Kukka mustavalkoisena ei ole kukka. Se on enemmänkin vain tutkielma muodosta. Mustavalkoisessa kuvassa ei ole kukan tuoksua, ei sen hehkua. Ei sen elämänvoimaa, joka korostuu vihreän eri sävyissä, terälehtien hehkussa, oli sitten kyse tulipunaruususta tai haikean ujosta akileijasta.
Haaste antoi minulle kuitenkin syyn lähettää Mies kukkakauppaan. Tehtävänä ostaa sieltä yksi kukka. Mies tuli kotiin melko aneemisen krysanteemin oksan kanssa.
Huomenna kuvaan krysanteemin ja liitän kuvan tänne.
Tänään laitan oheen muutamaisen kuvan mustavalkoisista kukista, napattuna kuvien arkistoista. Jotka mielessäni vääjäämättä muistuttavat hautajaiskukkia. Ehkä olen vain mielikuvitukseltani rajoittunut.
Siis tässä, paremman puutteessa:
Pörrinkäinen omenapuun kukissa
Haloo!!!? Täältä puhutaan! Kuuleko kukaan?
Tillipionin mutantti, lieneekö jonkinmoinen kartanopioni, kuvassa mustana kuin musta tulppaani A. Dumas'n kirjasta.
Orkidea on muodoltaan klassisen puhdas ja siksi ehkä sopii tähän kuvatehtävään.
Huomenna lisää, kunhan pääsen luonnonvalossa tutkimaan Linkaman tuomaa (anteeksi vaan Kimmo, tylsää) krysanteeminoksaa. (Kimmon kunniaksi sanottakoon, että hän valitsi krysanteemin sen terälehtien sävykkyyden vuoksi tietäen kukan tulevan tehtävän.)
Ei muuta. Huomiseen.
--
Muita mustavalkokukkia voi katsella tästä: Mustavalkomaanantai - kukka
15 kommenttia:
Krysanteemin puolustus
"Aneeminen krysanteeminoksa"? No, kun jo tehtävänannossa kiellettiin ruusut ja 90 % Otepään kukkakaupan tarjonnasta on ruusuja, mitä teet?
Ostat tulppaanin? T-y-l-s-ä-ä. Vaikka tulppaanit sinänsä kuuluvat lempikukkiini, mitä niistä saa mustavalkoisina?
Ostat neilikan? Paikallinen tarjonta käsittää yhtä lajia, jonkin mystisen miniversion, ja mitä muuta neilikassa on kuvaamisen arvoista kuin kukka? Etenkään mininä?
Krysanteemi sen sijaan sopi toimeksiantoon mainiosti. Kukka kuvauksellinen (ja väri valittu mustavalkokuvaukseen mahdollisimman sopivaksi, ettei kontrasti aiheuttaisi ongelmia), lehdissä sentään jotain muotoa ja kokoa, ja samaan hintaan yhdessä oksassa monta kukkaa. Puhumattakaan kukkien värityksestä (mutta tästä en kerro enempää, rouva varmaan kehittää mustavalkokuvaan jonkin jännän efektin).
No höpsis, kyllä vaan tuossa sun keskimmäisessä akileija kuvassa on herkkyyttä, eikä ole lainkaan hautajaiskukka. Tosi on että mustavalkokuvassa riippuu alkuperäisestä värisävystä saako siihen väriä ja tuoksua esille.
Uiii, kukanostajamimoosa hirmustui. Tässä rauhottava PAI. Noin.
Tylsä krysanteemi sopii huomenna vallan mahdottoman hienosti kuvauskohteeksi, ja lupaan, tämän kukanostajan riemuksi, kuvata siitä varsinaisen spektaakkelin, jos taito ja Luoja suo.
Ja ihana kukanostajamimoosa on aivan oikeassa siinä, että tulppaani olisi ollut T-Y-L-S-Ä ja neilikka, totta vieköön, latteaakin latteampi.
Siis julkisesti, näin kukkaiskielellä, moiskautan pusun kukanostsajamimoosan otsaan ja lupaan palata aiheeseen huomenna.
No niin, arvasinhan minä. "Lupaan - - kuvata siitä varsinaisen spektaakkelin".
Huomiseen.
Tässä tulee mustavalokuvakukkien puolustus.
Täsmälleen samoin ajattelin kuin sinäkin, Tiina, mutta kun nyt katson mustavalkokuviasi niin ne ovat kauniita. Niissä on kukkien jokainen osio selvästi näkyvissä, kauniisti ja herkästi. Mitään ei ole liikaa, väri ei peitä kukan olemusta.
Kiitos, että laitoit kuvat.
Kiitos Helinä Hukka ja Arleena. Teidän kommenttienne jälkeen rohkenen lisätä näiden aiemmin otettujen kuvien joukkoon vielä yhden orkideakuvan.
--
Joskin yhä olen sitä mieltä, että kukka on kuin veri joka suonissamme sykkii, täynnä elinvoimaa, kuumana ja lämpimänä. Väriä ja hehkua täynnä.
Nämähän on ihania kaikki! Ennenkin kukkakuviasi, jopa ihania kuivuneita sellaisia, nähneenä, odottelen innolla huomista!
Diggaan erityisesti tokasta. Olenkin vähän makrohullua sorttia...
Kyllä mustavalkokukkakuvissakin (oho, onpas pitkä sana!)on jotain mielekästä. Tosi, etteivät anna vinkkiä tuoksusta ja väriäkin voi vain arvuutella.
Turhaan mielestäni vähättelet mv-kukkiasi. Kauniita ovat.
Toisen kuvan graafisuus ihastuttaa. Minulle tulee mustavalkoisista kukkakuvista mieleen vanhan puutarhakirjat ennen väripainatuksen kulta-aikaa. Mustavalkoinen tarjoaa tilaa mielikuvitukselle, unelmille, kun se ei kerro kaikkea.
Hyviä kaikki. Makrokuvaushaasteista kiinnostuneille löytyy oma haasteblogi:
http://nfmacro.blogspot.com
Orkidea. Paras. Upea kuva.
Aivan mahtavan ihana tuo kakkoskuva, todella upea.
Kauniita ovat kaikki!
Heh, tässä lähti mielikuvitus laukkaamaan ilman mustavalkokuvaa: hirmustuva kukanostajamimoosa :D
Lähetä kommentti