaa Äiskää petauksessa ja aloitin poistamalla alilakanan sängystä. Sen alla onkin kiva pehmeä patja. Ihan vaan vähän sitä ensin hampaalla kokeilin ja sitten vähän enemmän. Suorastaan innostuin.

Kun vieraat sitten lähtivät ja minut päästettiin huoneesta ulos ja pantiin pihalle, Äiskän ilme oli jotenkin outo.

Pihalla on mukava puuhastaa, siellä on paljon virikkeitä. Kuten kukkapenkki, johon ensi töikseni kaivoin koiran mentävän kuopan. Siellä on kivan viileää lymytä, keskellä harmaamalvoja.

Mutta kauanko sitä energinen koira jaksaa makoilla vaan kuopassa. Lähdin pöyhimään kompostia. Ja kyllä siinä olikin pöyhittävää. Esimerkiksi viime talven callunat eivät olleet lainkaan maatuneet. Tulin siitä sitten Äiskälle kertomaan, ja kun Äiskä oli kellarissa viemässä imuria kodinhoitohuoneeseen toin sitten löytöni olohuoneen matolle näytille. On mutta rapiaa tavaraa tuollainen kuivunut kanerva ja calluna. Ja raparperin kukintokin on aika mukavasti puruuntuvaa materiaa. Ja taisin tuoda sieltä muutakin sisään.

Muistaakseni tässä kohtaa tuli keskusteluun ne rukkaset.

Minä tässä vaiheessa näin parhaimmaksi ihan vaan hiljaa hipsiä takaisin makuuhuoneeseen, sängyn alle. Siellä on mukavan viileää ja turvallista. Ja tosi kiva sängynjalka jota järsiä...

Että tällainen puuhapäivä minulla tänään. Mutta kellohan on vasta kaksitoista, joten enköhän tässä vielä ehdi ja kerkiä monenlaista muutakin vielä toimittaa.

Terv Teidän Lattenne

1 kommentti:

Marjatta kirjoitti...

Loistojuttu Latte, että Sihteeri on nähnyt vaivan ja kerännyt ansiokkaat ja opettavaiset nuoruusmuistelmasi talteen ja kokonaisuudeksi. Uskon, kuten koko Fan Club, että tarinasi jatkuu ajankohtaisin huomioin yhtä eloisana tästä eteenpäin.