tiistai 30. syyskuuta 2008

Latten avoin kirje Pirjo-tädille

Kiltti Pirjo-täti - ja kiva Keimo-setä,

Kirjoitan teille avoimen kirjeen. Sillä minulla on kovasti ja aika lailla ja aika ältsisti paha mieli. Tai paremminkin sanottuna: olen nolo. Ja haluan pyytää anteeksi. Ja pyydänkin korvat kaikkein nöyrimmässä pitkin-päätä-asennossa: "Anteeksi".

Te varmasti tiedätte, mistä puhun. Siitä keltaisesta kondenssivedestä, joka ei ollut kondenssivettä lainkaan. Anteeksi. En osaa näin jälkikäteen selittää mikä minuun tuli.

Mutta niille, jotka eivät ole seurannut viimeisimpiä kiemuroitani, ja näin ollen eivät ihan ymmärrä mistä puhun, lavennan tarinaa. Eli aloitan alusta.

Me lähdettiin koko porukka Suomeen: Johtokunta, Vanha Rouva ja minä. Ajeltiin autolla ihan ältsisti, ensin Tallinnaan ja sitten laivaan, joka vei meidät sinne Suomeen.

Suomessa tapahtui vaikka mitä - enkä ihan kaikkea muista. Mutta Helsingissä me kuitenkin ensin oltiin ja iltaisin yövyttiin vanhan tuttuni, Marja-tädin luona. Marja-täti on tosi nasta, vaikka välillä vähän tiukka. Se ei oikein tykkää, että puren sitä riemuissani hihasta ja lahkeesta ja vähän ranteestakin.

Sieltä Helsingistä ja Marja-tädin luota me mentiin sitten Kouvolaan, missä oli jotkut häät, joista en osaa sen enempää kertoa, koska en ollut vieraslistalla, vaan istuin autossa koko seremonian. En kyllä ymmärrä, miksi.

Mutta sieltä häistä me kuitenkin jatkettiin sitten Pieksämäelle. Pirjo-tädin luo.

Pirjo-täti asuu tosi kivan Keimo-sedän kanssa nätissä omakotitalossa, vähän liian siistissä talossa, minun makuuni. Jos saan olla suora. Siis hei, haloo, vaaleita kermanvärisiä mattoja, puhtaita pintoja, eivät ne ole meikäläisen makuun!

Johtokunta oli kyllä varoittanut Pirjo-tätiä tavoistani ja makutottumuksistani, ja luulen, että niin Pirjo-täti kuin Keimo-setä olivat hetken hieman varautuneet saapuessani heidän talouteensa.

Vanha Rouva Ronja tietenkin tiesi miten käyttäytyä, lyllersi jääkaapille ja katsoi kaihoisasti isäntäväen silmiin. Minä olin muina jätkinä, vähän nuuskutin sieltä, vähän täältä, mutta hampaisiini en ottanut mitään, mistä minua myös kehuttiin.

Reissuhan meni suorastaan hyvin. Nukahdin siihen, että kuuntelin miten Johtokunta toinen toiselleen kehui käytöstäni. Olin ollut suorastaan lähes kympin arvoinen koira, ne toinen toisilleen supattivat.

Yö me siis maattiin koko lauma vierashuoneessa ja aamulla lähdettiin mökille.

Siinä välissä tapahtui sitten oma pieni sosiaalinen kömmähdykseni, joka laski pojoni lähes kympin koirasta vitosen viheliäseen. Vähänkö nyt nolottaa.

Rakas Pirjo-täti ja kiva Keimo-setä, en todellakaan näin jälkikäteen osaa kertoa, mitä ajattelin nostaessani jalkaa teidän aulaan, lämpöpumpun alle. Se vain sattui. En ihmettele, jos olen saanut porttikiellon talouteenne joksikin aikaa. Ansaitsen sen.

Teidän puolelta, sen sijaan, osoittaa suurta persoonallisuutta ja luonteen lujuutta, että kaiken sattuneen jälkeen pääsin tutustumaan kesäpaikkaanne. Se oli nimittäin reissuni kohokohta.

Laitan oheen muutamaisen kuvan kesäpaikkanne tanhuvilta. Minä tosiaan tykkäsin olla siellä.

Saanhan tulla sinne uudelleen? Saanhan! Saanhan! Saanhan!

Lämpimästä vieraanvaraisuudestanne vielä kerran kiittäen

Ystävänne

Latte

Alla muutamainen kuva meikäläisestä


Hetken luulin tätä kuvaa katsoessani, että Pirjo-täti oli vasta ymmärtänyt, mitä olin tehnyt. Mutta Johtokunta lohdutti, että luultavasti Pirjo-täti syö kuvassa vain puolukoita. Mikä helpotus.


Ja että minulla oli mukavaa siellä teidän mökillä! Karahka suussa painelin pitkin maita ja mantuja, joita riitti. Nastaa, sanon minä!
Pirjo-täti on kauhean taitava. Tässä poseeraan hienon käsintehdyn kukkainstallaation juuressa.
Laitan vielä pari kuvaa Vanhasta Rouvasta. Sehän oli taas niin laivakoiraa ollakseen. Roikkui vain järven rannalla eikä meinannut sieltä ollenkaan pois tulla.


Että tällainen avoin kirje Pirjo-tädille.
Parhain terveisin
Sinun - ja Keimon - ja kenen vaan jolle kelpaan
Latte

2 kommenttia:

Pirjo kirjoitti...

Voi Latte-kulta

Älä vaivaa mieltäsi millään tuollaisilla asioilla, mitä olet pahoitellut kirjeessäsi meille. Me ei asiaa olla edes muistettu ja kymmenen pistettä ovat edelleen voimassa kohdallasi. Olen nähnyt monta kertaa vilkkaampia ja pahempiakin tapauksia. Meidän molempien kotona on ollut koiranpentuja ja tiedämme, kuinka ne käyttäytyvät. Sinähän olet kuitenkin jo lähes aikuinen ja käytöksesi oli aivan erilaista kuin ennnakkoon kuvittelin, siis yllätyin positiivisesti. Johtokunta oli hieman aliarvioinut ennakkoon sinua. Niin ihmiset kuin eläimetkin ovat pieninä ja lapsina kaikkein kivimpia. Viikon päästä meille tulee kolme pientä tyttöä ja silloin huusholli on ihan hyrskyn myrskyn heidän vierailunsa jäljiltä, mutta se ei meitä haittaa yhtään. Oli oikein mukava tavata teidät kaikki, koko perhe. Tervetuloa vaan toistekin. Kerro terveisiä Johtokunnalle ja Vanhalle Rouvalle.

Vierailustanne kiittäen
Pirjo-täti ja Keimo-setä

emo kirjoitti...

Kaikille meille sattuu vahinkoja, joillakin näkyviä jälkiä jättäviä, joillakin vähemmän näkyviä. Jotta älä latte murhetta kanna, häntä pystyyn vaan!