Eilen oli aamulla -26c ja kuitenkin ilma lauhtui päivän mittaan -14c asteeseen. Aurinko lämmittää jo ihanasti ja kun ilma oli eilen, kuten tänä aamuna, tyyni niin kova pakkanen ei oikeastaan haittaa.
Ottiliassa on tällä hetkellä asiakkaina tuttuja vieraita ensimmäiseltä toimintavuodeltamme, kaksi topakkaa hiihtäjänaista, jotka eivät anna pakkasten häiritä harrastustaan. Eilen hiihtivät ensin Kekkosen ladun, joka on 15 km pitkä kaunis lenkki Käärikun maisemisssa, ja sitten jatkoivat vielä Tehvandin hiihtostadionilta alkavalle Tarton maratonin ladulle. Ja sanoivat, ettei pakkanen tuntunut pahalta laisinkaan. Jos pysähtyi ja hanskat otti kädestä niin pakkanen tietenkin nipisteli sormia, mutta kun liikkeessä pysyi, ei pakkanen oikeastaan haitannut.
Minä tunsin pakkasen voiman eilen hyppyritornin näköalatasanteelta, korkealla tuulee tietenkin aina kovemmin, mutta muuten ei pakkanen ole minuakaan estänyt liikkumasta ulkona. Ehkä kyse onkin siitä, että rantojen eläjänä eli asuttuani oikeastaan koko ikäni kaupungeissa, jotka sijaitsevat meren rannalla, olen tottunut kylmään mereltä puhaltavaan kosteaan ja kaiken hyydyttävään tuuleen. Tämä sisämaan pakkanen on siihen verrattuna suorastaan miellyttävä.
Kun saisin vielä tuon Linkaman houkuteltua mukaani, niin uskoisin, että tänään olisi taas aivan mahtava valokuvausilma! Aurinko jo pilkistelee ja värjää Kalda-kadun talojen katot vaaleanpunaisiksi. Ottilia Visions -valokuvagalleria suorastaan odottaa päivitystä uusilla raikkailla talvikuvilla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti