Topu Open - Aikuinen on terve kun se leikkii

Minulla on käynyt hyvä mäihä siinä, että minulla on ystävätär, joka muistaa muistuttaa minua siitä, että elämä on elämistä varten. Ei vain puurtamista varten.  Arjen sekaan ja väliin täytyy mahtua myös hassuttelua, hauskuutta ja hyvää tuulta. Kiitos Jaana.

Englantilaiset sanovat saman hieman eri tavoin: All work and no fun, makes Jack a dull boy. Ja tylsä poika, tai kohdallani tyttö on vain... tylsä. Pois se minusta.

Jaana on yhteisten reilun 30 ystävyysvuotemme aikana muistanut minua mitä hulvattomimmilla lahjoilla ja tuliaisilla, jotka kaikki ovat kannustaneet meikää arjesta irtautumiseen. Kun lähdin aikonani Devoniin kuukaudeksi maalaamaan, sain matkaani leijan. Ja leijan kanssa sitten hyppelin pitkin Dartmooren nummia, villiintyen tuulesta ja leijasta ja elämän keveydestä. Kun lähdin Kreikkaan, oli mukanani Jaanalta saatu kompakti vesiväripaketti. Rannalla istuin ja kieli keskellä yritin tavoittaa Välimeren sineä ja kesän kauneutta pieneen skissikirjaani.

Viimeisin Jaanan lahja, tällä kertaa tuliainen Võsulle, oli krokettimailasetti, jonka sain jo viime vuonna. Valitettavasti Võsun pihan kivetys ei ole paras paikka pelata krokettia. Mailasetti jäi odottamaan aikaa parempaa. Se tuli muutama viikko takaperin. Lähdimme Kimmon kanssa Haapsaluun, Villa Vallattomalle, eli Topun kesämökillemme. Krokettimailasetti matkassamme.

Kevät tuli tänä vuonna todella aikaisessa Viroon. Huhtikuussa aurinko paistoi kuin kesällä konsanaan, taivas oli sininen, nurmi viheriöi ja linnut lauloivat. Oli siis juuri oikea aika ottaa esille krokettimailasetti. Ja kun Haapsaluun oli saapunut naapuriin hyvä ystävämme OnuKoo, oli aika pyöräyttää käyntiin kroketin Topu Open. Kolmepäiväinen arvovaltainen ja tiukka kisa Baltian tai ainakin Haapsalun krokettimestaruudesta.

Kukaan meistä ei ollut lajiin sen tarkemmin tutustunut. Niinpä opettelimme säännöt netistä, ja sitten niitä hieman sovelsimme. Säännöt kuin säännöt - kunhan kaikki ovat niiden kanssa kurssissa. Meidän säännöissä kuljettiin tarkkaan suunniteltu rata edeten lyönti per naama. Jos pääsi portista läpi, sai uuden lyönnin. Jos onnistui omalla pallolla osumaan toisen palloon sai valita: joko uusi lyönti tai toisen pallon klikkaus (jalka omalla pallolla ja lyönti omaan palloon niin että toisen pallo katoaa huuthelkkariin). Ja jos osui maalitolppaan ennen aikojaan, diskattiin pelistä. Muita sääntöjä olivat: kasvihuoneen laseja ei saa hajottaa. Ja muutkin mökin ikkunat tuli jättää rauhaan.

Näillä lähdettiin liikkeelle kolmipäiväiseen kisaan. Ensimmäinen erä Villa Vallattomalla, Tiina suunnittelee radan. Toinen erä seuraavana päivän Orahovissa, OnuKoo suunnittelee radan. Ja päätöspäivä jälleen Villa Ottiliassa, Kimmo suunnittelee radan.

Pieneksi ongelmaksi muodostui heti ensimetreillä perheen Pallopoika, kaikkeen innostuva karvainen kaverimme, joka oli sitä mieltä että tämä on hänen lajinsa. Jee, värikkäitä puupalloja, jee. Pienen keskustelun jälkeen päätimme, että Latte ei osallistu kisaan.

Eräs on sitä mieltä, että kroketti on juuri hänen lajinsa.

Pelijärjestys arvotaan kivi-paperi-sakset -metodilla. Ja sitten lähtee.

Jo ensimmäisen päivä kisa osoittaa että kyse on vaativasta lajista, jossa jotkut ovat näköjään luontaisesti parempia kuin toiset. Jotkut ovat yhtä kuin Kimmo ja ne toiset ovat sitten OnuKoo ja meikä. Kimmo vetelee pitkiä komeita lyöntejä ja me OnuKoon kanssa sitten paukutellaan pallojamme portteihin tai pöpelikköön.

Ensimmäisen kisa päättyy tulokseen:

Kimmo 3 pistettä
OnuKoo 2 pistettä
Tiina 1 piste

Voittajan on helppo hymyillä

Tiina tulee ensimmäisessä erässä pronssille. Viimeinen lyönti kohti päätypalikkaa menossa.

Kuten kaikki urheilijat tietävät, hyvin suoritetun kisan jälkeen on aika juhlia. Ja Topu Open -kisa ei ollut tässä poikkeus. Alkoi ankara grillaus, joka tuotti nälkiintyneille urheilijoille proteiinia pöytään.

Eräs, joka ei ollut saanut osallistua kisaan, leppyi saatuaan oman osansa grilliherkkuja kuppiinsa. Mutta eihän mikään riitä.

"Reilu antais kyllä omastaan."

Ja näin päättyy Topu Openin ensimmäinen päivä. Pelaajat vetäytyvät yöpuulle valmistautuakseen kolmipäiväisen turnauksen toiseen päivään. Se pelataan Orahovissa, eli OnuKoon mökillä.

Koittaa seuraava päivä ja Topu Open jatkuu. Joukkue on sama, kisasta ulos suljettu Pallopoika sama. OnuKoo rakentaa kilparadan ja ennen kisaa Pallopoika eli Latte sidotaan kiinni tukevaan penkkiin terassin tuntumaan.

Aloituslyönti. Napakka. Pallo kiitää nurmella. Ja Pallopoika myös. Perässään penkkiä vetäen. Pallopoika sidotaan puuhun kiinni. Pallopoikaa sanalla sanoen kyrsii. Kisa viedään kuitenkin kunnialla läpi. Kimmo, tuo krokettikenttien Tiger Woods ensimmäisenä, Tiina toisena ja Kari kolmantena.

Pisteet toisen päivän jälkeen:

Kimmo: 6 pistettä
OnuKoo: 3 pistettä
Tiina: 3 pistettä

Voiko olla nolompaa. Meikä pannaan puuhun kiinni kisan ajaksi.

OnuKoolla on hieno iso grilli, jota myös Pallopoika arvostaa

Ja sitten taas grillataan. Ei tämä urheilijoiden elämä ole sittenkään hullumpaa. Paljon se ottaa, paljon se antaa. Myös Pallopoika pääsee mukaan kemuihin, ja antaa anteeksi kokemansa nöyryytyksen. Me varmuuden vuoksi kuitenkin nostamme pelivälineet ja eritoten puupallot korkealle, Pallopojan saavuttamattomiin. Jotenkin epäilemme, että Pallopojalla on niiden kanssa kana kynimättä. Vino ilme viittaa hieman siihen suuntaan.

Kolmepäiväisen Topu Open -kisan viimeinen päivä koittaa. Pelaajat ovat jo aamusta asti jännittyneitä. Verryttelevät lihaksiaan, tekevät pieniä kyykkyhyppelyitä ja mielikuvaharjoituksia. Ja taas lähtee. Kivi-saksi-paperit -arvonnassa OnuKoo on saanut aloitusvuoron.

Aloituslyönti

Päivien kuluessa ja kisan edetessä kaikille on noussut pintaan vahva voitontahto. Vaikka kroketti on herrasmiespeli, alkaa nyt näkyä myös pitkän monipäiväisen pelin tuottama hermojännitys ja väsymys. Pelaajat keskittyvät entistä enemmän, ottavat aiempaa suurempia riskejä. Jakavat voimansa eri tavoin. Napakoita lyöntejä, pitkiä lyöntejä. Myös hermostuksen tuomaa sähellystä.

Kahdessa aiemmassa erässä Topun Tiger Woods, eli Kimmo, on ollut suvereeni. Nyt sekä OnuKoo että eritoten minä naputtelemme pallojamme uudella intensiteetillä. Apinan raivo voisi olla eräs termi, jota voisi tässä yhteydessä käyttää. Siinä missä kahdessa aiemmassa erässä me jäimme OnuKoon kanssa porteille ns. kuppaamaan, me paukuttelemme nyt porttien läpi pitkillä lujilla lyönneillä.

Kisa etenee hurjalla vauhdilla. Allekirjoittanut on selvästi johdossa, hyppelee voitonvarmasti pitkin pihaa ja heiluttelee krokettimailaansa: "I've got the flow!"  Kimmo ja OnuKoo tulevat monta porttia perässä. Meikä tuntee vahvaa voitonriemua. Tuntuu, että en voi tehdä mitään nyt väärin.

Koittaa tähtilyönnin paikka. Kansa vaikenee. Allekirjoittanut keskittyy. Tarkkaa, tarkkaa puuhaa. Ja sitten lähtee. Krokettimaila kaartuu korkealle ilmaan, sieltä se singahtaa kohti palloa, ja sitten lähtee. Mikä lyönti! Pallo lentää läpi puolen kentän. Osuakseen maalitolppaan. Ennenaikaisesti. Meikä on diskattu pelistä. Damn!

Kimmo ja OnuKoo jatkavat taistoa. Riti rinnan. Vaan niin sitten lopulta kuitenkin käy että jälleen kerran Topun Tiger Woods vie voiton. Katkerat kakkoset ja kolmoset kättelevät voittajaa. Reilu peli. Paras mies voitti.

--

Palaan kirjoitukseni alkuun. Ihmisen elo on muutakin kuin vain arkea ja aherrusta. Ja vapauttavaa on hullutella, heittäytyä vaikka vain krokettipelin tuoksinaan. Lapsille on varattu etuoikeus leikkiin. Mutta olen sitä mieltä, että se kuuluu yhtä lailla aikuisille. Aikuinen on terve kun se leikkii.

Jälkikirjoitus: Pelaajatiimimme on vakaasti päättänyt jatkaa tätä perinnettä. Olemme myös miettineet sitä miten laajentaa kisaa hieman triathlon-tyyppisesti. Renkaidenheitto voisi olla hyvä kakkoslaji. Kolmoslaji on vielä mietintämyssyssä. Ehdotuksia?

Louisianan suistomailla?

Terveisiä Villa Vallattomalta eli Haapsalusta!

Saavuin tänne jo sunnuntaina ja mukavastihan se aika on mennyt. Joskin minua odotti aikamoinen yllätys kun kaarsin Punaisen Ranskattaren mökkitien viimeiselle taipaleelle. Arttu Wiskari laulaa:  "Anna Faija mun ajaa mökkitie". Minä olisin mielelläni antanut jonkun toisen ajaa:

En muista toista kertaa jolloin Vallaton olisi ollut näin veden vallassa. Talo on kuiva, mutta hetken se sijaitsi saarella. Koko lailla ankean näköistä, muuta en voi sanoa.

Portin edessä on pieni lämpäre kuivaa, kaikki muu on veden vallassa

Tässä pitäisi näkyä kaunis nurmimaisema ja iiriksiä. 

Jotenkin surkuhupaisaa - ainoa paikka etupihalla jossa ei ole vettä puoleen sääreen on lampi, joka on vielä jäässä.

No, ei auta itku markkinoilla eikä mökillä. Vetäisin kumisaappaat jalkaan ja ajoin auton miten taisin pihalle. Sinne se meni ihan nätisti, maa oli vielä kovaa. Siinä vaiheessa.

Yön pimeydessä ja päivän jo vaihtuessa maanantaiksi saapuivat odotetut vieraat Suomesta. Ystäväni Marja kera miehensä saapuivat viimeisellä iltalautalla ja heillä oli missio; he tulivat Vallattomalle karsimaan omenapuitani. Tästä oltiin juteltu jo viime syksynä, kun haaapsalulainen ystävättäreni Anne valitteli omenien määrää. Niitä ei kukaan syö, itse en parhaaseen omenankeräysaikaan useinkaan ole edes paikalla, vaan kiinni Otepäällä, ja maahan pudonneiden omenien kuskaaminen kompostiin on oikeasti aivan hirveä homma, joka on yleensä jäänyt Annelle. Omenoita riittää Läänemaalla, niistä on ylitarjontaa eikä kukaan innostu ajatuksesta tulla poimimaan niitä mökiltäni.

Syksyllä kiersimme siis Annen kanssa pihamaata ja Anne esitteli ajatuksiaan: tuo voisi lähteä, ja tuo, ja tuo... Minä ymmärsin Annea, mutta pohdin samalla puiden tehtävää näkösuojana naapuritontille.  Vallatonhan ei ole mikään erämaamökki vaan on jokaiselta sivulta naapureiden rajaama - mutta kesällä tontti on täysin suojainen katseilta, kiitos myös omppupuiden.

Palaamme maanantaihin jolloin  alkoi urakointi. Kävimme läpi ne puut jotka joutavat lähteä, niitä oli alkulaskelmissa neljä - viisi. Annekin saapui paikalle työtä ihmettelemään ja valvomaan.

Vaan miten kävi! Kun kaadon hetki koitti, alkoi suuri ehkäily. Tässä vain osa Annen ja Marjan repliikeistä: "Tuosta lajikkeesta saa ihan älyttömän hyvää mehua, ei sitä." "Tuo on tosi hyvä hillo-omena! Ei sitä!" "Tämä on erinomainen talviomena - kun sen säilöö talouspaperiin käärittynä on se ihanaa vielä jouluna!" -- Kimmokin soitti ja muistutti, että valkeaa kuulasta ei saa ainakaan kaataa, koska se oli Ronjan lempiomenapuu!

Ja moottorisahamies seisoo saha kädessä ja kysyy, että mitä tässä nyt sitten kaadetaan ja mitä ei? Vai pannaanko saha pois.

Lopulta kaatui kaksi kokonaista omenapuuta, loppuja typistettiin ankaralla kädellä. Kirsikkapuista jätettiin vain pari. Luumu- ja päärynäpuitakin karsittiin. Ja lopulta vielä kaadettiin keittiön ikkunaa varjostanut vuorimänty, joka oli aikamoinen rumilus. Toisaalta, hieman oli sääli nähdä vanhan ystävän tuupertuvan; olenhan seurannut sen kasvua aivan polvenkorkuisesta asti.

Hommaa tehdään jäähileisessä vedessä joka yltää puolisääreen

Se on sitten entinen vuorimänty

Olipa aikamoiset vesitalkoot! Mutta hommat tuli silti hoidettua. Päivä päivältä loputkin lumet sulivat ja tekivät lisää lammikkoa, erityisesti takapihalle. Maa kävi samalla yhä liejuisemmaksi ja pehmeämmäksi ja upottavammaksi. Kottikärryn työntäminen vaati ylimääräistä vauhtia ja voimaa, ettei se vajonnut uppeluksiin. Maisema alkoi muistuttaa Louisianan suistomaita, sen mitä olen elokuvista nähnyt, ja ainoa mitä enää puuttui oli muutama alligaattori mulkoilemassa veden alta.

 Marja painaa mudassa apinan raivolla

Välillä myös Urinkoinen eli aurinko paisteleepi

Olen minä vaan käsittämättömän onnekas siinä, että minulla on kaksi näin hyväsydämistä ja työteliästä ystävää, jotka vuodesta toiseen ovat minua auttaneet kaikissa elämäni osa-alueissa ja ongelmissa. Vallaton ei olisi niin hieno ja toimiva ilman heidän työpanostaan! SUURKIITOS teille kahdelle ihanalle ihmiselle!

Eilen Marja ja siippa lähtivät ja nyt olen täällä yksikseni. On minulla seuranani tukku varpusia ja peippoja ja kirjava kissa joka aika ajoin hiipii aidan alta tontille, tipupaistista haaveillen. Taivaalla minua tervehtivät jatkuvat hanhi- ja kurkiaurat ja myös joutsenet muistavat tuutata Vallattoman kohdalla.

Vaan kerrotaan vielä Marjan ja miehensä lähdöstä tämän verran. Palataan Punaiseen Ranskattareen, joka mainittiin tarinan alussa, jolloin se seisoi suht tukevalla maalla. Päivien saatossa maa pehmeni ja Ranskatar vajosi aina vain syvemmälle. Epäilin että se ei enää lähde Louisianan suistomaan liejusta irti ollenkaan.

Pyysin sitten kainosti Marjan siippaa ennen lähtöään ajamaan auto portin edessä olevalle kuivalle lämpäreelle, jossa siihen asti heidän autonsa oli ollut. Mies tekemään työtä käskettyä. Mikä spektaakkeli!! - olisinpa saanut videolle!!! Ranskatar sylki valtoimenaan mutaa vuoroin edestä ja vuoroin takaa. Ja samalla survaisi itsensä vain yhä syvemmälle mutaan. En tiennyt itkeäkö vai nauraa, taisin nauraa.

Aikansa kun sitten leviteltiin soraa mutavelliin ja tehtiin muita poppakonstitaikoja saatiin Punainen Ranskatar ylös mutaliejusta. Mutta se ei ollut enää punainen. Siitä oli tullut Josephine Baker, tuo tummapintainen Ranskassa 20-luvulla kohauttanut tanssija.

Alkuperäinen Josephine Baker

Ultima noche - eli viimeisen päivän ilta

Niin se alkaa minun ja Rummukaisen merihenkinen Haapsalun loma olla lopuillaan. Huomenna lähdemme ajelemaan Otepäätä kohti. Sen verran kerroin illalla jo Rummulle. En kertonut, että oma perhe saapuu myös Viroon huomenissa. Ja että viimeistään tiistaina on tiedossa kohtaaminen Niiden Kaikkein Tärkeimpien Ihmisten kanssa.

 Rummukainen kuuntelee kun kerron huomisista matkasuunnitelmista.

Olen siis hiljalleen laittanut taloa talviteloilleen, tiskaillut niitä vähiä astioita joita olen käyttänyt. Minullahan on vain kantovettä käytettävissäni, pumppu otettiin kaivosta jo muutama viikko sitten. Jännää miten sitä oppii elämään pienellä vedellä. Oppii taloudelliseksi. Ja muistaa, että suurella osalla maailmaa ei ole puhdasta vettä sen enempää jos senkään vertaa kuin mitä minulla täällä käytössäni.

Anne oli kuitenkin sitä mieltä, että ihmisen - minunkin - pitää peseytyä muutenkin kuin vähän kainaloitaan huuhtaisten pienellä vedellä, ja kutsui minut tänään Laine Spa -hotelliin suihkuun. Ja olipa ylellistä! Nyt voin huomenna ajaa kotiin ilman että pilvi kärpäsiä seuraa Punaista Ranskatarta.

On tämä Villa Vallaton ihmeellinen paikka. Se vaan vie mennessään, täällä minulla on hyvä olla, silloinkin kun muuten on aika paha olla. Talo sinällään ei ole renessanssilinna, aika vaatimatonhan se on. Mutta jotain ihmeellistä täällä on. Sellaista, miksi ystäväni Jaana jo vuosia sitten kutsui Vallatonta nimellä Topu-Taivas.

Täällä aika pysähtyy, sydän lyö hieman rauhallisemmin kuin muualla. Ja tänne palaan aina kun minulla on paha olla. Tämä paikka, jos ei paranna, saa olon kuitenkin tuntumaan paremmalta. Tämä on paikka, jota voisin kutsua kodiksi. Otepään kaunista taloa kutsun työpaikaksi, harvemmin kodiksi. Huvikumpu Võsulla on sekin hieno, mutta ei se ole koti. Ei minulla taida ollakaan muuta kotia kuin juuri tämä kesämökkini. Vaikken voi täällä asua, en ainakaan vielä, pysyvästi. Täällä on Ronjankin hyvä nukkua ikiuntaan.

Ilmat eivät Rummua ja minua suosineet tällä lomalla. Useimpina päivinä satoi - mutta ei sekään mitenkään erityisesti masentanut. Sain tehtyä - kera aina yhtä työteliään Annen - ne asiat jotka pitikin tehdä. Lehdet haravoitiin ja viimeiset omenat kannettiin kompostiin.

Nyt siis keräilen viimeisä tavaroita kokoon, ja alan pakata autoa. Huomenna liikkeelle. Vaikka auringonlasku lupasi vihdoinkin huomiseksi kaunista ilmaa - aronia-aita hehkui viimeisten lehtien punaa ja naapurin koivut olivat kuin tulessa juuri auringonlaskun aikaan. Ohessa viimeinen kuva takapihalta, juuri ennen kuin aurinko meni mailleen:

Takapihaa, yhdelle tontin nurkalle - huomatkaa haravoidut lehdet - tai ainakin sinne päin. Tuossa oli päivä sitten vielä iso peitto vaahteranlehtiä.

Tällainen oli siis Topun lomani kera Herra Rummukaisen. Sateinen, surullinen ajoittain, ja sitten jälleen tuo onnentunne kun tulet lämpimään tupaan. Ja kaikki on tuttua, ollut jo pitkään, taulut, seinällä oleva ryijy, kaikki jotenkin todistamassa, että jotkut asiat myös pysyvät vaikka maailma muuten tuntuu menneen hulluksi ja kääntyy akselillaan.

 Onnenpuu, jonka sain nettiystävältäni, sittemmin ihan oikealta ystävältäni Pirjolta,  takaa pieneen mökkiin onnea.

Minun rakkain yksityskohtani Villa Vallattomalla on vanha ryijy: Tuhkimo syöttää kyyhkysiä. Ostin sen kauan kauan sitten huutokaupasta. Asuin tuolloin Helsingin keskustassa eikä sille ollut silloin paikkaa. Silti, jo sitä huutaessani tiesin, että se saa jonain päivänä kodin. Ja sen koti on Villa Vallattomalla. Että minä sitä rakastan. Enkä vähiten tämän vuoksi: siinä se olen minä, kauniina ja eteerisenä, jakamassa hyvää pienille lintusille. Mutta kaikki ei ole ihan kuten miltä näyttää: katsokaa ryijyn oikeaan alareunaan. Siellä on kirves ja hakkuupölkky. Ei taida tämä Tuhkimo ollakaan ihan vain eteerinen satuhahmo.

Että minä rakastan tuota kantoa ja kirvestä tuossa ryijyssä! Ne antavat minulle voimaa. Ne jotenkin edustavat minulle woman-poweria.

Ja muistuttavat minulle, että minä voin, minä jaksan! Vaikka siihen tarvittaisiin kirvestä.

Kummityttäreni löysi ryijystä masentuneen ankkalinnun, ja sen jälkeen kun Lotta minulle sen näytti, näen minäkin sen aina. Näettekö te?
 --

Näin siis päättyy tämä loma, aika onnellisissa tunnelmissa, kaikki asianhaarat huomioituna. Huomenna kohti Otepäätä!

Jälkikirjoitus: Jos haluat tietää miten kaikki alkoi, on siitä kirjoitus, jonka voit lukea klikkaamalla tästä: Villa Vallaton, kuinka kaikki alkoi

Rummun kanssa reissussa Haapsalussa

Eilen pakkasin auton täyteen mitä erinäköisempää tarvekalua alkaen vesikanistereista ja lämpimistä vaatteista ja lisäsin kuorman päälle kaksi koiraa ja lähdin liikkeelle. Kimmo jatkaa Võsulla keskenjäänyttä remonttia ja Latte alkoi ikävöidä Iskäänsä niin paljon, että päätin toimittaa jätkät yhteen. Rummun dog-nappasin seurakseni Haapsaluun. Latten luovutus tapahtui Otepään ja Võsun puolivälissä eli Jõgevassa mistä jatkoin matkaani kohti Haapsalua ja Villa Vallatonta Topussa.

Ajomatka oli harvinaisen kuluttava, Viron tiet oli kansoittanut kaikki mahdolliset pyörillä kulkevat maatalousvälineet alkaen suunnilleen perunankuorimaveitsestä ja päätyen sovhoosikokoluokan puimureihin ja muihin hirviöihin pyörien päällä. Traktorit puksuttelivat maailman menosta välittämättä ja kiireiset ja kiivastuneet autoilijat ohittelivat niitä aivan järjettömissä paikoissa - näin monta liki-pitäen tilannetta, eikä ne mitenkään nostaneet matkamieltäni.

Lisäksi näytti siltä että suurinta osaa Keski-Viron pikkukaupungeista korjattiin niin, että kaupunkien halki ei päässyt ajamaan vaan reitiksi tarjottiin kiertoteitä peltomaisemissa, ja matka tuntui kestävän ikuisuuden. Olin kotona vain hieman ennen auringonlaskua. Ehdin valoisalla vielä hakea liiteristä puita ja sitten alkoi möksän armoton lämmittäminen. Saapuessani lämpöä oli vain +10C, nukkumaan mennessä oli lämpöä jo mukavat +17C.

Koko illan myrsky ryskäsi ympärillä ja meno oli välillä äänen ja tuulen suhteen villiä. Ei nyt suoranaisesti pelottanut, mutta aika hurjaa mörinää ja puhinaa myrsky piti. Aamulla aurinko kuitenkin paistoi, vaikka puoliltapäivin alkoivat sateet uudelleen.

Rummukainen otti myrskyn tyynesti, ei nyt hakannut innosta pieniä karvaisia tassujaan, mutta ei myöskään säikkynyt tai mitenkään osoittanut paniikkia. En tiedä kumpaa lohdutti seura enemmän, mutta samassa punkassa vietimme yön, pieni eläin kääriytyneenä kylkeeni, ja yhdessä uinailimme antamatta ulvovan yön meitä häiritä.

Aamupäivällä lähdimme sitten kaupunkikierokselle, joka typistyi hieman rankkasateiden pyyhkiessä ajoittain kaupungin yli. Mutta kun tilaisuus tuli, lähdimme aina pienelle kävelyretkelle, kera kameran.

 Kummituseläin vauhdissa Väike Viigin rannalla, maailmakin pyörähtää akseliltaan kun Rummu saapuu!

Vaikka ilma oli vähäntäänkin epävakainen, saimme sentään jotain aikaiseksi kuvapuolellakin. Tässä sitten hieman kuvasatoa päivältämme kaupungilla:

 

Lokki seuraa mitä alhaalla tapahtuu

 Sukellusharjoituksia

 Promenaad-hotelli

 Piispanlinnan portti

 Väriraitoja Pullapäässä

Haapsalun intiaanikesä

Matkakertomukseni jatkuu. Ja nyt etenen aika haipakkaa - pukkaa jo ihan uutta juttua ja ihan eri paikasta - eli Võsusta ja Huvikummusta ja minitalkoista. Mutta niistä siis eri kirjoituksessa. Edetään nyt kronologisesti.

Edellinen kirjoitus jätti meidät siis Soomaalle ja majavareitille. Sieltä matka jatkui ilman suurempia havereita aina Haapsaluun asti. Pieniä pysähdyksiä toki teimme, haimme juotavaa Kivi-Vigalan pikkukaupasta ja ihmettelimme Vana-Vigalan isoa kartanoa, jota on nyt alettu remontoimaan. Torissa pysähdyimme myös ihailemassa Pärnu-jokea joka virtaa leveänä Torin kohdalla.

Uskollinen odottaja Kivi-Vigalan kaupan edessä

Pärnu-joki Torin kohdalla

Illansuussa, juuri auringonlaskun aikaan saavuimme vihdoin Haapsaluun. Matkaa oli tehty koko päivä. Mutta kuten itse totesimme, eihän meillä ollut kiire mihinkään.

Itse asiassa olin aika hyvilläni saapumisajankohdastamme -  halusin esitellä Seijalle rakkaan kesäkaupunkini sen parhaassa loistossa. Ja siihen sopii auringonlaskun aika mitä parhaiten. Kiersimme siis kaupungin rantoja ja nautimme merellisistä näkymistä, tuulesta ja aaltojen ikiaikaisesta laulusta.

Haapsalun rantaa ilta-auringon aikaan.

Peipsin kalakoira on tottunut makean veden tuoksuihin - meri tuoksuu aivan erilaiselta ja jännittävältä.

Piispanlinna näkyy merelle asti.

Veneitä vierasvenesatamassa.

Dramaattisia pilviä ilta-auringon värittäminä.

Pienen kaupunkikierroksen, ruokailun ja kaupassakäynnin jälkeen olimme valmiita jatkamaan matkaa Villa Vallattomalle, Topuun. Perille saapuessamme oli aurinko jo laskenut ja niinpä Seija näki koko pihan ja ympäristön kunnolla vasta seuraavana päivänä. Rummukaisellehan paikka oli tuttu aiemmilta reissuiltamme aikana jolloin poika oli meidän hoidossamme.

Rummulle nämä kulmat ovat tuttuja.

Villa Vallattoman takapihaa ja kasvihuone.

Komea auringonlasku enteili kaunista päivää. Ja näin kävikin. Upea intiaanikesä helli meitä koko viikonloppureissumme ajan. Mikä nautinto pelkästään oli istua terassilla lämmöstä nauttien.

Kaksi kokonaista päivää vietimme siis intiaanikesän hurmiossa. Teimme pihatöitä maltillisesti - keräilimme muutamaisen kottikärryllisen maahan pudonneita omenia ja kärräsimme ne kompostiin. Kävimme OnuKoon luona pikäpäiten kylässä ja pistäydyimme Topun rannalla. Ensimmäisen täyden päivän iltana liittyi Anne seuraamme ja saunaa lämmitettiin - vaikka Seija olikin ainoa saunoja - ja iltaa istuttiin terassilla jutustellen pehmeän illan syleilyssä.

Sunnuntaina vietimme tien päällä - suuntasimme Noarootsiin ja sen rannoille. Anne kulki matkassa ja hauskuutti Rummukaista, joka muutenkin riemuitsi meressä kirmaamisesta koko pienen kehonsa voimin. Illalla uni maittoi Vähä-Jätkälle. Minulla oli puolestaan oma syyni pyrkiä rannoille. Olin antanut itselleni kuvaustehtävän: ottaa pari kolme kuvaa jolla osallistua Itämeri-aiheiseen valokuvakilpailuun.

Rummu seuranaan kolme naista - tämä taitaa olla ainut kuva koko reissulta, jossa olen itsekin mukana.

Anne hauskuuttaa Rummukaista viskelemällä mereen levää.

Pikkujätkä jahtaa merilevää pää uppeluksissa.

Minä kuvasin Itämerta Dirhamin kirkkaissa rantavesissä.

Nopeasti aika kului, niinhän se tapaa hyvässä seurassa tehdä. Maanantaiaamuna oli aika siivota Vallaton ja suuntia kohti uusia seikkailuja, kohti Võsua ja minitalkoita. Seija jatkoi matkaa Võsulta Tarttoon kera Rummukaisen ja Punaisen Ranskattareni.

Ja tässä sitä nyt ollaan, Võsulla. Minitalkoot pidettiin ja kipeät lihakset todistavat, että töitä tehtiin. Mutta siitä kaikesta myöhemmin, kunhan saan remppakuvat kamerasta purettua. Voisin kuvitella että varsinaisiin talkoisiin osallistujat ovat hyvinkin kiinnostuneita siitä mikä on terassin ja talkoiden nykytilanne ja mitä tehdään porukalla parin viikon kuluttua.

Mutta siitä sitten myöhemmin. -- Ja, ehkä, jos kiinnostusta löytyy teen kotiin Otepäälle päästyäni Haapsalun intiaanikesän kuvista pienen kuvagallerian - monelaista kun jäi kameran silmään, mitä kaikkea ei pysty täällä esittelemään.

Mökkilomalle Viroon juhannukseksi?

Juhannus on ainakin luonnon mielestä pian täällä!

Tänään aukesi Villa Ottilian juhannusruusun ensimmäinen kukka. On vain päivän kahden kysymys koska ruusupensas on täydessä valkeassa juhannusmekossaan.

Juhannuksesta tuli mieleen tällainen asia, jonka haluan täälläkin tehdä tiettäväksi: Villa Vallattoman eli Haapsalun kesämökin juhannusviikko (300 euroa) on vielä vapaa. Jos sinulla ei ole vielä juhannussuunnitelmat selvät, tutkipa tätä vuokrausilmoitusta:

Villa Vallaton, ihastuttava kesämökki Topun lahden tuntumassa, lähellä Haapsalua.

Juhannustahan vietetään Virossa aina samaan aikaan eli juhannusaatto on 23.6. ja juhannuspäivä 24.6.2011.

Olen itse viettänyt useammankin juhannuksen juuri Haapsalun mökillä. Missä mökin lähellä olevalla juhlakentällä, Sepaküla Suveparkissa vietetään vanhan ajan perinteinen juhannusjuhla. Suveparkin juhannukseen kuuluu tietenkin kokko ja musiikkia ja leikkejä. Saappaanheittoa ja pussijuoksua on ohjelmassa ollut ainakin aikaisempina vuosina. On ollut köydenvetoa ja makkaranpaistoa ja lopuksi vielä perinteiset tantsut. Paikalla on kesämökkiläisiä muutaman kilometrin säteeltä, mukana aina myös muutamia suomalaisiakin, jotka on aina otettu hyvin vastaan.

Eli jos haluat kokea erilaisen, vanhan ajan juhannuksen, tartu tähän täkyyn!

Tuhkaa taivaalla - lomasuunnitelmat uusiksi?

Tätä sitä pelättiin. Uusi tulivuori aktivoituu ja peittää Euroopan taas tuhkaan. Aiheuttaen lentokaaoksen.

Tulivuoren purkaus tulee vaikuttamaan länsimaiseen elämään monin eri tavoin.

Mennään yksityisen ihmisen kannalta yhteen tärkeään: miten käy kesälomasuunnitelmien jos tulivuori jatkaa purkautumistaan ja tuhka vaeltaa pitkin Euroopan ilmatilaa? Montako tuhatta lomalentoa tulee peruuntumaan tuhkan vuoksi? Se jää tässä vaiheessa arvelujen varaan, mutta varmaa on, että pitkään ovat lentoyhteydet sekaisin. Lähtee, ei lähde, lähtee. Näiden arveluiden varassa istuivat tuhannet ihmiset lentokentillä vuosi sitten, kun Eyjafjallajökull purkaantui. Uutisten mukaan tuolloin peruuntui 10 miljoonaa matkaa.

Ehkä kannattaisi miettiä jo tässä vaiheessa miten lomansa viettää.

En olisi yrittäjä, enkä mikään, ellen tässä kohtaa muistuttaisi, että lähimatkailu on turvallista ja että lahden takana, täällä Virossa, on mahdollisuus nauttia täysipainoisesta ja monipuolisesta lomasta, ilman pelkoa tuhkapilvestä.

Jos kaukomatkailusuunnitelmasi muuttuvatkin lähimatkailusuunnitelmiksi, ota yhteyttä meihin. Vielä on kesäksi tilaa. Niin Villa Ottiliassa kuin Villa Vallattomassa. Tee varauskysely vaikka heti tästä!

Toimi nyt! Sillä voi olla että pian et ole yksin muuttuneiden lomasuunnitelmiesi kanssa.

Tervetuloa meille!

toivoo yrittäjä-Tiina, Otepäältä, Villa Ottilasta, kirkkaan taivaan alta

Lähde mökkilomalle Haapsaluun

Koska tuleva kesä näyttää meidän kannalta kiireiseltä Otepäällä Villa Ottiliassa, tarkoittaa se, että kesäpaikkamme, kakkoskotimme Haapsalussa eli Villa Vallaton jää meidän osalta käyttämättä.

Siksipä tarjoan sitä vuokralle kunnon kansalaisille, jotka ovat kiinnostuneet lomailusta Virossa.

Viikkovuokra on 300 euroa ja sillä saa käyttöönsä ma-su (tai sovittaessa ma-ma tai jopa su-su) pienen sievän ja siistin talon ja saunan läheltä Haapsalua ja Topun lahtea.

Talo koostuu olohuoneesta, makuuhuoneesta, ruokailutilasta, pienestä keittiönurkasta ja verannasta. Petipaikkoja on kuudelle hengelle. Talon puolelta tulevat peitot ja tyynyt, lomailijat tuovat sitten omat vuodevaatteensa ja pyyhkeensä.

Talopakettiin tulee mukaan myös kirjallinen opas josta selviää mökin sijainti, ohjeita ja vinkkejä onnistuneeseen mökkeilyyn, vinkkejä mielenkiintoisista nähtävyyksistä lähistöllä jne.

Ja tässä hieman kuvia siitä millaisesta paikasta on kyse:

Näkymää talolle portista. Koko tontti n. 1600m2 on aidattu ja siksi sopii myös lapsi- tai koiraperheille.

Vallaton nähtynä mökkitieltä - hyvin on talo suojassa katseilta joka puolelta.

Tässä näkymää omenapuilta terassille. Ensimmäinen rakennus on sauna, takana itse talo. Ja niiden välissä on terassi, eli suoraan takaata katsottuna talon on U:n mallinen.

Ja tässä takapihan näkymää toiselta puolen tonttia.

Tässä näkymää vielä yhdeltä kulmalta. Kuten nähdä on, tontti on suojaisa vaikka naapurit ovatkin lähellä.

Olohuoneessa on vuodesohva kahdelle.

Toisessa päässä pitkää huonetta on ruokapöytä, astiakaappi, takka, jääkaappi ja mikroaaltouuni.

Pienestä keittiönurkasta löytyy kaikki kesäkeittiöön tarvittavat astiat, pannut ja kattilat, kipot ja kupit. Keittiössä on myös hella ja uuni. Keittiöön tulee kylmä vesi. Saunalle tulee lämmintä vettä kun saunaa lämmittää. Nopeaan kuuman veden tarpeeseen tuo helpotusta vedenkeitin, jolla saa nopeasti esim. tiskiveden lämmitettyä.

Makuuhuoneessa on parisänky.

Verannalta löytyy vielä kaksi vuodetta lisää. Eli näin talo yöyvttää 6 henkeä.

Sijainti on erinomainen. Luonnonkaunis Topun lahti on ehkä n. 1 km päässä. Alue on kesämökkialuetta, naapurit ovat tuttuja kunnon ihmisiä ja mökkialueella on hyvä yhteishenki ja sopu.

Jos olet kiinnostunut, ota yhteyttä! Laita sähköpostia: reservation@villaottilia.ee tai soita: +372 796 2000.

Ja kerro ihmeessä myös muille kavereillesi, jotka saattaisivat tällaisesta lomasta olla kiinnostuneita!

Lisäkuvia Vallattomasta ja Haapsalusta voit katsoa tällaisesta linkistä: http://www.villaottilia.ee/vallaton

Ja Haapsalusta löytyy täältä blogista myös monenlaista juttua vaikkapa viime kuulta, jolloin itse vietin Vallattomalla pari viikkoa ansaittua kevätlomaa.