Ja osuvasti ensimmäinen lomanjälkeinen haaste on: ilo.
Tänään ei paljon kannata iloisia kuvia kuvailla - ilma on ainakin aika iloton. Vettä sataa.
Siispä, tavoistani poiketen, valitsen kuvan vanhoista arkistoistani, tältä kesältä kuitenkin. Ja kuvakin taitaa olla kerran jo blogissa esitelty, mutta on siinä elämäniloa sen verta, että ansaitsee mielestäni tulla esitetyksi toisenkin kerran.
Tässä meidän karvapojan iloitsemista:
Vaatii suhteellisen vahvaa asennetta, suoranaista räjähtävää iloa, vastustaa maan vetovoimaa ja lähteä lentoon! Tehkää perässä!
13 kommenttia:
Älähän minun takia ****itke***säännöt osataan kyllä.
Ilo on molemminpuolista.
Hyvä niin. Kun niitäkin on, jotka eivät ajattele, ja sitten saattaa olla tiedossa turhia ikävyyksiä.
(Ja nämä kommentit siis liittyivät minun kommenttiini peräkammarin kuvasta, joka esitti tunnistettavaa ihmistä. Löytyy varmasti kun klikkaa nimimerkkiä.)
Sori, en tietenkään millään pahalla kommentoinnut.
Iloa päivääsi.
Tässä sitä on, iloa! Kyllä kannatti uudelleen julkaista.
Tässä ilo antaa voimaakin!
(Se minun Rõõm-kivi on nyt isompana blogissani. Jännä harha siinä kuvassa kyllä on... Kiva kun hoksautit)
Elämäniloa isosti.
Hih,ihana kuva!
Veteen on mukava hypätä kuumana päivänä
Ei koiranilma, vaan koiran iloa.
Niin minä kuin kuvan sankari kiittävät kommenteista. Ilo on eläimellä myötäsyntyistä, ihminen kokee aina itsensä jotenkin noloksi iloitessaan ihan huvin vuoksi. Oppikaamme siis eläimeltä tämä(kin) luontainen taito!
....taatusti teeskentelemätöntä riehakasta iloa.
Repäisevä ilmalento.
Mahtava lentoonlähtö, vau. Ilo katsellakin :D
On kyllä iloa tässä. Muistan sen edellisestä postauksesta jo - eli hyvä kuva.
Lähetä kommentti