Odotukseni eivät ole mitenkään kauhean korkealla, lähiseudut kun ovat koko lailla karuja.
Mutta miten käykään. Hieraisen silmiäni, kun en ole uskoa näkemääni. Kaikki ne kadut, jotka eilisiltana olivat vain pyöritelleet roskia, ovat markkinakojujen täyttämiä. Kirkkaita markkinatelttoja ja tarjolla mitä ikinä ihminen saattaa toivoa tai haluta. On euron kenkiä, kahden euron kenkiä, viiden euron kenkiä. On koruja ja riepuja ja rääsyjä. Ja on ruokaa! Juustoja, makkaroita, kaloja, mustekaloja, paprikoita, tomaatteja, sitruunoita, oliiveja...
Kierrän markkinoita suorastaan häkeltyneenä kaikesta värikylläisyydestä. Olen taas liikkeellä niin aikaisessa, että osa myyjistä on vasta saapumassa paikalle. Puikkelehdin ihmisivilinässä, väistelen suuria kärryjä, joilla myyjät tuovat tuotteitaan torille, ja kuvaan, kuvaan, kuvaan.
Laa-laa, laulaa kamerani, ja hyvä että en itsekin tee niin! Olipa hieno aamuylläri! Markkinat! Ne vasta ovat jotain!
Ja pidemmittä puheitta kuvien pariin:
Tonnikalaa joka on jotain ihan muuta kuin purkissa
Huikeaa! Eikö vain?! Tältä torilta olisi saanut likimain mitä tahansa ihminen voi haluta itselleen. Minun ostokseni olivat vaatimattomat: nippu sukkia, yksi sormus (euron) ja yksi rannekoru, jossa pyhimysten kuvia (euron).
Markkinat ovat hurmaavat, mutta minä olin tarkka ajasta. Kello yhdeksän palasin asunnollemme ja liityin Seijan ja Riston seuraan aamiaispöytään.
Ja nyt me näemme vihdoinkin Etnan ihan omalta kattoterassiltamme:
Seija ja Risto aamiaissärpimellä kattoterassillamme
Ja siellä se on: ETNA, tulivuori, josta Sisilia on kuuluisa
Pakkaamme laukkumme ja lähdemme eteenpäin. Olemme keskustelleet edellisiltana ja tulleet siihen tulokseen että olemme kaikki väsyneitä vaihtamaan kortteeria joka päivä. Olemme nähneet paljon, ja tajuamme, että ihan kaikkea emme ehdikään nähdä tällä reissulla. Minua kiehtova Syracusa jää väliin. Seuraavaksi suuntaamme lähelle Palermoa, Cefalùn turismikohteeseen, jonka sanotaan olevan kaunis. Olemme varanneet huoneiston kahdeksi yöksi ja päättäneet viettää loppuloman vain vetelehtien.
Vaan miten päästä Cefalùun!? Se muodostuu ongelmaksi. Busseja ei kulje Cataniasta sinne ensimmäistäkään. On mentävä jälleen Palermon kautta. Minä en halua kulkea lähtöruudun kautta vaan ehdotan junaa, joka kulkee Sisilian itärannikkoa pitkin ja kurvaa Cefalùun Messinan kautta. (Kimmo lähettelee tekstarilla aikatauluja). Mutta Risto ja Seija ovat bussin kannalla. Alkaa siis The Amazing Race -kisa.
Ryhmä Rummukainen hyppää bussiin, Ryhmä Linkama (minä ja Kimmo tekstareiden päässä) lähtee liikkeelle junalla Messinan kautta. Viimeinen Cefalùssa pistouvaa voittajalle viinit!
Kisa alkakoon!
Paras mies ja/tai nainen voittakoon!
Itsevarma tuuletus on keskeinen osa The Amazing Race -kisaa
Kuinka kävi, sen saatte kuulla seuraavassa kirjoituksessa. Minä lähden nyt Catanian rautatieasemalle!
