tiistai 26. tammikuuta 2010

Võrtsjärven hyinen kuvausreissu

Kuten eilen kerroin teimme hyisen retken Võrtsjärven maisemiin, hieman dramaattisin seurauksin. Tai ainakin kääntein.

Nyt jälkikäteen sitä miettii, että oliko ylipäätänsä järkevää lähteä liikkeelle noin kylmään ilmaan. Me kun emme kuitenkaan ole mitään eskimoita synnyltämme saati kokemuksiltamme. Mitä jos auto olisi hajonnut sinne vihoviimeiseen Kivilõppeen, missä ei ollut ketään eikä mitään? - Paitsi se hankeen hyytynyt maajussi, jota Kimmo lähti pelastamaan, unohtaen minut järven jäälle palelemaan.

No, jo riittää pakkasseikkailun puiminen. Ja on kuvien vuoro. Sillä kuvaamaanhan minä lähdin, ja kyllähän minä hienoja kuvia sainkin.

Lähdimme siis varhain aamulla liikkeelle ja jätimme nopeasti Otepään hihtomaisemat taaksemme:



Pukan tiellä ajellessamme aurinko paistoi kirkkaan siniseltä taivaalta, valon määrä oli suorastaan huikea:



Lumi muovaili taideteoksia puiden oksille. Tämäkin on kuin pieni pallukoita syöksevä suihkulähde:



Ensimmäinen varsinainen matkakohteemme oli Vooremägi, joka sijaitsee Võrtsjärven eteläpohjukassa. Vooremäellä on aikanaan ollut linnake, nyt jäljellä on vain suuri mäki josta aukeaa hienot näkymät järvelle:




Minä lähdin talsimaan järven jäälle, Kimmo tyytyi pieneen kävelylenkkiin Latten kanssa ja jäi sitten odottelemaan minua autoon. Kylmää oli, mutta kaunista:




Vooremäeltä jatkamme matkaa ja löydämme kartalta pienen paikan nimeltä Kivilõppe. Päätämme lähteä sinne. Jo pelkästään sen vuoksi että nimi kuullostaa jännältä. Kivien loppu.

Matkalla pysähdymme Suislepassa ja ihmettelemme sen kartanoa ja vanhaa myllyä.



Jatkamme matkaa Suislepasta kohti Kivilõppeä ja eksymme. Se ei haittaa, sillä maisemat ovat silmää hivelevän upeita:






Ihmisiä ei näy missään. Talojakin on hyvin harvakseltaan, eikä savupiipuista nouse savua. Tuntuu että olemme tulleet maailman loppuun, jossa ei ole ketään muuta kuin me:






Lopulta saavumme perille ja minä lähden yksin rannalle kuvaamaan tunnetuin seurauksin:




Kun lopulta olin päässyt takaisin autoon ja kun väärinkäsitys oli selvitetty, olin kuitenkin sitä paljon tuohtunut, että halusin lähteä vain kotiin. Kimmo yritti kuitenkin viritellä matkatunnelmia, ja ehdotti että ajamme Valmaan, Võrtsjärven pohjoiskärkeen ja kierrämme järven myötäpäivää.

Näin tapahtuu. Nyt olen aika haluton poistumaan autosta, mutta sitten aukeaa taas tällaisia peltomaisemia, ja enhän minä malta olla niitä kuvaamatta:



Viimeinen pysähdys on Jõesuun lintutornissa, jonne kapuan. Olen yhä kylmissäni, mutta jos näkymät ovat tällaiset, kylmyys on sittenkin sivuseikka:




Että tällainen kuvauskeikka. Nyt on nuha ja yskä. Mutta onpahan myös tukku valokuvia muistoksi.

Yllä niitä onkin jo aikamoinen otos. Jos joku haluaa kuitenkin katsoa kuvia enemmän, niin olen tehnyt niistä tällaisen kansion: Võrtsjärven maisemia.

Tervetuloa tutustumaan huuruisiin maisemiin kodin lämmöstä.

8 kommenttia:

Mollamari kirjoitti...

On teillä ollut kylmä reissu, huhhuh! Mutta nuo viimeiset kuvat ovat ihan järisyttävän ihanat! Ihmeellinen utuinen hyinen ja mystinen tunnelma, ihan sielusta riipaisee.

sanaton kirjoitti...

Palelin jo eilen lukiessani kirjoitustasi hyytävästä reissusta, mutta nuo kaksi alinta kuvaa ovat mielettömiä!

Tiina Linkama kirjoitti...

Toivottavasti ette nyt ihan tyystin jäädy koneiden äärelle!

Ja kylmää jatkuu ainakin täällä yhä vaan. Nyt -22c ja tuntuu iltaa myöten taas kylmenevän, hyrrr,

Onukoo kirjoitti...

Kuvasaalis on kaikesta huolimatta todella hieno. Hienoa, että saimme vielä näin upean talven. Normi-sellaisen, vanhanajan talven. Tämä kannattaa ikuistaa kuviksi nyt, hinnalla millä hyvänsä, sillä ken tietää milloin näitä kelejä on seuraavan kerran luvassa :)

Anonyymi kirjoitti...

Hui, mitä seikkailuja! Meillä on ollut jopa leudompaa kuin teillä. Tosin -34 asteeseen on kerran laskenut. Ihan järjettömän hienon kuvasaaliin olet saanut! Pitäkää pakkasista huolimatta itsenne terveinä <3

-Heljä-

Marjattah kirjoitti...

Toivottavasti et saanut pahoja paleltumia? Parantukoon yskä pian. Usvakuvat ovat pysähdyttävän hyytäviä. Kävelyllä viimassa muistan kertomuksesi ja käännyn heti kotiin...

karuema kirjoitti...

väga ilusad fotod :)

Margit ja Pasi kirjoitti...

Hei täältä Budapestista. Slovakiassa viivyimme siis pari päivää ja täällä Budan puolella kortteeraamme sunnuntaihin saakka, Paikka on nimeltääm BudaBase ja sijaitsee aivan Tonavan rannan tuntumassa. Paikan tirehtööri, nuori mies puhuu kauniisti ja selvästi englantia ja itse hostel on kodikas, hieman boheemi, ja jollain määrittämättömällä tavalla hyvin viihtyisä.
Pakkaskuviasi katsellessamme totesimme melkein yhteen ääneen, miten kaunis maa Viron onkaan. Oikein tuli ikävä, ja kesäsuunnitelmat matkasta sinne teille päin ainakin jollain kokoonpanolla alkavat saada muotoaan.
Pakkaspoika tuntuu olevan vähän huono kavaljeeri: houkuttelee mukaansa kauniilla "sanoilla" ja kun saa kulkijan houkutelluksi iskee jäänuolillaan kiinni. Siitä tanssista on todellakin leikki kaukana.
(Pasi: Kimmoa ymmärrän oikein hyvin. Joskus Margitinkin matkassa herää muutama miksi-kysymys.)
Kiitos tienviitasta ja toivotuksista.
Margit ja Pasi