En tiedä olenko talvi-ihminen vai kesä-ihminen vai mikä?! Kesällä olen sitä mieltä että tämä se on autuutta. Syksyllä rapistella reippailen kuivuvien lehtien keskellä nauttien ruskan väreistä ja totean, että tämä se vasta onkin elämää.
Ehkä olenkin vain nautiskelija - ilmojen, värien, hajujen, maisemien nautiskelija. Eli sukellan siihen hetkeen ja siihen tilanteeseen joka käsillä on ja yritän siitä nauttia kaikin rinnoin.
Tänään se ei todellakaan ollut vaikeaa. Täytyy sanoa, että Otepää jaksaa aina vaan tarjota upeita hetkiä ja upeita maisemia. Niin matkailijoille, kuin kaltaisillemme kantapeikoille.
Yöllä pakkanen kipusi -26 asteeseen, hyrr. Onneksi Villa Ottilia ei pakkasista pelästy ja lämpöä riitti niin meille kuin asiakkaille.
Aamupäivällä alkoi aurinko porottaa ja ilma lauhtua aina -14 C asteeseen.
Koska nyt eletään postikorttimaisemissa lähdettiin niitä kokemaan.
Ensimmäisenä kohteena oli Otepään 90 metrin hyppytorni, jonka yläkerroksissa on Viron korkein näköalatorni:
Ja hienot maisemathan näköalatornista oli. Lohenvärinen talo on Otepään kunnantalo:
Maisemaa toiseen suuntaan, tämä näkymä on Kanepiin vievälle tielle:
Kirkko ja linnavuori, mistä Otepää on saanut alkunsa, näkyvät mainiosti hyppyritornin tasanteelle:
Ja mistäpä Otepää tunnetaankaan kuin hiihtomaisemistaan, niitäkin aukeaa tornista kaikkialle:
Aikani tornissa valokuvattuani alkoi jo pakkanen hieman puristella näppejä ja siirryin taas maan pinnalle. Lähdettiin koko perhe eteenpäin, seuraavana oli vuorossa lumileikkejä Kaarna-järvellä, Vana-Otepäällä.
Ja Eräs nautti!
Aikansa riehuttuaan oli Batdog, tuo koiramaailman sankari, tämän näköinen - etteikö olisi jälleen mennyt vähän överiksi tuo kiihtyminen:
Tärkeintä kuitenkin lienee, että kaikilla oli tasapuolisesti hauskaa näissä mahtavissa keleissä!
Kaarna-järveltä jatkoimme matkaa eteenpäin pitkin Vana-Otepään tietä. Ihmettelimme karjaa, joka ei näyttänyt olevan moksiskaan kovista pakkasista:
Ajaa hurautimme Nõuniin ja kävimme Kirmatsin rannalla, josta löysimme kyltin, jonka arvelimme ilahduttavan Margitia ja Pasia, kahta vierastamme, jotka eilen lähtivät ajamaan Otepäältä kohti Roomaa. Terveisiä vaan Otepäältä, jos satutte blogiin kurkistamaan. Huomaatte, hengessä ollaan mukana!
Viimein pysähdys oli Päidlan luonnonsuojelualueella, joka on osa Otepään suurta luonnonpuistoa. Minä tarvoin järvellä ja huokailin onnesta: miten aurinko voi tehdä pienestäkin asiasta niin suuren ja kauniin! Vaikka vain lumikiteestä:
Ja lopuksi, viimeisenä kuvana hieman kauempaa samoja kiteitä:
Kauniit ovat siis Otepään maisemat ihanassa auringonpaisteessa, riippumatta perspektiivistä. Tässä kuvasarjassa olen edennyt korkealta aina vain matalammalle ja aina vain lähemmäksi kuvattavaa.
Toivokaamme että tätä ihanuutta, talvea ja aurinkoa jatkuu pitkään!
Ja, koska yrittäjän täytyy yrittää, laitan loppuun vielä sähköpostiosoitteen, josta saatte nopeasti tietoa siitä onko Villa Ottiliassa tilaa: reservation@villaottilia.ee
Toivon ettei blogini vakiolukijoita ärsytä nämä pienet mainokset -- olen vain oppinut että kuka sen kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse. Ja eipä niitä asiakkaita tule, jos ei hieman paikkaa mainosta.
1 kommentti:
Upeita maisemia ja se lumikide suuremmoksena oli tosi mahtava!!
Lähetä kommentti