Ja kun napsautatte alhaalta tunnisteesta eli tagista: Latten blogi saatte kaikki Latten aiemmat kirjoitukset käänteisessä aikajärjestyksessä.
Ja taas tunnisteesta Latte klikkaamalla tulee esille isompi joukko kirjoituksia joissa herra on pääosassa, mutta jotka minä olen kirjoittanut.
Täytyy jossain vaiheessa laittaa nämä tagiasiat kuntoon, nyt tagini ovat olleet sellaista huitelua, joilla ei ole selkeää kategorisointia. Tagien putsaus on minulle yhtä miellyttävä ja haasteellinen tehtävä kuin alkaisi etsiä sukkakaapista samanparisia sukkia.
Alla joka tapauksessa kirjoitus Arkistojen Uumenista:
05.03.2007
Hojo hojo,
ilta laskeutuu Otepäälle ja tavallaan tekisi mieli jo kellahtaa nurin, mutta toisaalta on käynyt, kuten niin usein käy, yht'äkkiä ei yhtään tee mieli nukkua, vaan tekee mieli riehua. Kumma juttu. Mitä enemmän väsyttää, sitä enemmän tekee mieli riehua, tehdä tuhmuuksia ja kiehnata kaikkien jaloissa ja kaikkien tiellä.
Äippä sanoi, että ehkä parasta jos vaikka purkaisin ylimääräisen energiani vaikkapa kirjeeseen. Teen siis niin. Vaikkei siitä suurta haastetta minulle olekaan. Kunhan heittäydyn Äipän jalkoihin ja kuuntelen kun Äippä naputtaa konetta, minun saneluni mukaan.
Siis tähän päivään. Joka sivumennen sanottuna valkeni ihanan aurinkoisena. Lumi kimmelsi niin että silmissä teki kipeää, aurinko paistoi, linnut sirittivät ja Johtokunta oli hyvällä tuulella. Lähdettiin siis varsin hyvissä tunnelmissa metsään. Siitä kuvia.
Metsälenkithän on oikeasti tosi kivoja, mutta minulla menee välistä vähän överiksi vapaamuotoinen touhuilu. Eritoten koen lumessa kirmatessani suurta mielihyvää kutsuessani Isoa Koiraa leikkiin. Ehkä tekniikkani vaatii hiomista. Rynnistys ja riehunta aiheuttaa vain toraa ja valkeiden hampaiden esittelyä Vanhalta Rouvalta. Ja sitten saan turpiini. Äiskä on sanonutkin ettei noin naista isketä.
Taivalsimme siis hohtavilla lenkkipoluilla jokainen omalla tyylillään: minä riehuin, Iso Koira irivisteli, Johtokunta puuskutti perässä ja välillä moitti minua – Latte, ei saa kiusata Ronjaa! Latte, ei saa hypätä Ronjan selkään! Latte, EI saa syödä peuranpapanoita!!!!
Ihan kiva normaali metsälenkki.
Sitten pakattiin auto. Iso Koira meni takapenkille, minä takapaksiin omaan häkkiin. Johtokunta etupenkille. Ja sitten lähdettiin Tarttoon. Johtokunta halusi ostaa tänään sängyn, ja paljon muutakin niillä oli Tartossa tehtävänään.
Ensimmäinen pysähdys oli jännin: koirakauppa, jonne minut vietiin. Jännitti ihan kipeästi. Niin, että laitoin jarrut päälle pihalla, enkä meinannut sisään mennä, vaikka Koirakaupan Täti heilutteli nenäni edessä makupaloja. Pelotti.
Lopulta kuitenkin puodin tuoksut voittivat pelkoni, ja kyllä kannatti mennä sisään! Tätihän oli hurjan kiva! Sain siis posket pullolleni lohikröpsuja eli kuivattuja kalanpaloja. Ja sain leikkiä kivalla vinkuvalla pallolla. Koirakaupan Täti tutkaili minua, hampaitani ja turkkiani ja kehui minua kovasti. Minä kuuntelin pää kallellani - sen jälkeen kun olin ymmärtänyt lopettaa pelkäämisen.
Tämän verran ymmärsin puheesta: Johtokunta oli huolissaan siitä, että olen käynyt viime aikoina kovin araksi. Myös Koirakaupan Täti, jonka olen tavannut jo useamman kerran, nyt kun asiaa tarkemmin muistelen, huomasi, että käytökseni oli muuttunut edellisestä kerrasta merkittävästi. Puhuivat siitä, että suuri pelokas koira voi olla arvaamaton. Mutta että pelkotilat kuuluvat toisaalta kasvuun – voi, olla että joku hotellin asiakas on minua pelästyttänyt, mutta voi olla että olen vain siinä iässä, jossa kaikki asiat tuntuvat kovin pelottavilta. Aikansa minun kanssani leikittyäni Koirakaupan Täti sanoi, että minusta tulee varmasti hyvä ja luottavainen koira. Kuulemma mitään väärää ei luonteessani tai käytöksessäni näy. Vain arkuutta. Joka luultavimmin menee ohi.
Koirakaupasta ostettiin minulle iso säkki ruokaa. Ja sitten sain omat turvavyöt. Ihan samanlaiset, mutta kirkkaamman väriset kuin mitä Isolla Koiralla. Ehkä jonain päivänä voimme istua Ison Koiran kanssa molemmat takapenkillä turvavöissä. Se olisi kivaa. Ainakin minusta. Johtokunta epäilee, ettei Iso Koira ole asiasta yhtä ihastunut. Mutta tavaratilaa, missä nykyisin matkustan häkissäni tarvitaan kuulemma jossain vaiheessa myös tavaroille. Jos vaikka matkustamme Suomeen. Missä se sitten onkaan, ja mitä se sitten tarkoittaakaan.
Tämä kuva on otettu tänä vuonna, ja kuten huomaatte, olen sittemmin siirtynyt Ronjan kanssa matkustamaan turvavöissä takapenkillä. Asia josta osasin vasta unelmoida tätä juttua aikanani kirjoittaessani
Sieltä ruokakaupasta lähdimme sitten ostamaan sänkyä Johtokunnalle. Eikä me koirat mitään ostettu. Istua nökötettiin autossa kun Johtokunta ravasi erilaisissa huonekalukaupoissa. Oli aika tylsää.
Mutta sitten mentiin puistoon, ja jees, se oli kivaa. Enkä oikeasti pelännyt paljon yhtään ollenkaan. Ihan vähän vain. Häntä suurimman osan aikaa pystyssä tohotin eteenpäin. Puistot ovat jänniä. Ihan erilaisia kuin metsät. Puistoissa tuoksuu niin monen koiran tuoksut. Ja se vasta kivaa onkin. Varmuuden vuoksi, vaikken oikeasti yhtään paljon ollenkaan pelännytkään, kuljin aika lailla Ison Koiran kyljessä. Kun se on tosi rohkea eikä pelkää oikeasti mitään.
Lopuksi Johtokunta meni vielä johonkin kauppaan ja Äippä tuli kaupasta kantaen isoa kassia. Ja hymyili kovasti. Äippä oli ostanut itselleen uudet nahkasaappaat. Tai itse asiassa kahdet. Että voi iso ihminen pienestä asiasta ilahtua.
Hyvä niin. Koska kotiin tullessa Iso Ä huomasi että olin ennen lähtöämme järsinyt yhdet Äipän nahkakengät aika säleiksi... Miten siinä taas pääsikin niin käymään. Kun olivat kengät niin sopivasti hollilla.....
Että tällainen päivä minulla. Metsää, autoilua, koirakauppaa ja puistopromenaadia. Ei hullumpi saalis yhdelle päivälle. Mitenkäs on sinulla päivä mennyt? Olisi kiva kuulla vastavuoroisia kuulumisia, ihan oikeasti!
toivoo
Latte
PS. Melkein unohdin kertoa. Minulle varattiin paikka pentukoulusta Tartossa. Aloitan parin viikon kuluttua Iskän kanssa opinnot. Jännääääää!!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti