Tuli paketti. Synkkäripaketti. Tuli paketti Turusta. Tuli paketti. Postimies toi. Ihana.
Paketti pöydällä. Keltaista ja oranssia papereissaan. Kun sitä koskee, se rapisee.
Houkuttaa. Haluaisin avata paketin.
”Syntymäpäivät eivät ole vielä”, toppuuttelee mies. ”Vasta perjantaina.”
”Mutta me emme tiedä mitä siellä on” totean minä, ja jatkan: ”Jos se pitäisi aukaista heti?”
”Miksi?”
”Jos siellä on jotain pilaantuvaa!”
”Kuten?”
”Kuten lohi! Paketti on litteä ja lattea! Siellä voisi hyvinkin olla lohi!”
”Ja Jaana lähettäisi sinulle Turusta lohen? Kuinka todennäköistä tämä sinusta on?”
”Jos Jaana olisi itse vaikka pyydystänyt lohen Aurajoesta. Se olisi suuri juttu, suuri syntymäpäivälahja! Olen varma, että jos Jaana saisi lohen Aurajoesta, saattaisin sen hyvinkin saada syntymäpäivälahjaksi!”
Rapistan pakettia miehen arvostelevien katseiden alla.
”Ja kuinka todennäköistä on, että Jaana lähettäisi sinulle lohen postin kautta, ja unohtaisi mainita siitä sinulle - kuten viestillä: avaa heti saatuasi?”
”Mutta, jos Jaana vain unohti? Oli innostunut lohesta – ei sitä kaupunkilaistyttö joka päivä nappaa lohta Aurajoesta. Äkkiä pakettiin, kauniit paperit täytyy löytää, ja lohi odottaa – ja sitten vaan unohtuu laittaa oheen lappu, että sisältää lohen, ja avattava nopeasti.”
”Hyvin todennäköistä – eikö sinustakin?” kysyy Linkama ikävä naurahdus äänessään.
Minä katson yhä ihanaa litteää latteaa pakettia, kauniissa kääreissä, joka voisi sisältää lohen, ja yritän vielä:
”Mutta sinä ET VOI tietää, että tässä paketissa ei olisi lohi! Kyllä sitten harmittaisi kun meillä olisi aito Aurajoen aito lohi --- ja se olisi pilaantunut, vaan siksi, että et antanut minun avata pakettia aavistuksen etuajassa. Kyllä Jaana olisi pettynyt, hyvä lohi mennyt ihan haaskoon!”
Hymyilen koko hammaskalustollani. Olen mielestäni onnistunut puolustuksen puheenvuorossa täydellisesti.
Ja sitten.
Linkama tukeutuu apuvoimiin. Kutsuu karvakaverit paikalle. Toinen lyllertää, toinen rynnistää paketille, ja molemmat nuuhkaisevat pakettia kerran ja tuhahtavat: ”PAH”. Toinen lähtee takaisin petiin, toinen suuntaa pihalle etsimään parempia apajia.
Linkama toteaa, tylsä mies: ”Kas niin, palataan paketille sitten perjantaina.”
Siis. En ole malttamaton luonnoltani, en ole, enhän ….sillä eihän sitä OLISI voinut tietää vaikka paketissa olisi ollut Aurajoen lohi! Ja kuinka ikävää olisi jos lohi olisi ehtinyt pilaantua….
Perjantaihin. Minä, aikuinen ihminen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Nyt pidät meitäkin jännityksessä ;-)
Joo, mitäs siitä paketista ilmaantui? Käyhän taas haistamassa... jospa...
Se toinen paketti ei ainakaan hassut lohelta, vai? Vaikka jotkut väittävät vissin sorttisen aidan haisvan kissanpissalta... PAH!
Kiitos vaan Sylvia näin julkisestikin pukseista, jotka ovat tosi nätin väriset.
Jaanan paketti odottaa yhä - minä lähdin Tarttoon että kiusaus ei olisi niin suuri.
Ja kirjoitan tätä siis LÄPPÄRILTÄ! Pieni asia ihmiskunnalle, suuri minulle. Ekaa kertaa olen uuden läppärin kanssa liikenteessä ja naputtelen kahvilassa, kylmä olut vieressäni tätä ja olen niiiiin COOL.
Kiitos vaan vielä kerran rakas Kari tästä upeasta lahjasta! Vähänkö mä tykkään.
Ja heti oli hyötyä tästä - sain kirjoitettua valokuvanäyttelyn näyttelyluettelon valmiiksi edellisessä kuppilassa.
Kuvat sain tänään kaikki kehityksetä. Jiihaa.
Entä jos siellä on ihania TAIMIA - jotka nyt kuivuvat ja kuolevat, kun et avaa... :-/
Onnea Synttärisankarille
Joko se nyt haisee? Jos ei, se voi sittenkin olla krikettimaila - olethan ollut Briteissäkin...
Tai sitten lohenympäristö: halsteri?
Voi kun jännittää! Tuima rutistus synttärisankarille täältä Vantaan
länsirajalta!!!
Ja eikun Valtavan Mahtavat Synttärionnittelut Ihanalle Päivänsankarille 19.6.!! Skål, skål och skål!!
T. Jussi
Lähetä kommentti