lauantai 30. marraskuuta 2013

Nepalin ihmemaa, osa 8: Pashupatinath 1 - Raadollista oheiselämää

Synkein kuvasarjani ja kertomukseni kahdessa erässä tulee Pashupatinathista, polttohautauksistaan kuuluisasta temppelialueesta, joka sijaitsee pyhän Bagmati-joen rannalla. Se on yhtäältä suuri ulkoilmakrematorio, mutta toisaalta myös hindujen tärkeimpiä pyhiä paikkoja.

Synkeys tarinaan tulee siitä valtavasta ristririitaisuudesta, mitä tämä polttohautausareena mielessäni herätti. Se oli outo, monin tavoin henkisesti sairas paikka - ja ennen kuin lukija hyppää ajatuksissaan kuvittelemaan, että polttohautaus itsessään olisi ollut mieltäni järkyttävä, voin kertoa, ei todellakaan, ennemminkin päin vastoin.

Mutta kaikki muu mikä paikkaan liittyi: lika, turistit, henkisesti sairaat lapset, lehmät ja härät, ns. pyhät miehet, liimanhaistelijat ja agressiiviset apinat, ne järkyttivät mieltä. Eritoten kun samaan aikaan itse seurasi harrasta ja ennen kaikkea arvokkuudella suoritettua polttohautaustoimitusta toiselta puolen jokea.

Myös sade, harmaa, jatkuva, veltto auttoi tunnelmaan pääsemisessä. Tämä reissu otti henkisesti voimille, mutta myös sekin oli tehtävä. Millään muotoa en olisi tätä jättänyt väliin.

Jaan tämän postauksen kahteen osaan: Pashupatinathin ristiriitaisuuden kuvaus yhtäältä ja toisaalta erään polttohautauksen kuvallinen kuvaus alusta lähes loppuun astu. Varoitus: tämä postaus ja varsinkin seuraava ja sen sisältö voivat järkyttää herkkää mieltä.

Aloitan kuitenkin tarinan kuvalla, joka ei ole minun ottamani. Vohkin sen Wikipediasta. Tältä tämä tärkeä temppelialue ja ulkoilmakrematorio näyttävät turistikuvissa. Omat kuvani tulevat sitten perässä:


Pashupatinath on laaja alue, johon kuuluu muutamainenkin tärkeä hindutemppeli, jonne ei-hinduilla ei ole asiaa. Näiden ohella alueella on Kuolevien talo, jonne kärrätään ihmisiä viimeisissä henkihievereissä. Kukaan sinne viety ei sieltä elävänä poistu. Ei, vaikka paranisi. (Ikinä ei silmieni verkkokalvolta häviä näkymä, jossa erään polttohautauksen aikana polttolaiturien poikki kulkee kolmen väsyneen ihmisen seurue, nuori äiti, pieni lapsi ja isoisä. Retuuttaen raskasta taakkaa, kangasnyyttiä, josta retkottaa yksi jalka ulos. He olivat matkalla Kuoleman talolle.)

Temppelien ja Kuoleman talon ohella alueen keskuksen muodostaa likaisen Bagmati-joen rannalla olevat polttolaitturit, joissa lopullinen polttohautaus tapahtuu.

Joen rannalla on myös kivisiä majoja, eräänlaisia minitemppeleitä ns. vaeltaville pyhille miehille. Ja joessa köyhät, henkisesti sairaat lapset siilaavat jokeen heitettyjä vainajien jätteitä, toivoen löytävänsä jostain vaatteisiin piiloitettuja rahoja tai muuta arvotavaraa.

Pashupatinath nähtynä takavasemmalta

Polttolaitturit, joissa polttohautuksen viimeinen vaihe suoritetaan. Sadepäivä ei ole hyvä päivä kremaatiolle.

Pienet kiviset majat toimivat ns. pyhien miesten majapaikkoina

Saastainen Bagmati, Nepalin häpeäpilkku ja samalla yhtä lailla pyhä joki, joka laskee Gangesiin

Pashupatinath on myös turistinähtävyys. Turisteilla on oikeus seistä joen toisella reunalla ja pällistellä joen yli hautajaisseremoniaa ja vainajan polttamista. Ja missä turistit, siellä myös helppoheikit, joka on ainoa termi jolla voin ns. pyhiä miehiä eli sadhuja kutsua.

Sadhu - tuo hieno pyhä mies?

Aloitetaan tämän visuaalisen spektaakkelin purku ns. pyhistä miehistä eli sadhuista, jotka ovat mieltäni arvelluttaneet aina siitä lähtien kun edellisellä kerralla olimme Nepalissa, ja joita hengailee Pashupatinathissa pilvin pimein. Keitä he ovat? Eksoottiset rajut äijät, jotka hengailevat temppeleillä, sivelevät kehonsa tuhkalla, pukeutuvat mitä oudoimpiin asusteisiin, kasvattavat partojaan ja rastalettejään ja päivä pitkät polttelevat pilveä ja vaativat rahaa turisteilta kuvaamisestaan.

Kysyin sadhuista useammaltakin nepalilaiselta. Miksi he ovat pyhiä? Miten heistä on valikoitunut pyhiä? Ovatko he pyhiä? Ja jos he ovat, miksi minusta tuntuu että he ovat vain typeriä huumeveikkoja ja pellejä, joiden ainut tarkoitus on vedättää turisteja. En pystynyt aistimaan mitään pyhää heidän lähellään. Vain suurta vastenmielisyyttä.

Rehellisimmän vastauksen antoi ystävämme Sunil. Pyhäksi mieheksi voi ryhtyä kuka tahansa. Joka päättää itse olevansa pyhä. Suurin osa Kathmandun temppelien pyhistä miehistä on intialaista roskasakkia, joka on keksinyt helpon tavan hankkia elanto. Ja mikäpä se on sadhun ollessa, turistien ilona, ja jokaisesta valokuvasta rahaa vaatien. (Ja sen voin kertoa, että tässä olivat muuten pilvellä päänsä pehmeiksi polttaneet pyhät miehet tarkkoja. Jos kamera räpsähtää niin että sadhu sen näkee, on seurauksena vaatimus palkkiosta. Ja mitä ikinä sadhulle rahaa annat, se ei ole koskaan riittävästi. Ja jos et anna, kuten minä en yhdelle pyhälle miehelle antanut, saa jopa raajarikkoinen kainalosauvojen varassa notkuva sadhu vauhtia kinttuihinsa. Oranssipukuinen pelle juoksi perässämme varmaan puoli kilometriä rahaa vaatien, kainalosauvat vaan ilmassa heiluen.)

Pyhät miehet parhaalla paraatipaikalla

Sadhu-koristelua hiuksissa

Ja eikun pössyttelemään!

Tämä on keksinyt vetää apinanaamarin nassuunsa - ja tälle me ihan maksettiinkin kuvasta

Turistit - nuo kaikkialle ehtivät antropologiset maailmanmatkaajat?

Pashupatinath on turistirysä. Kaikilta maailman kolkilta tänne saapuu väkeä ihmettelemään miten barbaarista on polttohautaus. He maksavat sisäänpääsylipun ja asettuvat joen toiselle puolelle päivittelemään hindulaista seremoniaa. Harva jaksaa sitä seurata pitkään - moni pitkästyy ja vielä harvempi jaksaa seurata toimitusta alusta loppuun.

Myönnän että olin siellä minäkin. Ja muiden turistien lailla maksoin pääsylipun ja seurasin seremoniaa - ja myös kuvasin sen, joskin mahdollisimman kaukaa hienotunteisesti kera teleobjektiivin. Sieluani rauhottaakseni jotenkin kuvittelen, että tarkoitusperäni olivat sittenkin hieman ylevämmät kuin vaikka sen erään japanilaisen wanna-be-geishan, joka oli saapunut paikkalle vain ja ainoastaan tullakseen kuvatuksi eksoottisessa ympäristössä. Joka nopeasti pitkästyi kun valokuvaava poikaystävä hetkeksikään suuntasi kameransa muualle kuin tähän Nousevan Auringon Maan prinsessaan. Kuka niistä kuolleista. Ota kuva. Nyt.

Minä olen tähti. Minä olen kaunis. Ota kuva.

Pashupatinath on siis turistinähtävyys. Mutta yhtä lailla se on pyhä paikka hinduille, jotka tulevat sinne saattamaan vainajan viimeiselle matkalle - ennen seuraavaa. Muistaa täytyy, että lähtö hindulaisessa ajattelussa on vasta alku uudelle matkalle.

Pashupatinath on likainen pyhättö, se on täynnä helppoheikkejä, sadhuja ja tökeröitä tirkistelijöitä. Matkamuistokauppiaita ja saanko-olla-oppaanne -yrittäjiä. Paikalliset työttämät tai ajankäytön vuoksi muuten vapautetut tulevat tänne myös aikaansa viettämään ja ehkä elämän kiertokulkua miettimään. Turistien seassa vaeltelevat itsetietoiset pyhät lehmät ja härät. Koirat jolkottavat molemmin puolin jokea etsien ruokaa itselleen. Sekavat, alueella asuvat ja liimaa imppaavat lapset vaeltavat jokirantaa etsien sieltä kuolleiden aarteita. Ja apinat, nuo pyhät karvanaamat, ovat täällä suuria ja vihaisia. Ne loikkivat katoilta toisille, paukuttavat kattopeltejä ja pelottelevat ihmisiä.

Sateenvarjon alta on somaa katsoa miten vainajaa käsitellään

Pian alkaa polttajaiset, mutta turistit ovat kärttyisiä huonosta ilmasta

Turisteja, lehmiä, koiria, härkiä -- ja kaiken keskellä mies joka kantaa selässään kaappia. Surrealismia parhaimmillaan.

Miten siis voin sanoa täysin sydämin, että tämä on matkakohde, jota ei pidä valveutuneen matkaajan sivuuttaa?

Koska yhtä lailla, kaiken karmean ja likaisen ja tuhnuisen ohella se antaa mahdollisuuden nähdä jotain arvokasta, hienoa ja ainutlaatuista. Joka laittaa ihmisen miettimään arkea suurempia asioita. Suorastaan iankaikkisuutta.

Siitä seuraavassa kirjoituksessa lisää.

Kuten engelsmannit sanovat: stay tuned! - Pysykää kanavilla!


3 kommenttia:

Anna-Mari kirjoitti...

En malta odottaa lisää!

Kersten Lehismets kirjoitti...

Vaikuttaako tuo kasti mitenkään siihen kuka voi ryhtyä pyhäksi mieheksi tuosta vaan?
On muuten jännää miten niinkin ankea paikka näyttää kuvissa tosi kauniita. Värit varmaan tekevät sen.

Tiina Linkama kirjoitti...

Anna-Mari, lisää tulee, ole huoleti. Ja jos saan sanoa, koko ajan vauhti kiihtyy...

Kersten, panit pahan. En osaa tuohon vastata. Kastijärjestelmä on Nepalissa vahva, ja kaksi ylintä ovat pappiskasteja. Sillä kuitenkaan ei ymmärtääkseni ole mitään tekemistä näiden pyhien miesten kanssa, jotka kuulemma aika monet ovat itse asiassa Intiasta tulleita.

Joten vastaan - arvaan - että kuka vain voi halutessaan ryhtyä pyhäksi mieheksi. Korjaan tämän jos joskus saan asiasta lisää tietoa.