Kameraunelmia

Nyt kun olen vihdoinkin saanut Ottilia Visions -valokuvagallerian valmiiksi, pitäisi olla tyytyväinen. Pitäisi osata taputtaa itseään selkään ja kehua: hyvän gallerian tein. Nyt voin hetken olla rauhassa, onnitella itseäni syksyn suururakasta.

Mutta eihän se näin lainkaan mene! Päinvastoin. Mieltä on viíme päivät kummasti haastanut entistä parempien kuvien otto, olen itseltäni kysynyt: miten se onnistuu, mitä siihen tarvitaan? Ja sen myötä on mieleen tullut kova mieliteko, entistä paremman objektiivin hankinta. Pientä zoomia olisi tarvis, parempaa valovoimaa, parempi optinen piirtokin olisi poikaa.

Kai se näin menee, kunnianhimo vain kasvaa, haluaa ottaa vielä ja vielä ja vieläkin parempia kuvia! Tai sitten se kuuluisa laitehulluus on iskemässä minuunkin. Se kun lienee valokuvaajien yksi ammattitaudeista.

Pari päivää on mennyt tutkiessa hintatietoja ja tuoteselosteita mitä erilaisimmista objektiiveista, jotka olisivat yhteensopivia Canon 1000D-kamerani kanssa.

Olen jo - lähes - päätynyt Sigman yleisobjektiiviin, sellaiseen vähän joka paikan teleobjektiiviin:

SIGMA 18-200/3.5-6.3 DC OS.

Ja heti kun olin ostopäätöksen - lähes - tehnyt, iski epäilys, onko tämä hyvä sittenkään. Kamerafoorumeilla näitä jokapaikan polttovälin objektiiveja halveksitaan huonon valovoimansa vuoksi. Suttuobjektiiveistakin puhutaan.

Mutta ko. Sigma olisi hintaluokassaan sellainen että voisin sen jopa hankkia. Vain hieman kakistellen.

Voi näitä elämän vaikeita valintoja. Voih, huoh.

Niin paljon objektiiveja, niin vähän rahaa.

Mrrrrrrrr.