Tällaisena päivänä ei voi jäädä kotiin kutemaan - eritoten kun meillä on lyhyt tauko asiakkaista ennen huomista. Lähdimme siis reissuun, tarkemmin sanottuna minun lempipaikkaani: Taevaskodalle.
Olen kirjoittanut tänne blogiin Taevaskodasta monen monta kertaa. Jos laittaa blogin hakukenttään nimen, löytyy sillä useampikin juttu tästä ihmeellisestä luontokohteesta, joka jaksaa minua kerta toisensa jälkeen ihastuttaa, kaikkina vuodenaikoina.
Niille, jotka eivät jaksa peruuttaa blogia taaksepäin, kerrottakoon lyhyesti, että Taevaskoda (suomeksi taivaan maja) on laaja luonnonkaunis alue lähellä Põlvan kaupunkia. Sen erikoislaatu on hiekkakivitörmät, jotka hehkuvat kellan ja punaisen eri sävyissä. Yhtä lailla Taevaskodan upeus perustuu koskemattomaan luontoon, valtaviin puihin, jotka ylettyvät taivaan kannelle asti.
Olen tavan takaa vienyt Taevaskodalle ystäviäni ja joskus myös asiakkaitamme, ja kaikki ovat olleet näkemästään otettuja. Riippumatta vuodenajoista.
Keväällä ja kesällä Ahja-joen ympäristössä ja Taevaskodalla on rehevän luonnon ohella myös runsaasti eläimiä, pieniä ja suuria. Muurahaiset rakentelevat valtavia pesiä, ilman täyttää lintujen jatkuva sirkutus. Kuningaskalastaja ei ole harvinainen näky Taevaskodalla. Ja jokirannan törmäpääskyt leikkaavat ilmaa nopein siivenvedoin.
Talvella Taevaskoda on hiljaisempi, mutta kauneudessaan yhä ja yhtä lailla upea kuin keväällä, kesällä tai syksyllä. Ahja-joki jaksaa puskea talven läpi, vaikka välillä kapeana. Siitäkin huolimatta, että viimeiset viikot on Taevaskodallakin ollut kovat pakkaslukemat.
Tästä alkaa siis kuvakertomus tämän päivän reissusta ihanalle Taevaskodalle.
Kuten aina, reissu alkaa padolta, jonka vierestä varsinainen luontopolku alkaa. Pato ja sen yhteydessä oleva voimalaitos rakennettiin vuonna 1952. Välillä voimalaitos oli käyttämättä, mutta se korjattiin vuonna 1991. Laitos tuottaa sähköä 1 gigawattitunnin vuodessa.
Minulle vanha pato merkitsee enemmänkin kuvauskohdetta. Vaikka putous ei ole suuri, se on omalla tavallaan uskomattoman pittoreski. Ja eritoten näin talvella:
Latte ja Kimmo ihmettelevät padon putousta vanhalta sillalta.
Yksityiskohtaa padolta.
Jäämuodostelmia kuin Kapteeni Nemon merihirviöt
Varsinainen luontoreitti alkaa padolta ja lähtee kiertämään Ahja-joen sivustaa joen alajuoksulle. Välillä polku kulkee metsän keskellä, välillä se poikkeaa joelle kunnes tullaan Emalättelle, eli yhdelle Ahja-joen alkulähteelle (tarkkaan käännettynä Äiti-lähteelle). Lähteen veden sanotaan olevan parantavaa. Tänäänkin lähteellä kävi seurue nuoria täyttämässä mukaansa tuoman vesikanisterin lähteen vedellä.
Emalätte virtaa Ahja-jokeen.
Emalätteltä voi valita kulkureittinsä joko myötä- tai vastapäivään. Molemmat reitit seuraavat Ahja-jokea ja tuovat lopulta kulkijan Suurelle Taevaskodalle.
Punakeltaiset kalliontörmät reunustavat jokea koko matkan Suurelle Taevaskodalle.
Sorsa ui hyisessä Ahja-joessa, tähti nokassaan.
Aurinko peilailee itseään jääriitteen ja kylmän Ahja-joen pinnalta
Matka jatkuu ja Suuri Taevaskoda häämöttää edessä. Sinne vie silta niille, jotka ovat valinneet Emalätteltä ns. yläreitin, joka kulkee Ahja-joen ylätörmällä:
Suuri Taevaskoda on 24 metriä korkea suuri luonnonmukaisesti syntynyt 200 metriä leveä kallioleikkaus, joka kiertää kaarevasti Ahja-joen reunamaa seuraten.
Latte riemastuu näkymistä ja purkaa ihastustaan heittämällä kärrynpyöriä vaakatasossa.
Hiekkakivitörmien päällä oleva multakerros on ohut. Silti puut yrittävät löytää elintilaa rotkon reunalla. Aina ei käy hyvin, ja rotkon yli kiepahtaneet kuuset ovat tuttu näky Taevaskodalla.
Törmäpääskyille pehmeä hiekkakivi on ihanteellinen paikka kaivaa pesiä.
Myös ihminen on nähnyt asiakseen jättää hiekkakivitörmiin omat puumerkkinsä. Tässä merkintöjä vanhimmasta päästä.
Tällainen oli siis reissumme tänään Taevaskodalle. Aurinko paistoi ja elo oli herttainen. Minä kuvasin, Kimmo ja Latte riemuitsivat omalla tavallaan, Latte eritoten.
5 kommenttia:
Oi, miten kaunista! Ja upeana, aurinkoisena päivänä retki taatusti "maistui" hyvältä!
Nämä kauniit näkymät voi kokea myös kanoottiretkellä, joita Ahjalla järjestetään koko kevään, kesän ja syksyn mittaan. Ahja on sopiva juuri sellaiselle kanoottiretkeilijälle, joka halua edetä hitaasti ja nauttia luonnosta. Jos kaipaa enemmän extreemiä, kannattaa suunnata Võhandulle.
Mutta kanoottiin ei tosiaan kannata ottaa kameraa mukaan, vaan näkymät pitää tallentaa omaan muistiin :)
Hienoja maisemia. Avaavat ihan uuden puolen Virosta. Peikko kiittää.
Mahtavia kuvia, kuten aina kun Tiina on asialla!
Joku kerta haluan ihan itsekin omin silmin käydä tutustumassa Taevaskodaan. Se näyttää kuvissasi niin uljaalta ja kiehtovalta paikalta. Viimeksi ajattelin aivan samoin katsellessasi ottamiasi Taevaskodan kuvia.
Tuo Kerstenin ajatus melomisesta Ahjalla voisi olla myös melkoinen kokemus.
Lähetä kommentti